METSÄNOMISTAJAT

18 Raivaussahan sammuttua veikeä hymy nousee huulille ja iloinen ter- vehdys ottaa tulijan vastaan. Olemme Ilpo Kakon työpaikalla luonnonhel- massa. Pilvinen talvipäivä ei mieltä paina ja ilmaa on helppo hengittää. Pieni pakkanen vain helpottaa työn tekemistä ja lumikengillä on hyvä kulkea lumen ja kaatuneiden oksien päällä. Ilpon taival metsuriksi ei ollut itses- täänselvyys, mutta tekevälle miehelle lopulta se paras ammatti. Opit tulivat jo kotoa isää auttaessa talvisavotoilla ja kotiaskareiden ohessa. Ilpo muisteli auttaneensa isäänsä vielä 1980-luvun alussa propsin ajossa hevosreellä. Iän karttuessa ja koulut jo käyneenä rahaa oli saatava jostain. Mäntyhar- jun seurakunnalla oli taimenistutta- jista pulaa ja Ilpo haki töihin. Nuori miehenalku lähti taimenistutukseen kolmen kokeneen metsurin rinnalle työskentelemään. Työ onnistui hyvin ja Ilpo sai jatkaa seurakunnalla talven halonteossa. Työntekoon tottunut Ilpo kävi Pir- takan huonekalutehtaalla muutaman kuukauden kokeilujaksolla. Työnan- tajalla ei ollut valittamista ja hänelle tarjottiin jatkoa. Työssä itsessään ei ol- lut mitään vikaa, mutta se ei riittänyt Ilpolle. Luonne veti takaisin luonnon ääreen. Työt seurakunnalla jatkuivat, kunnes muutosten kautta Ilpo aloitti työt Mhy:llä vuonna 1995. Vuodes- ta 1995 kehkeytyi hyvä vuosi kaiken kaikkiaan: leijonien MM-kulta ja uusi työpaikka. Maastokelpoiset ajoneuvot lähellä sydäntä 2000-luvun alussa Ilpo törmäsi tuttuun, joka kauppasi Lada Nivaa. Alkuunsa ajatus itäautosta arvelutti, mutta koeajon jälkeen autoharrastus on vienyt mukanaan. Missä muut aja- vat huippuvauhtia ja ennätysaikoja, Ilpo ajaa moton ja traktorin perässä työmaalle. Mitä sitä turhia kävele- mään, kun työssäkin jo liikkuu ihan riittävästi. Ajan kuluessa Nivojen ongelmaksi tuli ruostuva kori. Erilaisia vaihtoeh- toja mietittyään Kakko päätyi Land Roveriin. Alumiininen kori ei hevillä ruostu ja yleisesti kokemukset au- tosta eivät anna valittamisen varaa. Harva voi yhdistää harrastuksen ja työnteon. Paljasjalkajuoksua ja järkevää työntekoa Viidenkympin villitys on myös is- kenyt, mutta vähän eri tavalla, kuin useimmilla. Nuoruuden juoksuhar- rastus iski taas tulta alleen puolison rohkaisemana. Pienen vivahteen har- rastukselle antaa paljain jaloin juoksu. - Alkuunsa jalkapohjien totuttelu vie aikaa, mutta muutamassa viikossa jalkapohjat tottuvat alustan epätasai- suuteen ja eroa kenkään ei huomaa, Kakko kertoo. Mäntyharjun polut ovat tulleet tutuksi lenkkien lomassa, myös Repoveden polkuverkosto saa Ilpolta kiitosta. Työuran aikana on ehtinyt nä- kemään kaikenlaista. Kohtaamiset eläinten kanssa ovat jääneet erityises- ti mieleen. Vihainen ukkometso soi- dinaikaan ja tuntemattomaksi jäänyt eväsvaras ovat aiheuttaneet metkoja tilanteita. Metsurin työssä Kakkoa viehättää oma vapaus. - Kukaan ei ole jatkuvas- ti vahtimassa töitä ja luotto ihmisiin on tärkeää. Työt ovat opettaneet itse- ohjautuvuuden tärkeyden. Luonto on ehdoton etu ja fyysinen tekeminen on mielekästä. Toisaalta kyllä sitä lenkille vielä työpäivän jälkeen jaksaa. Vanhemmiten työn tasainen tekemi- nen ja työnergonomia ovat korostuneet. - Repiminen ja tempominen ovat rikkoneet monta hyvää työmiestä. Tämä on myös nuorten tärkeää ym- märtää. Pienet nuoruuden vaivat ker- taantuvat iän myötä pahoiksi, Kakko varoittelee. Työmaan jäädessä taakse, raivaus- saha jatkaa soittoaan. Välillä napakka suhaus, joka kertoo raivaussahante- rän poistavan purut kannon ja rungon välistä. Lumikengät ja maastokelpoinen auto helpottavat työtä. Ilpo Kakko työmaalla. IlpoKakko -Offroad japolunviemää Antti Majoranta / Metsäasiantuntija / Mhy Mänty-Saimaa Raivaussahan ääni kuuluu etäältä. Metsuri on työmaalla. Ääni kuuluu jo läheltä ja vilkahdus oranssia näkyy puiden välistä. Raivaussahan soides- sa vesakkoa kaatuu ja jälki on hyvää. Tästä lähtee hyvä koivikko kasvuun. Jaakko Penttinen