5 METSÄNOMISTAJAT heti polttopuuta, seassa muutama tammikin, taimikonhoidon tarpeessa olevaa kuusikkoa, jossa on puuhaa riittänyt. Sekä vähän myös liki päätehakkuukypsää ”marjametsää”, josta Pusilan 82-vuotias äiti kävikin jo viime syksynä keräämässä ohikulkiessaan 100 litraa mustikkaa. – Tämä tällainen levoton tekemisen tarve taitaa vähän kulkea suvussa, Pusila naureskelee. Ensi töikseen Pusila hankki kunnon raivaussahan, ja opetteli käyttämään sitä. ”Insinöörimäisellä pedanttisuudella”, sillä kuusentaimikko on kuin suoraan oppikirjasta. Työn jälki on siistiä ja sekaan on jätetty juuri sopivasti lehtipuuta, koivua ja haapaa, jotka tosin näyttävät maistuvan myös peuroille. – Metsätaloudesta on tähän mennessä ollut lähinnä kuluja, mutta kyllä tässä vielä puukaupoillekin päästään. Asiantuntijalta vahvistusta Pusila oli tutustunut metsänhoitoasioihin laajasti nettisivujen ja videoiden avulla, mutta silti mielessä jäyti epävarmuus. Meniköhän tämä nyt ihan oikein ja olenko tehnyt hyvää jälkeä? Metsänhoitoyhdistyksen jäseneksi liittyminen oli Pusilalle itsestään selvää ja tämä hoidettiin heti, kun Pusilalle selvisi, että liittyä voi mihin aikaan vuodesta tahansa. Niinpä metsäasiantuntija JukkaPekka Vapaniemi mhy Uusimaasta sai soiton, jossa pyydettiin uuden metsänomistajan tilakäynnille. - Yleensä uusien metsänomistajien luona metsäkäynneillä tulee työtilausta ja hoitotarvetta ilmi, mutta tällä kertaa tuli kiva tunne, että täällähän on kaikki kunnossa. Vaivaa säästämättä oli tehty taimikonhoitoa ja harvennusta, Vapaniemi iloitsee. - Metsänomistaja halusi lähinnä kysellä, että onhan nämä varmasti tehty oikein ja että miltä tämä työn jälki ammattilaisen mielestä näyttää. – Hienoa, että metsänomistaja on aktiivinen ja ottaa itse yhteyttä. Aina ei metsäasiantuntija itse ehdi olla kaikkiin uusiin jäseniin yhteydessä henkilökohtaisesti. Vapaniemi kannustaakin rohkeasti pyytämään tilakäynnille. Niillä metsänomistajakin oppii tuntemaan omat metsänsä paremmin ja tutustuu samalla metsäasiantuntijaansa. Lapsuuden haave elää yhä Kiertelemme metsässä ihastellen maisemia ja työn jälkeä. – Tälle pikku kalliolle voisi laittaa laavun ja tuosta voisi vielä harventaa. Taimikonhoitoakin on vielä pikku nurkkaus jäljellä, Pusila luettelee. Työ ei pieneltäkään metsäpalstalta ihan heti lopu kesken. - Maanviljelijää minusta ei tullut, tuli tapahtuma-alan myynti- ja markkinointipäällikkö, mutta ehkä minusta kuitenkin tulee jonkunlainen metsän hoitaja, Pusila tuumaa. Yksi motiivi metsätilan ostoon oli polttopuun tarve. Juha Pusila ihastelee maisemia mahdolliselta laavupaikalta.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=