METSÄNOMISTAJAT

10 TÖISSÄ METSÄALALLA Metsäurakointi Mikkola Oy:n hak- kuukone työskentelee samalla metsä- palstalla jo toista elokuista viikkoa. Koneen ohjaimissa istuu yrittäjä Juk- ka Mikkola , jonka seuraavakin työ- maa löytyy saman tien varrelta. – Eipähän tarvitse etsiä uutta park- kipaikkaa, mies naureskelee ja pysäh- tyy kahvitauon ajaksi rupattelemaan. Hän toteaa touhunneensa konei- den kanssa koko ikänsä. – Kuljin isän mukana maatilan kai- kissa töissä, metsäpalstoilla ja soilla. Otin päiväunetkin traktorin hytissä. Isä antoi painaa kaasua heti, kun jalka- ni ylettivät polkimille, Jukka muistelee. Kiinnostus alaan kasvoi vähitellen. Peruskoulun jälkeen opinnot jatkui- vat metsäoppilaitoksessa Jämsänkos- kella. Armeijasta päästyään juuri val- mistunut metsäkoneenkuljettaja lähti muutamaksi vuodeksi kuskiksi ensin vieraille, mutta palasi sitten isänsä yritykseen. – Jälkikäteen katsottuna tieni tähän pisteeseen on ollut aikamoisen suora. Ryhdyin yrittäjäksi vuonna 2015 ja olen siitä saakka toiminut Metsänhoi- toyhdistyksen sopimusyrittäjänä. Työ- päiviä on toisinaan venytettävä, mutta vastapainoksi saan vapauttakin. Kotona odottavat vaimo sekä 5- ja 7-vuotiaat pojat. – Opetan lapsille metsästä pik- kuhiljaa kaiken sen, minkä itsekin osaan. Käymme yhdessä sienestä- mässä, marjastamassa ja retkeilemäs- sä. Osoittelen automatkoilla ikku- nasta, että kattokaas pojat, tuonkin metsän iskä on istuttanut. Työpäivät maisemakonttorissa Mikä vie miestä metsään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen? – Kai se on se tekemisen halu. Oman työnsä jäljen näkee välittömäs- ti ja samalla saa olla luonnon keskellä maisemakonttorissa. Mukavampaa Metsä tekee miehen – vai mies metsän? Teksti ja kuvat: Liisa Käiväräinen | Sanamylläri Jukka Mikkola urakoi metsäkoneenkuljettajana – Päivät maisemakonttorissa ovat pitkiä, joten itsensä kanssa on tultava toimeen, Jukka Mikkola toteaa. Karkkilalaisesta metsästä kuuluu moottoroitua ryskettä. Puuta kaatuu ja karsiutuu vauhdilla. Rungot kat- keavat sekunneissa, tukkipinot kohoavat.