16 valinta on tarkka paikka. Vesa Kaivola Lahdesta kokee, että valtaosalla metsäammattilaisista on vielä vanhat opit takaraivossaan. – Olemme soveltaneet suvun metsissä Hämeenkoskella jatkuvapeitteistä kasvatusta noin 30 hehtaarilla. Viimeinen avohakkuu tehtiin vuonna 2006. Onneksi olemme löytäneet ammattilaisia, jotka suhtautuvat asiaan ennakkoluulottomasti. Alikasvusto auttaa alkuun Jatkuvapeitteisen kasvatukseen liitetään monia riskejä, jotka kuitenkin voidaan minimoida hyvällä kohdevalinnalla ja suunnittelulla. Sauli Valkonen ei sulje yhtään eteläsuomalaista metsätyyppiä pois, jos vain osataan ja halutaan tehdä asiat oikein. Varttuneissa männiköissä uudistetaan siemenpuita jättäen ja osa puista jätetään kasvamaan ylispuina uuden sukupolven päällä. – Tämä on aika lailla idioottivarma menetelmä. Muutamat ylispuut eivät häiritse taimikkoa. Tunnetuin ja tutkituin menetelmä on kuusikoiden eri-ikäiskasvatus poimintahakkuineen ja taimettumista edistävine pienaukkoineen. – Jatkuvan kasvatuksen opettelu kannattaa aloittaa metsässä, jossa rakenteen pohjana on jo pieniä puita ja alikasvustoa. Juuri näin toimittiin Hämeenkoskella vuonna 2015. Ensimmäinen kohde oli korpikuusikko, josta poistettiin tukkipuuta ja huonokuntoista puustoa. Seuraavalle sukupolvelle tehtiin tilaa pienaukoilla. Aikoinaan ojitettu turvemaa on suosinut taimettumista, Vesa Kaivola kertoo. – Ensimmäisenä kesänä tosin näytti, että eihän tähän kasva kuin vadelmaa. Toisin kävi. Helmikuussa 2022 kuusentaimien piippalakit pistävät esiin paksustakin lumesta. Ajourilla taimet ovat jo isoja. Tuulituhoja estämään Hämeenkosken toisella kohteella päätehakkuuikäiseen kuusikkoon tehtiin 7 vuotta sitten erirakenteisuuteen tähtäävä hakkuu. Pahoilta tuulituhoilta on vältytty, vaikka satavuotiaan metsän laidalta avautuvat laajat pellot. – Sisemmältä metsästä isot kuuset otettiin pois, mutta reunaan niitä jätettiin suojapuiksi, kuvaa Kaivola. Valkosen mukaan varttuneen kuusimetsän muutosvaiheessa tuleekin jättää vankkoja tuulen kestäviä puita honteloiden sijaan. – Tavoitetiheyttä ei pidä hakata kerralla. Tästä olemme oppineet omissa kokeissammekin. Kaivola korostaa hakkuista puhuttaessa metsäkoneen kuljettajan tärkeää roolia. Paitsi että kuljettaja päättää mitkä puut lopulta hakataan, vastaa hän myös jäljestä. Kun isoja puita hakataan pienten päältä, korjuuvahingot ovat väistämättömiä. Kaivolan suvun mailla ne ovat jääneet pieniksi. – Uskon ja toivon jatkuvan kasvatuksen lisääntyvän. Taito kasvaa ja tulee lisää tiinoja, jotka osaavat näitä suunnitella. Näin sanoessaan Kaivola viittaa mhy Päijät-Hämeen jatkuvan kasvatuksen asiantuntijaan Tiina Mansikkamäkeen, jonka suunnittelemalla kohteella kuljimme tämän jutun merkeissä. Hämeenkoskella tähdätään 10–20% lehtipuuosuuteen. Sekametsä pärjää istutuskuusikkoa paremmin muun muassa kirjanpainajaa vastaan. Jatkuva kasvatus ja juurikääpä – Metsä jossa on merkittävä juurikääpätartunta ei sovi jatkuvaan kasvatukseen, Sauli Valkonen sanoo. Kun juurikääpä on jo metsässä sitä ei saada pois kuin puulajia vaihtamalla. Kantokäsittely ei riitä ratkaisuksi, koska itiöt leviävät silti korjuuvaurioihin ja alikasvustoihin. Jos juurikääpää ei ole, se estetään Valkosen mukaan varmuudella tekemällä korjuut viileään vuodenaikaan marras–huhtikuulla.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=