UUSIMETSÄ

UusiMetsä 12 Uudenkarhea telaketjukaivinkone liikkuu ketterästi hakatulla rinteellä. Kään- tökauha tipauttaa kauhaisemansa maan laakean kuopan viereen ja painaa siihen kevyesti istutukseen sopivan laikkumättään. Askolalainen Juha Järvelä katselee tyytyväisenä työn etenemistä. Mäen päällä näkyy kapea koivua kasvava kaistale. ”Alueelle jätettiin 1990-lu- vulla siemenmäntyjä, mutta uudistus epäonnistui täydellisesti. Koko reilun hehtaarin mäki oli lopulta tuollaista kituliasta hieskoivutiheikköä, joka oli pakko hakata polttopuuksi”, isäntä kertoo. Tuore hakkuuala uudistetaan viivyttelemättä oman metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntijan kanssa suunnitellulla uudistamisketjulla. Ensin alue valmis- tellaan istutukseen Järvelän perheen miesten voimin. Juha, Petri ja Mika Järvelä ovat saaneet toteutukseen vinkkejä vielä naapurista metsäalaa ammatikseen tuntevalta Petri Kortejärveltä , joka myös kehaisee syntyvän laikkumätästyksen jälkeä. ”Matalat, kunttaa rikkovat laikut parin metrin välein istutusalustana edistävät kosteuden säilymistä ja antavat vähitellen maatuessaan ravinteita mättääseen istutettavalle taimelle”, hän vahvistaa. Kaivinkone on Järvelän nuorimman pojan Mikan hankinta, jolla hän aikoo urakoida oman tilan ulkopuolellakin. Juurikääpä muuttaa suunnitelmia Nyt uudistettavana oleva alue on Järvelän tilalla harvinainen kokeilu. Isäntä harmittelee sitä vieläkin, sillä tilan noin 40 hehtaarin metsiä on hoidettu ja uudistettu harkiten ja ajatuksella jo Juha Järvelän isän aikoina. Ammattilaisten, muun muassa metsänhoitoyhdistyksen palveluja on käytetty jatkuvasti vaikka suuri osa istutuksista sekä taimikon- ja nuorenmetsän hoitotöistä on tehty itse. Viime vuosina isän mukana ovat olleet myös pojat. Erityisesti Petri vanhimpana on tehnyt raivaus- ja hakkuutöitä tilalla. Mika on kiinnostunut koneista ja siksi innostunut esimerkiksi laikkumätästyksestä. Tilalla on isompia metsälohkoja, mutta myös pienempiä peltosaarekkeita, joissa kasvualustat ja olosuhteet vaihtelevat. On aurinkoisia, kivikkoisia rinnemaita, joissa viihtyvät mänty ja lehtikuusi. Ravinnepitoisilla, multavammilla alueilla taas kasvatetaan rauduskoivua. ”Kuuselle sopivia alueita olisi eniten, mutta vaivana on ollut juurikääpä. Kuusta on siksi pitänyt vaihtaa muihin puulajeihin tai sekametsään”, Juha Järvelä kertoo. Valtapuulaji on silti kuusi, sillä tilalla uskotaan myös siihen, että maapohjalle ja alueelle sopivinta puuta kannattaa suosia, jos se vain on mahdollista. Edellytyksenä kuitenkin on, että puusto lähtisi kasvamaan hyvin. ”Meidän on metsänomistajina otettava huomioon sekin, että kasvava puusto sitoo parhaiten hiiltä”, isäntä pohtii. Pahiten juurikäävästä kärsineitä alueita kulotettiin 1990-luvulla. Toisessa niistä kohoaa jykevä lehtikuusikko ja toisessa valkorunkoinen rauduskoivikko. Kaikkea kannattaa kokeilla Erityisen ylpeä Juha Järvelä on siitä, että on päässyt jo sahaamaan itse istutta- miaan, tukkipuukokoon kasvaneita puita. ”Istutus, taimien heinäys, taimikoiden perkaus ja nuoren metsän hoito ovat onnistuneet niin hyvin, että metsän kierto Puusta vaikka mitä Askolalaistilalla puuta hyödynnetään monin tavoin. Kokeilunhalua löytyy eikä erikoisiakaan ratkaisuja kaihdeta. TEKSTI JA KUVAT: MAIJA KYRÖ Puurakentamisen taidetta kodan seinissä ja ovessa. Juha ja Petri Järvelä tutkivat Mika Järvelän kaivinkoneellaan tekemää laikkumätästä. Juha näyttää tukevalla oksalla, missä on taimen oikea istutuskohta. Edullisesti rakennetussa varastokatoksessa on käytetty omaa puuta tuki- ja kattoraken- teissa ja lisäksi peltiä ja ylijäämäpylväitä. Osa seinärakenteista on haapaa, josta on myös tehty myyrät kurissa pitävälle tuulihaukalle sopiva pönttö ladon pohjoispäätyyn.