21 METSÄNOMISTAMINEN metsänomistaja.” Puukauppaa joka toinen vuosi Harvennuksissa Anne Rauhamäen kimmoke puun myynnille on aina metsänhoidollinen: kun metsä näyttää pusikoituvan tai kasvu hidastuvan, on puukauppojen aika. ”Päätehakkuissa ei ole niin kiireellistä, ne on eri juttu.” ”Jonkinlaista puukauppaa, jos otetaan erilaiset energiapuut ja harvennukset huomioon, teen ehkä joka toinen vuosi”, Anne miettii. 35 hehtaarin lisäksi on hankittu vielä noin 100 hehtaaria metsää pohjoisemmasta. Hollolan tilalta puuta myytäväksi ei riittäisi niin usein. Puunhintoja Anne ei kerro seuraavansa aktiivisesti. Mutta jos tarvetta puunmyynnille on, niin silloin ajankohtainen markkinatilanne kiinnostaa ja OmaMetsä-palvelu on ahkerassa käytössä. ”Olimme itse energiapuun myynnissä aktiivisia, kun huomasimme, että nyt kannattaa myydä. Meillä on energiapuuhun liittyen tässä kylällä oma energiaosuuskunta, jonka kautta tuotettu energia lämmittää mm. lähikoulua. Sinne olimme yhteydessä”, Anne sanoo. Puukaupat Anne on hoitanut 15 vuoden aikana hyvin monella tapaa: ainoastaan hankintahakkuita ei ole tehty, melkein kaikkea muuta kyllä. Puita on myyty valtakirjakaupalla mhyn kilpailutuksella, energiapuukaupoissa on hyödynnetty paikallisia yrittäjiä ja muutaman kerran on kilpailutettu itse ja myyty suoraan metsäyhtiöille. ”Sitten on tällaisia, että kun naapurilla on ollut hakkuut, on metsäasiantuntija kysynyt, pistetäänkö samaan? Varsinkin jos naapuri tekee hakkuun tilanrajalla ja omalla puolella kasvaa siinä hakkuukypsää kuusikkoa, niin sen tietää, että seuraavalla myrskytuulella omalta puolelta on nurin puolet puista”, Anne tietää. Päätehakkuuta ja kilpikaarnamäntyjä Metsän uudistaminen, päätehakkuu, avohakkuu: kaikki termejä metsän kiertokulun viimeiselle etapille. Millaisia tunteita päätehakkuu herättää metsänomistajassa, kun vuosikymmeniä kasvanut metsä laitetaan sileäksi? ”Riippuu siitä missä metsä on. Lähimaisemassa näkyvään metsään suhtautuu ihan eri tavalla. En halua katsella rumaa aukkoa olohuoneen ikkunasta. Mutta tietysti pohjoisessa olevat metsät eivät herätä niin paljon tunteita”, Anne miettii. ”En osaa pitää avohakkuun jälkeä kauniina, vaikka minulle on vakuutettu, että se on jotenkin kivan näköistä. Minusta ei”, Anne selventää. Omiin metsänhoitoyhdistyksiinsä Anne on yhteydessä monin eri tavoin. Kun on ostettu uusi palsta, yhteyttä tulee pidettyä tiheämmin: on tutustumiskäyntiä metsään ja tarvittaessa metsäsuunnitelman tekoa. ”Molemmin puolin ollaan yhteydessä. Ihan hyviä tyyppejä ovat. Ja lähimetsäasiantuntijaan on siitä helppo pitää yhteyttä, kun häneen törmää yhteisissä harrastuksissa juoksubaanojen ja hiihtolatujen varrella.” Oman metsäasiantuntijan kanssa käydään ja kierrellään metsässä mm. harvennuksia ja seuraavia toimienpiteitä suunnitellessa. Anne haluaa olla itse mukana myös leimikon eli hakattavaksi suunnitellun metsäkuvion teossa. Myös mahdolliset arvokkaat säästettävät luontokohteet käydään yhdessä läpi. Rauhamäen tilalla ei ole virallisesti suojeltuja kohteita. ”Harvennusta vaativa rantalepikko ei ole varsinaisesti suojelualue, mutta on toistaiseksi päätetty, ettei tehdä sille mitään. Se on jätetty lintujen valtakunnaksi”, Anne nauraa. Annen oma lempipaikka metsässä on mäen päällä harjulla ja talon pihapiiri. ”Talon ympärillä on vanhaa mäntymetsää, johon en missään mielessä mitään hakkuuta tekisi. Kyllä nämä kilpikaarnamännyt saavat tässä pihapiirissä kasvaa.” Monimuotoisuustekoja Ympäristöasioita Anne on pohtinut jo opiskeluaikoinaan paljon. Hän on yrittänyt löytää omien arvojensa mukaisen tasapainon. Hän pyrkii keskittymään metsänhoidossa ja ylipäätään elämässä siihen, mikä on järkevää. ”Luontohan on itsessään monimuotoinen. Musta tuntuu, että millään mitä minä teen, ei ole isossa mittakaavassa vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen. Luonto ottaa paikkansa ja puskee omaa voimaansa”, Anne miettii. ”Paljon on tehty ja kaikenlaista kokeiltu. Yhdellä kuviolla tehtiin jatkuvan kasvatuksen hakkuu, on jätetty riistatiheiköitä, no kuusentaimia, jotka luontaisesti siellä oli, jätetty lahopuustoa rannan tuntumaan”, hän kertoo. Kaikkea voi ja kannattaa hänestä kokeilla. Jatkuvan kasvatuksen kokeilukin Annen metsässä tehtiin viitisen vuotta sitten. ”En osaa arvioida, oliko se hyvä vai huono – metsältä kun ei voi kysyä. Anne oli itse aktiivinen energiapuukauppojen tekemisessä. Energiapuupinot odottavat vielä hakijaansa.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=