METSÄNOMISTAJAT

19 Kiljunen pyydettiin töihin Kyösti Kiljusen metsänhoitoyhdistystaival sai alkunsa istutuksilla ja raivaussahatöillä Suomenniemen metsän- hoitoyhdistyksessä. - Metsäkoulu alkoi 1981 perusjaksolla Mikkelissä. Siitä hakeuduin Rajamäen metsätyönjohtaja- kouluun, josta sain paperit 1983. Tämän jälkeen ehdin het- ken tehdä kaikenlaista, mm. opettajan sijaisuuksia. Työt Suomenniemen metsänhoitoyhdistyksessä alkoivat pysyvämmin 1984. Pöytäkirjoihin on merkitty, että Kilju- nen päätettiin pyytää 1.8.1984 alkaen töihin Suomennie- men metsänhoitoyhdistykseen. – Ensimmäiset vuodet oltiin kolmen muun työkaverin kanssa Aune Partosen ta- lossa. Nykyisiin toimitiloihin muutettiin 1987. - Syksyt tehtiin leimikoita ja talvisin työt olivat pitkälti puun mittausta. Firman miehien kanssa kierrettiin mittaa- massa tukkeja ja pinoja. Noihin aikoihin kahvia meni val- tavasti, sillä jokaisen parinkin motin pinon jälkeen juotiin aina talonväen tarjoamat kahvit, Kiljunen kertoo. - Hiljaisimpina aikoina tehtiin pystymittahommia. Sii- hen aikaan firmat ostivat mittausta metsänhoitoyhdistyk- siltä. Myös sähkölinjojen vierimetsien hoidot työllistivät. Merkkailtiin riskipuut ja korjuutettiin omilla metsureilla ne pois. Työelämä on muuttunut sitten 80-luvun myös metsä- alalla. - Ennen kännyköitä, jonkun piti olla aina toimistolla vastaamassa puhelimeen. Ihmiset myös oppivat siihen, et- tei ”mettämiehiä” saa päivisin puhelimen päähän. Paljon soiteltiin iltaisin ja viikonloppuisin, Kiljunen kertoo. Ennen kaikki hommat hoidettiin itse, eikä työtehtäviä ollut juurikaan jaettu. - Etenkin keväällä tuntui, että oli monta narua vedettä- vänä kerralla. Metsänhoitokin on muuttunut melkoisesti. Oli aikakau- si, jolloin kaikki tuottamaton piti saada tuottamaan. - Tänä päivänä tiedetään, ettei kaikkea kannata edes yrittää met- sittää ja silloisista metsittämiskohteista monet olisivat ny- kylainsäädännön mukaan rauhoitettuja. Kohtuus kaikes- sa, on hyvä neuvo, Kiljunen muistuttaa. Nykyiseen metsäkeskusteluun Kiljunen toivoo malttia. - Metsäammattilaisia kutsuttiin joskus isänmaan partureik- si. Mutta eihän parturikaan päätä tuhoa, vaan hän siistii ja tekee kampauksia. - Isoäitini tapasi myös sanoa hiusten leikkuusta, ettei se niin piloille mene, etteikö uutta kasva. Nykyisistä uudistushakkuumetsistäkin suurin osa on syn- tynyt luontaisesti. Vain pieni osa on viljeltyjä. Kiljunen haluaa muistuttaa, että metsäammattilaisista suurin osa on luonnon ystäviä, ei suinkaan vihollisia. - Monet meistä viettävät paljon myös vapaa-aikaa metsissä liikkuen, retkeillen ja valokuvaten. - Metsiä kannattaa hoi- taa ja samalla luontoon on kiinnitettävä huomiota. Vesistöt ovat meille erityisen tärkeitä. Kirves on kuitenkin edelleen paras lääke metsänkasvatuksessa. Kiljusen kunnioitettavan pitkä työura päättyi terveydel- lisistä syistä hieman aiottua aiemmin. Urheilullisen Kilju- sen eläkepäivien suunnitelmat ovat kuitenkin jo selvillä. - Kuntoilua, metsänhoitoa jamökkeilyä olisi suunnitelmissa. Ja kun korona hellittää, voisi vähän kiertää maailmaa, Kil- junen suunnittelee. Väki vaihtuu, mutta työ metsänomistajien hyväksi jatkuu Kiljusen työtä Suomenniemen metsissä jatkaa jo pari vuotta Mhy Mänty-Saimaalla Suomenniemellä työsken- nellyt Pekka Vasara. Osa Kiljusen alueesta siirtyy ristiinalaislähtöisen Antti- Ville Salomaan hoitoon. Salomaan toimialue kattaa myös Tuomo Kontiselta vapautuvan alueen. Salomaa on ehtinyt tutustua Ristiinan metsiin paitsi suunnistusharrastuksen, niin myös Mhy Mänty-Saimaan töissä vietettyjen kesien ja viimeisen vuoden sijaisuuden aikana. - Olen ollut monena kesänä Tuomon ”salaisena agenttina” ja juoksupoikana. Ja sukujuureni ovat lähtöisin Himalanpohjalta. Varsinkin ne seudut on tullut koluttua. Metsänomistajat voivat sopia tapaamiset Salomaan kans- sa yhtä lailla Suomenniemen kuin Ristiinan toimistoille. Salomaan siirryttyä Kiljusen ja Kontisen jalanjälkiin, perhevapailla olevan Mirjam Mannisen toimialueen met- sänomistajia palvelee jatkossa Maria Karhula. Metsäta- lousinsinööriopintojen loppusuoralla oleva Karhula on ehtinyt työskennellä Mhy Mänty-Saimaalla parina kesänä ja asiakaspalvelukokemusta on kertynyt ennen metsäalal- le siirtymistä kaupan- ja ravintola-alan töistä. - Vaihdos metsäalaan oli minulle vähän jokeri, mutta olen viihtynyt todella hyvin. Tässä työssä yhdistyvät kaksi minulle tärkeää asiaa: ihmiset ja luonto. Pitkäaikaiset asiakassuhteet tutun henkilön kanssa päät- tyvät, mutta toivomme, että metsänomistajat ottavat omak- seen myös uuden metsäasiantuntijasukupolven. - Ollaan oltu sekä Kyöstin, että Tuomon opissa. Niillä opeilla pärjätään jatkossakin, Salomaa ja Karhula lupaavat. Antti-Ville Salomaa (vas.) ja Maria Karhula (oik.) ovat olleet Tuomo Kontisen opissa.