METSÄNOMISTAJAT

Metsänomistajat 25 TEKSTI JA KUVAT: MINNA LAUTALA LAHTI LÄHILUONTO Menimme katsomaan lintutornia eräänä huhtikui- sena aamuna ja huomasimme heti, että alueelle oli jo saapunut paljon lintuja, sekä niiden perässä tullei- ta lintuharrastajia. Tornia lähestyessä aamuaurinko paistoi lämpimästi, ja näin neljän kurjen lentelevän laajan ruohikkoalueen yllä joen rannassa. Jykevätekoinen torni on 23,5 metriä korkea. Se on rakennettu kalliolle, jossa se nousee kuusen latvojen yläpuolelle. Sieltä avautuu laaja näkymä lintumaailman keväiseen metropoliin, Luhdanjoen tulva-alueelle. Tornin huipulla kolme miestä tähysti innokkaasti isoilla kaukoputkilla lintuja. Emme halunneet häiritä heidän keskittynyttä havainnointiaan, vaan laskeu- duimme alas tutkimaan tornin ympäristöä. Lampaat laiduntavat kosteikkoa Tornin alapuolella olevassa infotaulussa kerrotaan, että joen tulva-alueen paikalla on ollut aikoinaan järvi. Tornin lähistöltä on löydetty ainakin kymmenen kivikautista asuinpaikkaa. Löytyneiden luiden pe- rusteella on päätelty, että muinaiset asukkaat ovat pyytäneet järvestä kalaa, majavia, vesilintuja ja met- sästäneet hirviä. Kivikaudella ilmasto oli lämpimämpi kuin nyt ja rannassa kasvoi vesipähkinöitä, joita myös käytettiin ravinnoksi. Järvi kuivui noin 1500 vuotta sitten ny- kyisenlaiseksi joen uomaksi, joka mutkittelee Lahden eteläosien läpi muuttuen edempänä Porvoonjoeksi. Jokivarren kosteikolle on perustettu noin 8 heh- taarin kokoinen Luhdanjoen suojelualue. Alue on Lahden kaupungin omistuksessa. Niitty pysyy avoi- mena siellä kesäisin laiduntavien lampaiden ansiosta. Laidunnus on myös monipuolistanut linnustoa. Tornin alapuolella on vanhaa, runsaslahopuustoista kuusimetsää. Monet linnut löytävät sieltä varmasti suojaa, pesäpaikkoja ja hyönteisravintoa. Taivaan mäkättäjä saattajana Kävelimme kosteikon laitaan, jossa jökötti kiin- nostavan näköinen kuivien heinätuppaiden pienois- maailma. Niiden päältä puski hentoa vihreää sänkeä ja yksi tupas näytti olevan hämähäkkipariskunnan koti. Netin opastuksella tuppaat osoittautuivat mä- tässaraksi. Palatessamme takaisin tapasimme metsän reunassa Pirjo Kallion tarkkailemassa lintuja kaukoputkel- la. Hän kertoi harrastaneensa lintujen bongaamista aktiivisesti kolme vuotta ja viihtyvänsä maastossa jopa 8 tuntia päivässä. Nyt hänellä oli jo 112 lintu- lajia bongattuna. Lintuharrastus vaikuttaa olevan koukuttavaa. Niityltä kuului mäkättävä ääni, jonka Pirjo tun- nisti taivaanvuoheksi. Sen saattelemana lähdimme jatkamaan etätöitä iloisina ja tyytyväisinä aamuiseen luontohetkeen. Kevät tulee kaakattaen, raakkuen, sirkuttaen ja suhisten yli taivaan. Se tulee yhtä intensiivisesti joka vuosi, vaikka ihmisten maailma onkin koronasta sekaisin. Kyseisenä päivänä, 7. huhtikuuta, oli Luhdanjoella havaittu tiira.fi -sivuston mukaan 33 eri lintulajia. Ajo-ohje: Lintutorni on Nostavan ja Okeroisten raja- mailla Lahdessa. Parhaiten sinne löytää ajamalla Lahdesta noin 6 km vanhaa Helsingintietä ja kääntymällä Lintulan- tielle, jota ajetaan noin 2 km. Tämän jälkeen käännytään Luhtijoentielle, jota ajetaan noin kilometri kunnes tullaan parkkipaikalle. Luhtijoentien alkupäässä on puomi, joka on öisin suljettuna. Luontohetki Luhdanjoen lintutornilla Suomessa on yli 400 lintutornia. Yksi korkeimmista löytyy Lahden Okeroisista, Luhdanjoelta. Kuivien heinätuppaiden pienoismaailma on mätässaraa. Lintutornista avautuu laaja näkymä lintumaailman keväiseen metropoliin. Kevät tulee kaakattaen, raakkuen, sirkuttaen ja suhisten yli taivaan. Luhdanjoen lintutorni on 23,5metriä korkea, joten korkean paikan kammoiselle se voi olla liikaa. Tornista näkee kauaksi suojelualueen kosteikkoa ja mutkittelevaa jokea. Pirjo Kallio on seurannut lintuja aktiivisesti kolme vuotta.