METSÄNOMISTAJAT

Metsän omistajat 24 Päivä aloitettiin aamukahvil- la ja tutustumisella metsäpuun- taimien tuotantoon Kerimäellä Finn Forelian taimitarhalla. Tar- han johtaja Timo Salminen esit- teli taimien kasvatusta ja vastaili asiantuntevasti metsänomistajien kysymyksiin. Laadukas taimen- kasvatus vaatii ammattitaitoa ja tällä tarhalla sitä löytyy. Vaikka- kin työ on hyvin kausiluontoista, ja sitä on tarjolla vain osan aikaa vuodesta, on henkilöstö erittäin sitoutunutta, joten samat koke- neet henkilöt ahkeroivat vuodes- ta toiseen alueen metsien uudis- tamisen varmistamiseksi. Matka jatkui Kerimäeltä Nii- ralaan, jossa ylitettiin valtakun- nan raja. Osalle matkalaisista Vanha Suomi ja Laatokan Kar- jala avautui ensimmäistä ker- taa. Ruskealan Vuoripuisto ja luontopolku tarjosi katsottavaa. Ruskeala tunnetaan historiassa valkoisesta marmoristaan. Mar- moria vietiin aikoinaan mm. Pie- tariin ja Helsinkiin arvoraken- nusten materiaaliksi. Ruskealan Marmori joutui myöskin sotaa evakkoon ja sijoittui Kerimäen Louhelle, jossa tuotanto jatkuu nykyäänkin. Matkalla näimme Värtsilä - Sortavala välisellä tieosuudella teiden pientareiden energiapuu- hakkuita. Olihan tienvarret saa- neet pusikoitua lepikoksi 30m leveydeltä tien kahtapuolta. Tielinja valmistui 1992 ja oli sitten saanut kasvaa vapaasti 25v, 54km ja valtavasti leppää. Epäiltiin näidenkin puiden tule- van hakkeena Suomeen ja sot- kevan entisestäänkin tukkoisia energiapuu markkinoita. Van- han Wärtsilän puolella, aivan Suomen rajan pinnassa, on pai- kallinen haketusterminaali, jota olisi kovasti tehnyt mieli käydä katsomassa, ehkä seuraavalla reissulla mahdutamme tämän kohteen ohjelmaan. Majoituimme Sortavalassa Lambergin lomakylään. Joka si- jaitsee Laatokan rannalla, Riek- kalan saaressa. Joka reissulla on tarjolla jotain jännää ja odotta- matonta, joten tämän matkan osalta jännitystä loi hotellille johtavan tien ponttonisilta. Tä- mäkin testi oli Jukalle selkeä erävoitto, kyllähän bussilla siitä yli mentiin, vaikka pari kertaa harjoiteltiinkin auton rinnalla marssimista. Illalla meitä odot- ti sauna, joka oli Venäläiseen tapaan tulikuumaksi lämmitet- ty, virkistävä pulahdus Laatokan lempeään syliin kuitenkin piristi ja rentoutti päivän reissunneita. Sunnuntaina aamulla lähdim- me Laatokalle ja Valamon luos- tariin, jonne pääsimme kantosii- pialuksella. Matkalaisten joukos- ta löytyi monenlaista osaamista ja erilaisia taitoja ja niinpä lai- vamatkan aikana joukossamme kierteli salaperäinen vihkonen, johon saimme kirjoittaa jokainen yhden sanan... Illalla seurasikin yllätysohjelmaa sen tiimoilta. Saarella tutustuttiin päivän aika- na luostariin ja saaren vanhoihin metsiin. Valamon saari ja ympä- röivä saaristo on luonnonsuojelu aluetta. Laatokan meri-ilmasto ja rehevät maapohjat mahdollista- vat puuston runsaan kasvun. Iki- vanhat männyt olisivat varmasti halunneet kertoa meille vielä mo- nia tarinoita, erään jättipetäjän iästä teimme valistuneen arvion ja pääsimme 230-250 vuoden haarukkaan. Valamosta palattua, kävimme Sortavalassa Gogolevin puu- taidenäyttelyssä. Todella upeat puutaulut olivat mielenkiintois- ta katseltavaa. Gogolevin polt- teen puun työstämiseen näkee erittäin tarkoista ja huolellisesti tehdyistä yksityiskohdista, lähes kaikki taulut ovat kolmiulottei- sia. Kaupunki kierroksella kiipe- simme Kuhavuorelle, ihailemaan ympärillä avautuvia maisemia. Sortavalan kaupunki ja sen Suo- men aikaiset merkkirakennukset piirtyivät lähes ilmakuvan tavoin eteemme. Saimme kuulla monen- laisia kaupungin historiaan liitty- viä tarinoita matkanjohtaja Kari Turuselta. Vakkosalmen puisto vanhoine yli 200 v kuusineen herätti myös keskusteluja. Har- joittelimme hieman myös kuo- rolaulua Sortavalan laululavalla Riston johdolla. Yhteisen illan vieton aloitimme paistamalla muurinpohjalettuja kuistilla, nokipannukahvit kie- huivat avotulella, aivan kuten metsäretkellä