METSÄNOMISTAJAT

12 Toistuvasti tulee vastaan tilantei- ta, että metsästä ei rajapyykkejä eikä rajalinjoja löydy. Metsää ennestään tuntemattoman on tälläisissä tapa- uksissa erittäin työlästä ja monesti täysin mahdotonta löytää rajaa. Siksi usein päädytään hakkaamaan ’’var- man päälle’’ ja rajalle jää hakkaama- ton vyöhyke. Pitämällä rajalinjat auki säästytään ikäviltä yllätyksiltä hak- kuissa. GPS-laitteilla saattaa löytyä rajapyykkien tarkka sijainti, mutta jos pyykkiä ei koskaan ole tarkistusmitat- tu, on GPS-laite niin epätarkka ettei tietoon voida luottaa. Maanmittaus- laitoksen kartoissakin on paikoin ta- vattu virheitä. Rajoja haettaessa kan- nattaa olla yhteydessä naapureihin ja haeskella rajoja yksissä tuumin. Raja asioista ei kannata ruveta riitelemään, koska ne ovat hyvin yksiselitteisiä ja täysin selvitettävissä olevia. Helpoimmissa tapauksissa maas- tosta löytyy selvästi erottuva raja- pyykki, jossa on selkeät numerot. Pyykkejä on joko kivisiä tai metalli- sia maalattuja kartioita, kuutioita tai pelkkiä putkia. Myös suurien kivien kylkiin on voitu hakata merkkejä. Rajapyykin voi erottaa muista kivistä työstöjäljistä, mutta useimmiten se on kivi muiden joukossa. Kivi on yleensä sen kokoinen, ettei sen liikuttaminen ihmisvoimin onnistu. Rajapyykkejä ja linjoja etsiessä vihjeitä, että rajalinja tai pyykki saattaa olla lähellä: - toiselta puolelta karsitut puut - selvästi jollain työkalulla katkotut risut - piikkilangat - maasta löytyvät valkoisen muovin jätteet, joilla pyykit aikanaan mer- kittiin ilmakuvaukseen - selvä avohakkuun ja taimikon raja tai muutos metsänkuvassa - puissa roikkuvat kuitunauhat - rajan suuntaisesti asetellut kivet, ’’viisarikivet’’ Yleensä rajapyykin löytyessä raja kulkee siitä kohtaa. On myös kui- tenkin olemassa niin sanottuja siirto- pyykkejä, jotka eivät ole rajalla vaan raja sijaitsee tietyn suunnan ja etäi- syyden päässä pyykistä. Pyykit ja rajalinjat on hyvä merkata esimerkiksi kepillä ja kuitunauhalla. Metsään ei pidä kuskata muovinau- haa eikä muitakaan maatumattomia materiaaleja. Esimerkiksi keskellä rajalinjaa oleva reilun kokoinen män- nyntaimi, joka on kuorittu ja karsittu säilyy metsässä vuosikymmeniä ja erottuu muusta puustosta. Pyykkien löydyttyä voidaan ruveta avaamaan rajalinjaa 1,5 metrin levyi- senä, kuitenkin niin että naapurilta- kin siihen on lupa. Naapurin puolelta saa kaataa puut, mutta ne ovat naapu- rin omaisuutta ja kaatamiseen pitää kysyä lupa. Puut on myös kaadettava molempien puolelta tasapuolisesti. Ei esimerkiksi niin, että kaadetaan vain naapurin puut kiusantekomielessä. Rajapyykkejä ei saa siirtää, poistaa eikä muokata ilman maanmittauslai- toksen suorittamaa toimitusta. Kun rupeaa etsimään hukassa olevia pyyk- kejä, kannattaa selvittää pyykkien numerot ja mahdollisesti niiden etäi- syydet toisistaan. Pitkän mittanauhan avulla voi yrittää paikantaa hukassa olevaa pyykkiä löydettyjä pyykkejä hyödyntäen. Numerot ja etäisyydet löytyy vanhoista maanmittauspape- reista ja maanmittauslaitokselta. Jos pyykkien ja rajalinjojen löytämi- nen ei onnistu omin voimin, tarjoaa Metsänhoitoyhdistys apua myös nii- den kanssa. Kartta-aineistostamme löytyy pyykkien numerot. Meiltä löytyy myös GPS-laite, jolla rajoja ja pyykkejä voidaan paikantaa. Ota yh- teyttä, niin katsotaan mitä työkaluja meillä olisi kadoksissa olevien pyyk- kien ja rajojen löytämiseksi. Artikkeli on kirjoitettu kirjallisuus- katsauksen pohjalta ja virallinen tieto löytyy Laista eräistä naapuruussuh- teista. Pitäkää rajalinjat auki ja pyykit näkyvissä Santtu Råberg / metsäasiantuntija / Anne Haukkovaara / metsäasiantuntija / Mhy Karhu Jouni Peltoniemi Tässä malli viisarikivistä. Ne kannattaa merkitä näkyvästi, jotta koneet eivät niitä turmelisi. Viisarikiviähän ei ole merkitty kartoihin.