20 Omanlaisensa metsänomistaja Joskus tärkeimmät asiat elämässä tapahtuvat vahingossa ja ilman mitään muistikuvaa. Näin kävi Anne Rauhamäelle, kun hän ryhtyi metsänomistajaksi ja tilalliseksi Suomalaisten tie metsänomistajaksi kulkee useimmiten sukupolvenvaihdoksen kautta eli tila peritään, saadaan lahjana tai osituksen kautta. Niin kävi Anne Rauhamäellekin, vaikka muistikuvat itse päätöksestä ryhtyä metsänomistajaksi ovat hatarat. ”Siis mulla ei ole mitään käsitystä, miten tämä tapahtui”, Anne nauraa. Elettiin sumuista vauva-aikaa ja nuori pariskunta asui pääkaupunkiseudulla. Vanhalla Annen kotitilalla Hollolassa rampattiin joka viikonloppu, koska vauva piti saada hoitoon äidille. ”Tuli sellainen olo, että täällä on kuitenkin jotain tekemistä ja pk-seudulla sitä ei oikein ollut”, Anne muistelee metsänomistajaksi ja tilalliseksi ryhtymistään. Lukion opinnot päätettyään tie vei hänellä Helsinkiin Viikkiin opiskelemaan ympäristönsuojelutieteitä mielessä vankka päätös siitä, ettei peräkylälle astuta enää jalallakaan. Siltä reissulta löytyi kuitenkin elämänkumppani. Ja niin siinä vaan kävi, että noin 15 vuotta sitten tehkaikkea tasapuolisesti”, Anne kertoo. Anne kokee, että jos hän eläisi pelkästään metsänomistuksesta ja pyörisi kaiket päivät metsässä, mieltäisi hän itsensä enemmän metsänomistajaksi. ”En halua verrata itseäni muihin. Kai olen omanlaiseni ja ihan tavallinen METSÄNOMISTAMINEN dyssä sukupolvenvaihdoksessa Anne sai haltuunsa 35 hehtaarin metsä- ja 40 hehtaarin peltotilan. Työnjako oli alusta asti selvä: mies hoitaisi viljelyn ja Anne vastaisi tilan metsistä. Olihan hänellä metsätieteiden maisterin tutkinto erikoistumisalana ympäristönsuojelu. ”En ollut koskaan suunnitellutkaan, että haluaisin jotain maatilan pitoa ruveta elämässäni tekemään. Suuret päätökset elämässä tehdään väsyksissä ja vahingossa”, Anne naurahtaa. Omanlaisensa metsänomistaja Metsänomistajat voidaan jakaa eri kategorioihin heidän tavoitteidensa, arvojensa ja metsänhoitotapojensa perusteella. On esimerkiksi taloudellista turvaa hakevia, itse metsänhoitotöitä tekeviä ja virkistyskäyttöä arvostavia. ”En halua olla missään laatikossa. Olen taloudellista turvaa arvostava, metsätöitä itse tekevä mutta myös sillä tavalla luontoihminen, että virkistysarvot on ihan hirveän tärkeitä. Eli Kirjanpainajan vaivaama hehtaarin kokoinen kuusikko hakattiin alkutalvesta. Alikasvoskuuset jätettiin riistatiheiköksi ja mäntyä on tarkoitus istuttaa kunhan oksa- ja latvuskasat saadaan pinoon. Omasta metsästä syntyy kätevästi polttopuut takkaan ja saunaan. Teksti Satu Bredenberg, Kuvat: Sasu Järnstedt
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=