kuuluukin. Mat- kalaiset pääsivät leikkimielises- ti ottamaan mittaa toisistaan metsävisan kiperien kysymysten äärellä. Kisaan osallistuttiin sel- laisella ammattilaisten vakavuu- della, että piti ihan välillä muis- tutella, että leikilläänhän tässä vain. Iltanuotiolla kuultiin laulua ja runoja, joitain lauluja tapail- tiin porukassakin. Harhautuihan se keskustelu puukauppa-asioi- hinkin, ja aika yksimielisessä sä- vyssä tällä porukalla tuumattiin, että on vahvasti tarvetta met- sänomistajien omalle edunval- vojalle entisestään lisääntyvien toimijoiden kentällä. Firmojen nimenvaihdokset, toimintojen eriytymiset ja samantyyliset slo- ganit ovat pahasti sekoittaneet eri toimijoiden asemaa. Kilpailun tiukentuminen metsäpalveluiden kentässä näkyy. Todettiin, että monenmoisia logojakin pyörii mediassa eikä aina ammattilai- nenkaan erota mistä toimijasta kulloinkin on kyse. Puukaupan hoitamisesta valtakirjalla Mhy:n toimesta käytiin myös keskuste- luja ja Katri vastaili kysymyk- siin. Myöskin lainsäädännöstä, Kemerasta, taimikonhoidosta ja muista metsän aina ajankohtai- sista asioista jutusteltiin pitkin reissua, milloin kenelle mitäkin mieleen nousi. Maanantaina maukkaan aa- mupalan ja tavaroiden pak- kaamisen jälkeen ajoimme Im- pilahden kautta Koirinojalle. Impilahti on aikoinaan ollut mukana kilpailussa Suomen kansallismaisemaksi mm. Pun- kaharjun harjualueen ja Kolin maisemien ohella. Eikä ihme, linja autossa oli kummallisen hiljaista kun matkalaiset keskit- tyivät katselemaan komeita mai- semia sekä kuuntelemaan tari- noita. Matkalla saimme ihastella Laatokan pohjoisrannan upeita vuonomaisia maisemia. Kävim- me myös Paksuniemen lehdos- sa, jossa kasvaa huomattavan suuri Lehmus metsikkö. Tämä alue oli jo 1930 luvulla luon- nonsuojelualuetta. Nämä enti- set Laatokan järvenpohja-alueet ovat olleet reheviä viljellä ja kos- teassa meri-ilmastossa myöskin puuston kasvu on ilmiömäistä. Pohdimme joukolla sitä millaisia metsiä täällä mahtaisikaan olla jos niitä hoidettaisiin samalla tasolla kuin Suomessa hoidetaan. Joitakin uudistusaloja on myös Venäjän puolella opeteltu vil- jelemään istuttamalla. Monessa kohdin heillä olisi vielä naapu- rista oppimista. Kitilässä matkalaiset pääsivät louhimaan kallioista rubiine- ja. Kaikki taisivat löytää näitä kauniita kiviä matka muistoiksi. Rubiini kalliot ovat tulleet 1800 luvulla kuuluisiksi rubiineistaan. Näitä on louhittu mm Pietariin ja Helsinkiin korukiviksi, tari- nan mukaan ihan Kruununki- viksi asti. Takaisin kotiin palasimme illalla Niiralan kautta, jossa passit tarkastettiin niin Venä- jän kuin Suomenkin rajamiesten toimesta. Saimme myös kuu- semme takaisin kyytiin tulli- miehiltä, jotka niitä lupasivat valvoa reissumme ajan. Olimme siis varanneet 3 kuusen tainta viemisiksi Suomi 100-vuoden kunniaksi reissukohteisiimme. Tullimuodollisuudet ovat kui- tenkin oma lukunsa eikä näillä kuusilla tainnut olla viisumi voi- massa. ;) Ilmeisesti matkalaiset viihtyivät tällä Karjalan metsä- matkalla, koska moni kyseli jo 2018 matkaa. Voitaneen tässä yhteydessä paljastaa, että mat- kanjohtajilla on jo jotain uutta tulevalle suvelle mielessä, joten kannattaa seurailla Mhy:n il- moittelua. Kiitos kaikille matka- laisille, tehtiin yhdessä meidän näköinen matka. Matkanjohtajat Katri Ihalainen ja Kari Turunen Mhy Etelä-Savon Kesämatka Karjalaan 29.-31.7.2017 Reissumme alkoi heinä- kuun viimeisenä lauan- taiaamuna, yhtenä kesän kauneimmista päivistä. Ke- rimäkeläinen Kososen bus- si keräili metsämatkalaiset kyytiin aamulla varhain kuljettaja Jukan ohjasta- mana. Pitkänmatkalaiset tulivat omin kimppakyy- dein hyvässä metsämies- ja naishengessä kokoontu- mispaikalle. Näistä sirkkataimista nousee se paljon puhuttu tulevaisuuden metsä, jonka eteen me kaikki töitä teemme Luostarirakennusten koristeelliset katot kohosivat metsien keskellä. Kuhavuoren valloittajat. Taustalla avautuu Sortavala.