2 Luin Maaseudusta 7.9. Matti Harrin kirjoituksen puunhinnoista ja metsänomistajien heikosta edunvalvonnasta ja hän antoi toimivan ohjeen millä ainakin hintaa korjataan: ”ei myydä puuta”. Aikoinaan 1990 luvulla metsänomistajat organisoivat ns. ”puunmyyntilakon”. Tilanne oli tosin aivan toinen, lama alkamassa ja teollisuuden vienti sakkasi sekä jalosteiden vientihinnat laskivat. Nyt asiat ovat päinvastoin, kun jatkojalosteiden hinnat ovat moninkertaistuneet. Kaiman ehdotus lienee sama, mutta me edunvalvojana emme tietysti voi tällaista ehdottaa. Toinenkin Matti sen jätti vähän rivien väliin, jotta ei tulee syyllistyttyä yllytyksestä kartellirikoksen. Tuskin se edes näin isossa porukassa onnistuisi. Tilanteen todellisuus tulee esille tullitilastoista vai onko vanha hokema totta: valhe - emävalhe - tilasto. Tuontipuun hintatilastoista näkee, että Balttiaan maksetaan 2–3 kertaista hintaa. Asia on kyllä aivan käsittämätön, mutta sen todenperäisyyttäkään ei voine epäillä. Tavoitteena lienee, että kotimaan markkinoille saadaan ylitarjontaa. Valhe on se, että ostajat antavat ymmärtää, että kotimaasta ei saada riittävästi puuta. Tiedossa on jalostavan teollisuuden mahtavat voitot, jotka antaisivat mahdollisuuden maksaa raaka-aineesta enemmän. ”Näilläkin hinnoilla tarjotaan enemmän, kuin pystytään ostamaan”. Tämä on varmaan asian ydin eli meillä Suomessa puun tarjonta ylittää kysynnän, joten hintaongelmaan ainoa toimiva lääke on Matti Harrin edottama keskittyminen metsänhoitoon hakkuiden sijasta (se muu jääköön rivien väliin). Puuta on Suomen metsissä varmasti riittävästi jalostettavaksi ja tehokkaassa kasvatuksessa kiertoajat lyhenevät. Se vähentää tietysti vanhojen metsien pinta-alaa ja jos ne ovat luonnon tasapainon kannalta välttämättömiä, on niidenkin määrää seurattava. Valtio on ollut metsänomistajana aina edelläkävijä monissa asioissa ja paljon niitä kokemuksia on hyödynnetty yksityismetsissä. Joskus on myös vältetty suurimpia virheitä. Kokemukset ja opit eivät läheskään aina ole suoraan hyödynnettävissä siitä syystä, että suurealla metsänomistajalla on suuremmat pinta-alat ja myös käsiteltävät ”kuviot”. Jos seurataan hehtaarituottoja pelkästään kuutiometreinä, kiertoaikojen pidentäminen heikentää kannattavuutta. Rahallisesi asia ei ole aivan yksiselitteinen. Kiertoajan lopussa kasvu kohdistuu tukkiosaan, mutta samalla tuhoriski kasvaa, mutta toisaalta saadaan lisättyä vanhojen metsien määrää talousmetsissä. Aikoinaan uudistettiin vajaatuottoisia metsiä ja ojitettiin soita. Nyt Metsähallitus on laajasti ennallistanut ojitusalueita. Keväällä kävin tutustumassa tällaiseen ennallistamiseen. Se poikkesi aikaisemmin näkemistäni kohteista, joista on ennen ojien tukkimista poistettu kaikki puu. Tällä viimeisellä kohteella puusto oli jäänyt pystyyn lukuun ottamatta ojalinjoja, joista puu oli osittain korjattu pois kaivinkoneen reitiltä. Jälki oli todella karmean näköistä mökkelistöä ojalinjoilla. Toivottavasti tämä käsittely ei yleisty yksityismetsissä. Mukavia metsäkelejä Matti Peurala Mhy Karhu Pj. PUHEENJOHTAJAN PALSTA Markkinakatsaus Jorma Anttoora
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=