23 korvaa ne. Hakkuutähteitä ei korvattu. Hämäläisten kulotusalueelle on jätetty säästöpuiksi mäntyä, kuusta, koivua ja haapaa. Säästöpuista syntyy eriasteisesti palanutta puuta, sekä lahopuuta niistä riippuvaiselle lajistolle. Kuusi kuolee palossa herkimmin, kun taas paksukaarnainen mänty on tulenkestävä. Alalle muodostuu oiva lahopuujatkumo, kun palolle altistuneet puut kuolevat eri aikaan. Monimuotoisuuden lisääminen voidaan yhdistää metsän talouskäyttöön Hämäläisten metsien hoitoa leimaa vahvasti metsien talouskäytön yhdistäminen luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen. Hoitotoimissa jätetään vanhoja järeitä puita, sekä monimuotoisuudelle arvokkaita puita. Myös pökkelöpuita ja maalahopuita jätetään lahopuujatkumoa turvaamaan. – Meikäläinen on laiskistunut raivaussahan käytössä, eli meillä jätetään myös riistatiheiköitä, kuvaa Hämäläinen. – Monimuotoisuuden edistämiseen ei mene mahdottomia euromääriä ja saadaan vaikuttavuutta aikaiseksi. Ylimääräiset työt edellyttävät itseltä aktiivisuutta, sillä toimenpiteitä ei voi jättää hakkuukonekuskin harteille, jatkaa Hämäläinen. Kulotus on huomioitava jo hakkuuta suunniteltaessa, ja se vaatii valmisteluja hakkuun aikana, sekä sen jälkeen. Kulotuksen aikana tarvitaan vähintään kymmenkunta talkoolaista kastelemaan kulotusalueen reunoja ja vahtimaan, ettei tuli karkaa reunametsään. – Tällä kohteella kulotus oli mahdollinen teknisesti. Kulotukselle sopivat keskiravinteiset kivennäismaat, jotka ovat metsätalouskäytössä. Tien on sijaittava lähellä alaa, eikä alalla saa olla sähkö- tai muita ilmalinjoja. Ensimmäisen säästöpuuryhmän palettua kulotus jatkuu perinteisemmin. Hakkuutähdekasat sytytetään alan lyhyeltä sivulta. Viimeisenä palaa tien vieren säästöpuut komeana roihuna kellon lähetessä puolta yötä. Välitön vaikutus paloa vaativiin ötököihin Hämäläisten tiloilla on runsaasti hyväkasvuisia 50–60-vuotiaita metsiä, jotka on aikoinaan kulotettu. Kulotuksen avulla halutaan nytkin saada aikaiseksi hyväkasvuinen metsä. Alalle istutettiin kesäkoivuja suoraan maahan elokuun puolivälissä. Tärkeää on myös monimuotoisuus. – Selasin uhanalaisten lajien punaista kirjaa ja kiinnitin huomiota, että nuoria kangasmetsiä, joissa olisi tarpeeksi lahopuuta tai palanutta puuta, ei ole juurikaan, kertoo Hämäläinen. Hämäläisten kulotusalan monimuotoisuushyötyjä ei tarvitse arvuutella. Lammin biologiselta asemalta eläköitynyt tutkimusteknikko Jussi Vilén toi kulotusalalle feromonipyydyksiä heti polton jälkeen. Kulotuksesta noussut savupatsas kulkeutui Evon suuntaan, ja paloalalta löydettiinkin pian palon jälkeen palaneesta puusta riippuvaiset kulokauniainen ja sinikauniainen. – Yksittäiselläkin kulotuksella on huomattava vaikutus lajistoon. Lajistoreservi on olemassa, ja lajit kulkevat savun hajun ja kuolevan puun tuoksun perusteella pitkienkin matkojen päästä, kertoo Vilén. – Mitä enemmän palanutta puuta sekä lahopuuta on, ja eri puulajeja, sitä enemmän kulotusala tarjoaa ravintoa ja elinympäristöjä lajistolle. Jyrki Mäkiranta Kulotus vaatii talkooporukan kastelemaan ja vahtimaan paloalueen reunoja. Tiina Mansikkamäki Savun haju houkuttelee paikalle paitsi palosta riippuvaisia lajeja, myös kuolleesta puusta riippuvaista lajistoa.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=