22 Toivo syntyi Leivonmäellä vuonna 1894 Olivia ja Wilppu Pylväläisen viidentenä lapsena. He olivat torppareita. Kun Toivon isä osti Joutsan Tolvasniemeltä Hasan tilan, heistä tuli sen ajan koodiston mukaan torppareita. He eivät ehtineet asua Joutsassa montakaan vuotta, kun vuonna 1902 Toivon kaksi nuorempaa veljeä ja äiti kuolivat. Maailmalla etsimässä omaa paikkaa Toivo teki renkipojan hommia lähitaloissa. Noin kymmenen vuoden ikäisenä hän lähti säkki selässä maailmalle onneaan etsimään. Toivo kierteli eteläistä Suomea jalkapatikassa tehden taloissa lyhytaikaisia renkien hommia. Hän oli levoton sielu, eikä viihtynyt yhdessä paikassa pitkään. Asepalvelukseen Toivo astui 1918 Sortavalassa. Armeijassa hän kävi ainoan tunnetun koulutuksen, kaksi viikkoa hevosenhoitokoulua Viipurissa. Toivo asettui 1920-luvun alussa Heinolan Rihuun Rautatiehallituksen hakkuutyömaalle työnjohtajaksi. Siellä hän oli halkoja hakkuuttamassa yhdeksän vuotta 1920-luvulla. Rihusta hän siirtyi Heinolaan rautatiesiltatyömaalle. Ruokalan pitäjän tultua ”siunattuun tilaan” Toivoa pyydettiin kantamaan vastuu tekemällä neidistä rouva. Oli Toivolla osuutta, tai ei, hän katosi Heinolasta. Ystävät ja sukulaiset luulivat, että Toivo on hukkunut Kymenvirtaan. Koti löytyy Toivo souteli Päijänteelle, aluksi Kinisselän rantaan Liuhtolan taloon. Toivo hankki särvintä ja lisätuloja kalastamalla. Siihen aikaan Päijänteessä oli hyvä taimenkanta. Taimenista sai paremman hinnan kuin kuhista ja hauista. Hän teki havainnon, että taimenilla oli muikkuja vatsassaan. Koska ei ollut muikkua jäljittelevää viehettä, hän alkoi kehitellä uistimia. Yrityksen ja erehdyksen kautta syntyi sen ajan mittapuulla ylivertainen taimenvaappu. Vuonna 1936 hän muutti Koreakoivuun, eli Harhuun. Saari sijaitsee keskellä Tehinselkää, sieltä on lähimpään mantereeseen, Sysmän Suopeltoon 8 kilometriä. Harhussa hän asui ympärivuotisesti noin 40 vuotta. Toivo oli melkoinen tarinaniskijä - vastuu oli aina kuulijalla. Hän oli sydämellinen ja ystävällinen ystäviään kohtaan, mutta ylimielisyyttä hän ei sietänyt. Hänellä oli vakiotaloja, joissa hän vieraili. Myös paikalliset ihmiset kävivät hänen luonaan auttamassa ja seuraa pitämässä. Toivo hankki elantonsa kalastamalla verkoilla, koukuilla, sekä uistimilla ja myymällä kalaa. Uistinmestariksi Alussa uistinvalmistuksessa materiaaleina olivat puu ja kaarna, sitten aihiomateriaaliksi vakiintui korkki. Aihio, jossa oli koukut valmiina lankalenkeissä ilman renkaita, maalattiin valkoisella ja päällystettiin asetoonissa sulatetulla selluloidilla. Käsin tehdyt suomukuviot jäivät selluloidikalvon sisäpuolelle, antaen läpikuulToivo Pylväläinen – Päijänteen kuuluisa erakko Teksti: Markku Lepistö | Erämaan kutsu Toivo nuorena Kahvisaaren kalliolla.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=