3 TOIMINNANJOHTAJANTERVEHDYS Ihmisen mieli on mielenkiintoinen tai oikeammin ilmaistuna, vähän erikoinenkin. Silloin, kun asiat näyttävät kaikin tavoin sujuvan helposti ja huominen kaikkinensa valoisalta, hiipii mieleen aina ajatuksia kuten, ”Ei tämä ilo enää kauaa kestä.” Tai, että ”Onnistuuhan tämä käytännössä, mutta entäpä teoriassa?” En tiedä, tunnistaako kukaan muu tuota ajatuksenkulkua omakseen, mutta juuri noin olen tähänastisen elämäni tapahtumat niin työssä kuin koko olemassaolossa itse kokenut. Ja koska Luoja on tätä myöten suonut varsin onnellisen elämän osana maailman onnellisimman kansan lähihistoriaa, niin siksi on ollut kaikkina näinä onnellisina vuosina perusteltu syy uskoa, että kyllä tämä vielä suruksi muuttuu. Mutta ihmeellistä kyllä; en ajattele nyt noin. Näkymät alkuvuonna ovat olleet niin murheelliset, pelottavat ja ihan eri tavalla perusturvallisuutta ravistelevat, että ajatus kääntyykin kohti valoa. ”Mitäs, jos selviämme tästäkin?” Edellisen Neuvostoliiton edellisen luhistumisen aikaan Suomen tuolloisena presidenttinä oli Mauno Koivisto. Häntä ei tunnettu minään yltiöpäisenä optimistina, mutta silti hänen kuolemattomaksi jäänyt mietelauseensa oli ” Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.” En ole vakuuttunut, että kaikki ne valinnat, joita Isänmaamme tuolloin, n. 30 vuotta sitten teki, olivat täysin oikeita, mutta siitä huolimatta uskon, että ne olivat kuitenkin sen hetkisessä tilanteessa sekä harkittuja ja näin jälkikäteenkin ajatellen hyvin perusteltuja, vaikka tässä välillä ovat ihan syystä joutuneet hieman outoonkin valoon. Alun alkaen olen ollut ns. eurouskovainen. Kannatin aikanaan Suomen EU-jäsenyyttä ja sittemmin myös liittymistä rahaliittoon. Kumpaakin asiaa on joutunut vuosien varrella hyvinkin itsekriittisesti pohtimaan. Unionissa ja varsinkin Euroopan rahaliitossa on kummassakin valuvika. Unioniin valuvika ei ollut alun perin edes kovin suuri, mutta unionin laajentumisenmyötä liitokset alkoivat vuotaa monestakin saumasta. Rahaliittoon kuuluminen on meitä suomalaisia koetellut eritoten siksi, että esimerkiksi metsäteollisuutemme kilpailukyky on yliarvostetun euron vuoksi ollut huono erityisesti Ruotsin kruunua vastaan. Tästä on aiheutunut meille merkittävää haittaa. Mutta kuka edes uskaltaa ajatella sellaista Suomea nyt, joka ei olisi osa Euroopan Unionia ja jolla edelleen olisi oma valuutta, jota devalvoimalla se olisi tehnyt kiusaa eurooppalaisille kilpailijoilleen viimeiset kolme vuosikymmentä? Olenmaailmankatsomukseltani lähinnä ”tapakristitty fatalisti”. Jos tuota määritelmää pitää jotenkin avata, niin sanaparin ensimmäisen sanan, eli yhdyssanan, paino on jälkimmäiselä sanalla ”kristitty”, koska kristinusko on maailman suurista uskonnoista armollisin ja inhimillisin. Jälkimmäinen sana ”fatalisti” taas viittaa häivähdykseen itämaisista uskonnoista, joissa kohtalo, ei niinkään tekomme, ohjaa elämämme kulkua. Kaikella on siis tarkoituksensa ja juuri nyt, kun tätä kirjoitan, minulla on vahva usko, että lopulta asiat kääntyvät parhain päin. Kansallinen yhtenäisyys, terve ylpeys Isänmaasta eli isänmaallisuus, vie asioita eteenpäin, mutta nationalismi taaksepäin. Suomella ja siis myös suomalaisella perhemetsätaloudella on edessään hyvät ajat, kunhan tämän epävakaan säärintaman yli on taas päästy. Hyvää kesää ja loistavaa tulevaisuutta meille kaikille! Jarmo Olettakaamme, että kaikki käy hyvin
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=