METSÄNOMISTAJAT

Mhy jäsen- ja asiakaslehti 1/2021 12 ”Nämä metsälohkot ovat aina olleet erilaisia kuin muu talousmetsä ja eri paikassa. Olenkin kutsunut tätä meidän ”satumetsäksi”. Siellä on omanlaisensa hämyisä tunnelma” , aloittaa kirjeen- vaihtajana telakalla sekä freelance-toi- mittajana toiminut Riitta Lindqvist . Alueen myyminen valtiolle vaati Riitalta kuitenkin pientä kypsyttelyä, sillä aluksi hän vastusti ajatusta. Suojelu ratkaisi monta pulmaa Idean suojelusta keksi ”kotivävyk- si” vuonna 1969 tilalle tullut Jaakko . Hän on tehnyt elämäntyönsä Saaris- totien lautoilla, mutta osallistunut tilan töihin alusta asti. Jo vuonna 2006 Lindqvistit teki- vät Metsäkeskuksen kanssa mää- räaikaisen kymmenvuotisen luon- nonarvokaupan, joka sopimuksen umpeuduttua päivitettiin ympäristö- tukisopimukseksi. Viime syyskuus- sa he päätyivät suojelemaan Villis- ten Ylitalosta 3,4 hehtaarin alueen METSO-ohjelman kautta. ”Kohteessa on runsaasti myrskylle altista, juurikäävän vaivaamaa satavuo- tiasta kuusta. Metsätaloudellisesti olisi ollut järkevää tehdä avohakkuu ja met- sänuudistaminen. Halusimme kuitenkin säilyttää kohteen, jota ei ollut käsitelty ainakaan kuuteenkymmeneen vuoteen” , taustoittaa Jaakko. Asiasta sovittiin tyttären perheen kanssa, joille tilan ja muun talousmetsän hallinta- ja omis- tus on siirtynyt kymmenisen vuotta sitten (suojelulohko jäi tuolloin Riitan omistukseen). Luonto- ja virkistysarvot tärkeitä Metsäkeskuksen laatiman kuva- uksen mukaan Lindqvistien kohde koostuu pääasiassa vanhoista run- saspuustoisista metsistä. Löytyy sam- maleen peittämää louhikkoa, tuoretta ja vähän soistunutta kangasmetsää, metsäistä kalliota. Puusto on pitkälti luonnontilaista ja käsittelemätöntä, eri järeysluokkiin kuuluvaa. Valta- puuna kasvaa kuusi, mutta löytyy myös mäntyä, koivua, pähkinäpen- sasta ja järeitä haapoja sekä keloja ja lahopuita. ”Minulla tähän metsään on lapsuudes- ta asti liittyviä tunnemuistoja. Metsä säi- lyy samalla virkistyskäytössä niin meille kuin muille. Jaakostakin on eläkepäivi- nään tullut innokas mustikanpoimija. Viime kesänä hän taisi poimia yhteensä noin 80 litraa. Minun 72-vuotias selkäni ei enää siihen taivu” , hymyilee Riitta. ”On mielenkiintoista seurata, miten alue kehittyy luonnonvaraisena” , lisää Jaak- ko ja toteaa, että talousmetsässä riittää vielä taimikonhoitoa ja energiapuun tekoa kuntoiluun. Metsiensuojelu entistä suositumpaa Ely-keskuksen ylitarkastaja Teija Jokisen mukaan METSO-ohjelma on Paimiolainen ”satumetsä” hyväksyttiin METSO-ohjelmaan Moni metsänomistaja suojelee metsiään vapaaehtoisesti. Viime vuonna Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa perustettiin 50 yksityistä suojelualuetta. Valtion kanssa suojelukauppoja tehtiin 14. Myös paimiolaiset Riitta ja Jaakko Lindqvist päätyivät pysyvään suojeluun. Teksti: Outi Grusander Kuvat: Riitta ja Jaakko Lindqvistin arkistot ”Olemme halunneet säilyttää tämän metsän sellaisenaan ja Metso-ohjelman kautta siihen löytyi hyvä mahdollisuus. Myös korvaussumma tyydytti”, kertoo Riitta Lindqvist.