METSÄNOMISTAJAT

14 Säästö- ja lahopuut ovat metsänomistajille luonnonhoidon käsitteistä tutuimpia. Erityisesti järeä lahopuu on luonnonhoidon ytimessä: se toimii elinympäristönä tuhansille metsälajeille. Säästöpuu on moniosaaja. Se lisää metsän rakennevaihtelua ja on paitsi elinympäristö itsessään, myös tulevaisuuden lahopuu. Monimuotoinen metsä on hyvinvoiva ja tuottava muuttuvassa ilmastossa Talousmetsien luonnonhoidolla pyritään minimoimaan metsän käytön haitat luonnon monimuotoisuudelle ja metsiä ympäröiville vesistöille. Käytännön luonnonhoidossa metsän luonnollisia rakennepiirteitä säästetään ja lisätään kaikkien metsänhoitotoimien yhteydessä. Vaikka osa luonnonhoidon toimista on metsälain ja sertifioinnin velvoitteita, on luonnonhoidosta etua myös metsänomistajalle. Esimerkiksi taimikonhoidon tai harvennushakkuun yhteydessä kannattaa suosia myös lehtipuita. Sekametsä kestää metsätuhoja ja muuttuvaa ilmastoa varmemmin. Joskus luonnonhoidossa on kyse myös turhan työn tekemättä jättämisestä. Kuusialikasvos tarjoaa lajeille suojaa ja ruokaa. Niitä kannattaa säästää taimikonhoidossa, ja maanomistajan halutessa myös seuraavissa käsittelyissä tuomaan vaihtelua metsän rakenteeseen. Kohdenna luonnonhoidon toimet fiksusti Säästöpuiden määrä- ja järeysvaatimukset määritellään metsäsertifioinnissa. Kun hakkuissa joka tapauksessa jätetään säästöpuita, kannattaa ne kohdentaa kustannus- ja ekotehokkaasti. Leimikkotasolla säästöpuut kannattaa keskittää esimerkiksi metsälakikohteen tai muun arvokkaan elinympäristön yhteyteen tai kuolleiden puiden keskittymään. Monimuotoisuudelle merkittävimmät kohteet löytyvät usein elinympäristöjen rajapinnoilta luontotyypin muuttuessa toiseksi. Vesiluonnon suojavyöhykkeet sekä metsän ja suon vaihettumisvyöhykkeet ovatkin oivia kohteita säästöpuuryhmille. LUONNONHOITO Miksi luonnonhoito talousmetsissä on tärkeää? Markus Nissinen ympäristöasiantuntija | MTK-metsänomistajat Tuomas Kähö | asiakkkuuspäällikkö | Suomen Metsäkeskus

RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=