METSÄNOMISTAJAT

2 PÄÄKIRJOITUS Miksi kutsutaan tapahtumaa, joka tapahtuu kasvien viherhiukkasissa hiilidioksidin, veden, ravinteiden ja au- ringonvalon avulla? Minulle tämä opetettiin ala-asteella ja olen käsittänyt, että fotosynteesi, eli yhteyttäminen, kuu- luu edelleen alakoulussa opittaviin asioihin. Ilmastokeskustelussa kyseinen perusasia tuntuu kuiten- kin unohtuvan minua nuoremmilta ja sivistyneemmiltä- kin. Lisäksi lisääntynyt ruutuaika ja kaupungistuminen ovat vähentäneet luonnossa vietettyä aikaa. Ennen van- haan, kun muuta tekemistä ei ollut, luontosuhde syntyi puolivahingossa. Kai minä olen luontosuhteeni kehittymisen kannalta ollut etuoikeutetussa asemassa. Jos emme Ahonikin ala- asteella olleet välitunnilla kentällä pelaamassa, olimme metsässä leikkimässä rosvoa ja poliisia tai jotain muuta piiloutumisleikkiä. Meidän keittäjämme, Sirkka-Liisa Vaa- livirta, oli usein mukana luontoretkillä ja hänen ansiostaan tunsimme luultavasti enemmän kasveja ja lintuja kuin muut ikäisemme. Mäenlasku läheisessä rinteessä loppui, kun taimikko kasvoi ja olisimme touhuillamme vioittaneet pienet puun alut. Mutta aina löytyi uusi paikka. Opimme varhain, että metsä kasvaa ja muuttuu. Kotona sama meno jatkui. Van- hemmillamme tuskin on tänä päivänäkään hajua, miten kaukana suo-ojissa välillä juoksimme iltahämärässä. Aina kuitenkin löydettiin takaisin kotiin. Tutkimuksissa on todettu, että metsällä on monia äärim- mäisen positiivisia vaikutuksia lasten kehitykseen. Päivä- kotien ja koulujen lähimetsät ovat keskeisessä asemassa. Luonnossa mielikuvitus laukkaa ja motoriset taidot kehit- tyvät. Ujo saattaa reipastua ja vilkas rauhoittua. Luonnos- ta löytyy ihmeitä ja aarteita. Lasten luontosuhteen kehittymistä ei voida jättää pel- kästään päiväkotien ja koulujen harteille. Kannustan kaik- kia kykeneviä viemään lapsiaan, lapsenlapsiaan sekä tut- tavien ja naapureiden lapsia metsään. Ei välttämättä heti risusavottaan tai taimia istuttamaan vaan ihan vaan ole- maan ja ihmettelemään. Kun lapsella on suhde luontoon, hän haluaa myös vaalia sitä. Mhy Mänty-Saimaa on ollut jo monena syksynä mukana Mäntyharjun alakoulun metsäretkillä yhdessä 4H:n kans- sa. On mahtavaa huomata, miten 4. luokkalaiset havain- noivat ympäristöä. Samalla huomaamme myös erot lasten suhtautumisessa luontoon. Osa ihastelee kauniita jäkäliä suu auki ja osalle reilun kilometrin kävely polkua pitkin on ainakin puheissa liikaa. Kuitenkin joka kerta ilahdun siitä, miten hyvin tuon ikäiset jaksavat olla mukana ja in- nostua. Ainakin kerran vuodessa koen tekeväni oikeasti arvokasta työtä. Keskustelu metsien käytöstä ja hiilensidonnasta jatkuu kiivaana. Otetaan me metsäalan ammattilaiset ja metsän- omistajat tavoitteeksi, että suomalaiset lapset tietävät kas- vavan puun sitovan hiiltä ja että metsä on kaiken kaikki- aan mahtava paikka. Viekää lapset metsään Suvi Kokkola / toiminnanjohtaja / Mhy Mänty-Saimaa