Mhy jäsen- ja asiakaslehti 2/2023 19 METSÄOMAISUUDENHOITO metsäsijoitukselle käy suhdanteiden muutoksissa riippuu puun hinnasta, kustannusten kehittymisestä ja pääomamarkkinoiden korkokehityksestä. Tulevaisuuteen tiiraileville Kuuluvaisella on lohdullista kerrottavaa: suuret muutokset ovat takavuosinakin olleet harvinaisia. ”Jos investoi 1950-luvulla metsäänsä oletuksella, että kantohinnat ja metsänhoidon kustannukset pysyvät tulevaisuudessa reaalisesti samalla tasolla, niin ne perusteet ovat pitäneet melko hyvin paikkaansa näihin päiviin saakka. Riski on ollut yllättävänkin pieni. Metsäomaisuutensa tuottoa on voinut parantaa huomattavasti hyödyntämällä kantohintojen hintapiikkejä.” Ammattimaisten ostajien tulo metsätilamarkkinoille on tarkoittanut sitä, että taimikoillekin on muodostunut markkinahinta. Hyvin perustettu ja hoidettu nuori metsä on nyt omaisuuserä, jolla on kysyntää. Siihen käytetty raha mene ei hukkaan. Metsänomistajan puistaan saama hinta määräytyy metsäteollisuuden lopputuotteiden maailmanmarkkinoilla. Vaikka suhdanteet vaihtelevat, tulevaisuus lupaa hyvää, arvioi Petri Kortejärvi. ”Venäjän lankku ja vaneri ovat pitkään pois Euroopan markkinoilta. Suomessa on tehty merkittäviä investointeja sekä kuiduttavaan että sahateollisuuteen. Sahapuolella yritysten taseet ovat hyvässä kunnossa, ne kestävät heikkenevääkin markkinaa. Kuusisahatavara on modernin puurakentamisen perusraaka-aine. Sen saatavuus heikkenee Keski-Euroopassa, kun siellä kaadetaan ja sahataan nyt hyönteistuhokuusikoita.” Megatrendit suosivat puuta Kortejärvi muistuttaa, ettei meillä ole viime aikoina juurikaan suljettu suuria metsäteollisuuden tuotantolaitoksia. Iso ansionsa siihen on halvalla energialla. Vetytalous ja hiilidioksidin talteenotto saattavat avata metsäteollisuudelle uusia ansaintamahdollisuuksia, ovathan sellutehtaat suuria biogeenisen hiilen lähteitä. ”Globaalit megatrendit kuten kaupungistuminen, elintason nousu ja ilmastonmuutoksen vastainen taistelu jatkuvat. Ne lisäävät suomalaisten tuotteiden kysyntää maailmalla. On tosiasia, että puusta alkaa olla globaalisti niukkuutta.” Jari Kuuluvainen ei usko suomalaisessa metsäteollisuudessa tapahtuvan lähiaikoina sellaisia muutoksia, jotka vaikuttaisivat yksittäisen metsänomistajan tulonmuodostukseen. Toiselta puolen, metsänomistajarakenteen muutos ei näytä vähentävän puun tarjontaa raakapuumarkkinoilla. ”1980-luvun julkisuudessa esitettiin, että kaupunkilaismetsänomistajat pihtaavat puuta eivätkä myy. Tutkimukset kuitenkin osoittivat, että metsätilanomistajat myivät sitä saman verran kuin maanviljelijät. Tuoreimmat tutkimukset osoittavat, että palkansaajat ovat kaikkein aktiivisimpia puunmyyjiä.” Metsäomaisuutta ja riskejä on helpompi hallita, jos tilalle on tehty kunnon metsäsuunnitelma kymmeneksi vuodeksi. Siinä ajoitetaan kaikki hoitotoimenpiteet ja hakkuut ja arvioidaan taloudellinen tuotto, kertoo Tapani Holmijoki Mhy Lounametsästä.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=