METSÄNOMISTAJAT

16 Ismo Hölsä osallistui 1970-luvulla ministeriön lintuvesien ja -soiden lin- tukartoitukseen. Tuolloin hän liikkui polkupyörällä Miehikkälää ja Mänty- harjua myöten. Myöhemmin hän ren- gasti peltolintuja, lokkeja, koskikaroja, korppeja, haukkoja ja pönttöpöllöjä. Perheen kasvaessa piti rauhoittua, mutta pönttöjen teko jatkui. Hölsä on naputellut vähintään 500 linnunpönt- töä lähes 50 vuoden aikana. Hän on vienyt tuulihaukan avopönttöjä pel- tolatojen päätyihin, koskikaran koteja puroputouksiin ja siltojen alle sekä puukiipijän kaksilautaisia pönttöjä kuusenkylkiin. Lisäksi hän on tehnyt kalasääsken pesiä punnertaen köy- dellä oksat ja havut ylhäälle latvaan. Metsätalous ja luontoarvot Ismo ja Maiju Hölsä kasvattivat ennen sikoja, mutta v. 2011 jälkeen Hölsä on keskittynyt hoitamaan kol- men tilan metsiä. - Tämän possutilan metsät kahlailin talvikausina pariin kertaan läpi sikojen hoidon välillä. Aluksi ajoin rangat pikkureellä, sitten ostin juontokouran traktorin perään. Vuosituhannen vaihtuessa löytyi met- säkuormain ja kärri, jotka ovat vie- läkin käytössä, vaikka hankintatyön aliarvostus harmittaakin. Nyt vasta oli ensimmäinen pystykauppa. Mhy hoiti sen kilpailutuksen valtakirjalla. Nykyisin Ismo hoitaa ”puolipäätoi- misena” sekä syntymäkotinsa että enolta jääneitä metsiä, joista he ovat veljensä kanssa vastuussa. - Peltoja pitää sen verran viljellä, että pitäjän komeimpiin kuuluvan Virmajärven rantanäkymä pysyy minun elinaikani kylätielle ja tupiin avoinna. Nuorempana Ismo oli vähän liian- kin innostunut luontoarvojen säilyttä- misestä. Lähes kaikki isot lepät, haa- vat ja erikoiset puut jäivät pystyyn, koivut hän katkoi kaksimetrisiksi pystypökkelöiksi tiaisille. Perikunnan korven keskelle he sopivat veljensä kanssa jättävänsä koskemattomaksi komean kalliometsäalueen. Lisäksi he ovat jättäneet tikkojen asuinpaikoiksi Kurkijärven rannalle sekametsää, jos- sa hän pari vuotta sitten katseli, miten harmaapäätikkaemo johdatteli ää- nekkäästi paria jälkeläistään elämän alkutaipaleelle. Myös yksittäiset ko- meat kuuset ja männyt ovat jäämässä uuden sukupolven harmiksi. Lannoitus, ojitus, jatkuva kasvatus ja se helmasynti - 1970-luvulla isä lannoitti käsipelil- lä. Kevään viimeisten lumilaikkujen aikaan vietiin hevosella kivikkoiseen rinteeseen säkkejä ja sitten lannoitet- ta viskottiin kylvövakan kanssa ym- päriinsä, Hölsä kertoo. Heillä tehtiin ennen myös ojitusta, mutta siitä ny- kyinen isäntä ajattelee toisin. - Kun- nostusojitus ei kannata karuimmilla suotyypeillä ja sen haitoistakin tulee jatkuvasti uusia tutkimustuloksia. Ennen ei tehty laskeutusaltaita, mut- ta eiväthän ne nytkään kovin paljon asiaa paranna. Ojituksen sijaan lähes Takarivin Taavin mietteitä Ismo Hölsä aloitti luonnossa kuljes- kelun jo kouluaikoina. Yksinäinen retkeily sopi ujolle pojalle. Lopulta hänestä sukeutuikin varsin touhui- nen luontotyyppi. Auli Ylikoski / Metsäsuunnittelija / Mhy Mänty-Saimaa Ismo Hölsä, 64 • naimisissa, 3 poikaa • syntyisin Savitaipaleen Hölsän- niemeltä • asuu Säänjärvellä Maiju-vaimonsa kotipaikalla Ismo Hölsä Ismo Hölsä - Kuvauksessani valo on aina se tärkein. Kaunis koivikko on Suomen upeimpia luontonäkymiä. Asta Huttunen Ismo Hölsä (vas.) irroittamassa pettua män- typölleistä viime kesänä Hakamäellä. Ohjeita vierellä antamassa kotiseutuneuvos Pertti Jur- vanen (oik.)