METSÄNOMISTAJAT

7 Tämä on todella haastavaa, osin jopa mahdotonta, ellei ole tietoa eri ostaji- en katkonnasta”, Rintala kertoo. Rintala kehottaa ja korostaa met- sänomistajia huomioimaan nykyistä paremmin eri ostajien erilaisen kat- konnan ja sen merkityksen tarjouksia verrattaessa. Katkonnassa on siis kyse siitä, miten ostaja pilkkoo rungot eri hintaisiksi puutavaralajeiksi. Jotta lopputulos olisi metsänomis- tajan kannalta paras mahdollinen, pi- täisi arvokkaat tukkipuut ja tukkiosa saada tarkasti talteen. ”Eri ostajilla ja eri laitoksilla on erilaiset tarpeet. Sik- si samanlaisesta leimikosta eri ostajat saavat talteen eri määrän tukkia. Tä- män vuoksi katkonnasta johtuvat erot ovat yleensä puukaupassa selvästi isompia kuin ostajien väliset erot yk- sikköhinnoissa”, Rintala kertoo. Paras tapa päästä jyvälle katkon- nan vaihteluista eri metsäyhtiöiden välillä, on kerätä tietoa toteutuneista puukaupoista. Myyjän kannattaakin laittaa talteen ostajalta saamansa mit- taustodistus sekä muut mittaus- ja katkontatiedot, joista käy ilmi, miten runkojen katkonta onnistui. Näitä tar- kempia mittaustietoja metsänomista- jan pitää osata pyytää ostajalta, koska kaikki ostajat eivät anna tietoja auto- maattisesti. Eri ostajien tarjousten ja katkon- nan vertailuun tarvitaan kuitenkin niin paljon puukauppoja ja seuranta- aineistoa, että käytännössä tätä tietoa on vain metsänhoitoyhdistyksissä. Metsänomistajat saavatkin todella arvokasta tietoa ja apua omalta met- sänhoitoyhdistykseltään, jotka ovat järjestelmällisesti koonneet tietoa eri metsäyhtiöiden puunkorjuusta ja runkojen katkonnoista jo kymmenen vuoden ajan. 5. Uskalla kysyä tyhmiä Kun tarjoukset on tarkoin luettu ja paras mahdollinen ostaja leimikolle löytynyt, on aika kirjoittaa kauppa- kirja eli metsänhakkuusopimus. En- nen allekirjoitusta on siis selvitettävä kaikki epäselväksi jääneet asiat. ”Kehotan kaikkia metsänomista- jia tekemään rohkeasti puukauppaa. Mutta on myös uskallettava kysyä sellaisia asioita, josta ei ole varma tai jota ei tiedä”, Rintala sanoo. Valitetta- van usein ongelmatilanteissa törmä- tään siihen, että metsänomistaja on allekirjoittanut kauppakirjan ymmär- tämättä, mitä on tullut sovituksi. On- gelmatilanteissa tulkitaan kuitenkin vain tehtyä sopimusta. Puukaupan ehdoista sovitaan aina tapauskohtaisesti. Mitään yleistä tai yhteistä sopimuslomaketta tai kaup- pakirjapohjaa ei ole olemassa. Puukaupan ennakkomaksusta so- vitaan myös tapauskohtaisesti, mutta yleensä se on neljännes tai viidennes arvioidusta kauppasummasta. Kaikki ostajat eivät sitä maksa. Jos leimikko hakataan kuitenkin vasta kahden tai kolmen vuoden päästä kaupasta, on ennakkomaksu varsin perusteltu. En- nakkorahoitus voidaan hoitaa myös rahoituslaitoksen kautta, mutta silloin metsänomistaja tavallaan maksaa itse oman puukauppaennakkonsa. Tällöin kyse onkin lähinnä lainan ottamisesta omaa puukauppamaksua vastaan. Kauppakirjassa sovitaan myös siitä, kuka hoitaa mahdollisen ennakkorai- vauksen eli kaataako ostaja, myyjä vai joku muu korjuuta haittaavan alus- kasvuston hakkuukoneen tieltä. Tarkkana on syytä olla myös juuri- käävän torjunnasta sovittaessa. Kyse on lakisääteisestä velvoitteesta, joka koskee sulan maan aikaan tehtäviä hakkuita. Valtio ei enää korvaa kan- tojen käsittelyä juurikääpää vastaan. Osa metsäyhtiöistä on siirtänyt ku- lut myyjälle. Ensiharvennuskohtees- sa juurikäävän torjunnan kustannus voi helposti lohkaista kymmenyksen koko puukauppatilistä. 6. Valvo omia oikeuksiasi, tarvittaessa tiukastikin Ennen hakkuiden alkamista on hak- kuualueen rajat, eri hakkuutavat sekä erikoiskohteet, kuten purot, pienet suot ja lähteet, merkittävä maastoon korjuuta varten. Yleensä se on ostajan tehtävä. Merkintöjen on syytä olla oi- kein, sillä merkinnät vaikuttavat puu- kauppatiliin. Valveutunut metsänomistaja käy hakkuun aikana paikan päällä seu- raamassa töiden edistymistä. Puun korjuuta ja hakkuusopimuksen ehto- jen toteutumista on aina syytä valvoa. Hakkuutyön jäljen pitää olla hyvää ja metsänhoitosuositusten mukaista. Tämä on erityisen tärkeää harvennus- kohteissa. ”On ehdottoman tärkeää, että hak- kuukoneen mittalaite toimii oikein. Puutavaran mittauslain mukaan mit- tauksesta vastaavan henkilön on tehtä- vä omavalvontaa sen varmistamiseksi, että mittalaite toimi oikein. Tarvittaes- sa mittalaitteen toimivuus ja tarkkuus varmistetaan tarkistusmittauksilla, jota metsänomistajalla on aina oikeus pyytää ostajalta”, Rintala kertoo. Hakkuiden päätyttyä ostaja toimit- taa metsänomistajalle mittausasiakir- jan eli mittaustodistuksen, mutta se ei Rintalan mukaan vielä riitä. ”Pel- kän mittaustodistuksen avulla ei voi todeta, että kaikki meni, kuten sovit- tiin. Metsänomistajan pitää pyytää tarkempia mittaustietoja ja niitä pitää osata myös lukea. Vasta niistä voi- daan todeta, että hakkuu ja puukaup- pa toteutui kuten oli sovittu”, muis- tuttaa Rintala. Puukaupan päätteeksi metsänomis- taja hyväksyy mittausasiakirjan, jon- ka jälkeen kaupan loppusumma tulee tilille tavallisesti kuukauden tai kah- den kuluessa. Tahallisia sopimusrikkeitä Rin- tala tapaa työssään harvoin, mutta harmaalla alueella puukaupassa lii- kutaan hänen mukaansa aika usein. Useimmiten ongelmat liittyvät mitta- ukseen ja runkojen katkontaan erihin- taisiksi puutavaralajeiksi. Puukaupassa liikkuu isot rahat ja metsänomistajan on osattava pitää puolensa. Paras tapa on valtuuttaa metsänhoitoyhdistyksen ammattilai- nen valvomaan puukauppaa ja sen toteutumista tekemällä toimeksianto metsänhoitoyhdistykselle. Noin 40% puukaupoista metsänomistajat teke- vätkin tällaisina ns. valtakirjakaup- poina, jossa metsänomistaja ostaa koko puukaupan hoitamisen ”Avai- met käteen” palveluna omalta met- sänhoitoyhdistykseltään. Pauli Rintala ”Harvennushakkuut kannattaa aina hoitaa ajallaan, jotta puusto säilyy kasvukykyisenä ja elinvoimaisena.”