21 METSÄNHOITO Suot katoava osa luontoa Euroopassa suot ovat luontotyypeistä kaikista uhanalaisin ryhmä, sillä esimerkiksi Keski-Euroopassa on jäljellä enää vain 10 prosenttia alkuperäisestä suoalasta. Loput soista on kuivatettu, muokattu pelloiksi tai valjastettu turpeennostoon. Suomi on yksi Euroopan soisimmista maista: maapinta-alasta suo- ja turvemaata on kolmasosa. Suomessa esiintyvistä suotyypeistä 54 prosenttia on arvioitu olevan uhanalaisia sekä 20 prosenttia silmälläpidettäviä. Tämä asettaa meidät aivan erityiseen asemaan niiden suojelussa ja myös ennallistamisessa. Ennallistamisen tavoitteena on saattaa luonnontilaan, tai ainakin lähelle sitä, sellainen ympäristö, jonka toimintaa ihminen on omalla toiminnallaan heikentänyt. Luonnon monimuotoisuuden tärkeyttä voidaan verrata tiilitaloon. Jos talosta puuttuu yksi tiili, se ei vielä horjuta taloa. Useamman tiilen puuttuminen vaikuttaa perustuksiin niin, että jossain vaiheessa koko talo romahtaa. Tasapainon saavuttaminen luonnon ja ihmisen välille on koettu tärkeäksi, koska me olemme riippuvaisia luonnosta mutta luonto ei meistä. Ojitetun suon ennallistamisen menetelmät Ennen ennallistamispäätöstä on hyvä kartoittaa siitä aiheutuvat hyödyt ja mahdolliset riskit sekä alueen palautumismahdollisuudet. Kysymykseen voi tulla myös kannattaako alue jättää ennallistumaan itsekseen. Usein karut ojitetut suot palautuvat luonnontilaan hyvin ilman erillisiä toimenpiteitä, aktiivisilla toimenpiteillä palautumista voidaan kuitenkin vauhdittaa. Ravinnehuuhtoumat ovat karuimmilla alueilla kohtalaisen pieniä verrattuna rehevimpien alueiden ennallistettaviin soihin. Suoalueiden ennallistamista tehdään pääsääntöisesti ojia tukkimalla ja patoamalla sekä pintavalleja rakentamalla. Tavoitteena ojien tukkimisessa ja patomaisessa on nostaa pohjaveden pintaa ja hidastaa veden virtaamista pois ennallistettavalta alueelta. Pintavallien tarkoituksena on puolestaan levittää suolle tulevaa vettä mahdollisimman tasaisesti koko alueelle ja estää virtaamien muodostuminen täytettyä ojaa pitkin. Lisäksi ennallistettavan alueen puustoa voidaan poistaa ja lehtipuita kaulata pystyyn. Tämä vähentää veden haihduntaa, mutta tuottaa myös monien eliöiden kipeästi kaipaamaa lahopuuta. Suon ennallistumisen edellytyksenä on turpeen muodostuminen vettymisen kautta. Kärsivällisyyttä kuitenkin tarvitaan: turvetta kertyy vuodessa alle yhden millimetrin verran. Metsittämällä lisää hiilinieluja Soiden raivaaminen pelloiksi ja turpeen nostaminen energiakäyttöön ovat aiheuttaneet sen, että toisinaan on erittäin vaikeaa jopa mahdotonta ennallistaa aluetta alkuperäisen kaltaiseksi. Käytöstä poistuneita turpeennostoalueita on kuitenkin mahdollista metsittää ja näin myötävaikuttaa hiilensidontaan. Metsitettävällä alueella tulee huomioida alueen vesitalouden lisäksi mahdollisen maanmuokkauksen ja lannoituksen tarve. Typpeä turvemailla on usein runsaasti, mutta kaliumista sekä fosforista on sitä vastoin puutetta. Parhain tapa lannoittaa turvemaata on tuhka, koska se sisältää sekä kaliumia että fosforia. Tuhka on puuta polttavien lämpövoimaloiden sivutuote, joten sen hyödyntäminen lannoitteena on ekologisempaa kuin mineraalilannoitteiden. Metsitykseen on mahdollista saada metsitystukea, joka on haettavissa Metsäkeskuksen kautta. Lisätietoa löydät Metsäkeskuksen verkkosivuilta https://www.metsakeskus.fi/fi/metsatalouden-tuet/metsitystuki/tietoa-metsitystuesta. Hienosti onnistunut metsitys Kouvolan Haukkasuolla.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=