6 TOIMINNANJOHTAJAN PALSTA Meille ihmisille on tyypillistä, että kuulemme sen, mitä haluamme kuulla ja ummistamme silmämme kaikelta, mitä emme halua nähdä. Se on ihan inhimillistä ja se on itse asiassa selviytymiskeino. Ei kenenkään psyyke kestä sitä, jos vaikka päivittäisestä uutisvirrasta omaksuu kaiken, keskenään täysin ristiriitaiset uutiset ottamalla ne kaikki todesta ja yrittää sitten siitä puurosta muodostaa itselleen todellisuuden. Kallo siinä halkeaa itse kullakin, joten on helpompaa valita puolensa ja kun sen on kerran tehnyt, niin sitten ihmisen aistit alkavat automaattisesti absorboida itselle ei niin mieluisia viestejä, ja imeä puolestaan entistä kritiikittömämmin omaa maailmankuvaa parhaiten peilaavat uutiset, tutkimustulokset tai jopa poliittiset manifestit. Näin on ollut ja näin on aina oleva, mutta parin viimeisen vuosikymmenen aikana sosiaalinen media, tuttavallisemmin ”some”, on johtanut meitä siihen, että samanmieliset ihmiset klikkiytyvät omiin porukoihinsa ja siinä missä aiemmin syntyi milloin riitaisaa, milloin rakentavaa vuoropuhelua, niin nykyisellään vaan peukutellaan toinen toistemme samanmielisten argumenttejä. Ja vähän kerrassaan siinä siten aletaan elää omissa kuplissamme. Olen itsekin kirjoittanut ”jopoilevista Punavuoren hipstereistä” ja pilkannut heidän maailmankuvaansa, enkä edelleenkään osaa heihin tai kaltaisiinsa ihan luontevasti suhtautua, mutta siitä huolimatta olen vanhemmiten pehmennyt paitsi päästäni, myös sydämestäni, ja alkanut hyväksyä, että voipihan asiat ajatella noinkin. Sitä en kuitenkaan edelleenkään ymmärrä, millä ihmeellä jatkossa elämme, jos vaan loputtomasti vanhan maailman sanontaa käyttäen ”päivät pääksytysten pesemme toistemme selkiä”. Nykyisessä maailmassa tietty tuo selkien peseminen tarkoittaisi enemminkin loputonta filosofoimista elämän tarkoituksesta tai jotakin muuta kirjallista tai suullista jaarittelua. Eli juuri tätä, mitä itsekin tässä juuri harjoitan. Paljon sanoja, vähän villoja. Tuon alustuksen jälkeen lopulta asiaani. Olemmeko me metsänomistajat ja me heidän edustajansa myös poteroineet itsemme siihen, että niin koko EU, omat kansalliset poliitikkomme, virkamieskunta, ”Etelän media” ja kansalaisjärjestöt kaikki asettuneet meitä vastaan? Itse olen ainakin noin tuntenut ja myös antanut tuntemukseni julki. Ollut siis näissä henkisissä linnoitustöissä minäkin. Mutta pantakoon nyt vielä tähänkin, että suomalainen perhemetsätalous on kokonaiskuvassaan niin taloudellisesti, kuin sosiaalisesti kestävää, monimuotoista, luontoa kunnioittavaa ja koko yhteiskunnan taloudellista menestystä tukevaa. Mutta kaikki kohtaamamme kritiikki ei ole aiheetonta. Suurin häpeätahramme on metsänhoidon, erityisesti taimikoiden ja nuorten metsien hoitomäärien romahtaminen. Viime vuonna yksityismetsätalouden kannattavuus nousi keskimäärin 12 €/ha enemmän kuin edellisvuonna. Samaan aikaan metsänhoitotöihin käytetyt eurot laskivat 16 %. Ehdotankin nyt, että emme loukkaannu kaikesta, mistä meitä syytetään, vaan korjataan asia. Metsien tuotto tulee tänä vuonna kasvamaan vielä viime vuodestakin niin nousevina hakkuumäärinä kuin mikä ilahduttavinta, myös nousseina yksikköhintoina. Metsänhoito on aina ollut kannattava sijoitus tulevaisuuteen, mutta nyt, kun mitä ilmeisemmin tulemme lähivuodet elämään melko korkean inflaation vuosia, niin kaikki se, mikä metsissänne hoitoa kaipaa, kannattaa hoitaa kuntoon heti. Ja metsiä kannattaa myös lannoittaa. Nuoruusvuosieni mainoslause, ”Markka metsänlannoitukseen tuo kolme takaisin” on todellisempi kuin koskaan ja nykyisellään lisäsi myös ilmastoteko. Perhemetsätaloudella on takanaan hieno menneisyys ja edessään loistava tulevaisuus! Lopetetaan nillitys ja tartutaan toimeen Jarmo Haimila | toiminnanjohtaja | Mhy Kaakko
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=