26 VAPAA-AIKA Olemme Alajärven rannalla Hämeenlinnassa Tauno Hovilan kanssa. Bussi kaartaa reippaasti rannan parkkipaikalle, joka on aurattu jäälle. – Meinaako se tulla jäälle asti?! Mahtaako kantavuus riittää? Tai no, eiköhän tuo ole jäässä pohjaan asti, matalaahan siinä on. Bussi pysyy pinnalla ja sen kyydistä hyppää parikymmentä HAMKammattikorkeakoulun ulkomaalaisvierasta. He suuntaavat saman tien noin 170 potkukelkan rivistön luo, valitsevat oman kulkupelinsä ja katoavat eväsreput selässään aurinkoisena hohtavalle järvenselälle. Vapaasti lainattavat potkukelkat ja noin neljän kilometrin aurattu reitti järvellä ovat Hovilan ja hänen eläkeläiskavereittensa aikaansaannosta ja ajanviete, jota on jatkunut jo kohta kahdeksan vuoden ajan. Konevoimin metsässä ja laduilla Eläkkeellä oleva Hovila teki lähes koko työuransa metsäkoneurakoitsijana. Koneet ovat aina kiehtoneet. – Kun kansakoulusta pääsi niin saman tien alkoi liikkua tukkia tienvarteen. Ei siinä ehtinyt sen kummemmin kouluja käydä. Vuoteen 2000 asti tehtiin metsähommia veljen kanssa, lähinnä UPM:lle ja sen edeltäjille. Sitten veli kuoli ja sen jälkeen tein vielä 10 vuotta maansiirtohommia. Kokonaan eivät puuhommat ole jääneet eläkkeelläkään. Niistä kertovat muhkeat varastot polttopuuta katoksissa konehallien päädyissä. Metsänomistajaksi Hovila ei varsinaisesti tunnustaudu. – Ihan tuommoista tonttimetsäähän tuossa vaan on, mutta polttopuuta kuitenkin riittää sopivasti ja vanha Valmetti jaksaa klapikonetta pyörittää, Hovila myhäilee. Mutta mistä hän keksi potkukelkat, jotka ovat tuoneet jo julkisuutta ja arvostusta niin paljon, että viime syksynä Hovila sai jopa kutsun Linnan juhliin? - Hiihtomieshän minä aina olen ollut, Finlandiakin tuli aikanaan pari kertaa hiihdettyä. Mutta enemmän vietin aikaa Hämeenlinnan hiihtoseuran talkoohommissa, latukonetta ajaen ja Katumajärven jäätä hiihdon lähtöpaikaksi jäädyttäen. Kun koneet kerran olivat, tuli myös kotirantaan ja lähipelloille ajettua kyläläisten iloksi aina latu. Sitten oli vähän huonompia lumivuosia ja latua varten piti aurata lunta kasaan, jotta jäälle sai ladun. - Joku kaveri siinä keksi, että tuossahan voisi kokeilla luistelua. Luisteluun baana oli vähän liian epätasainen, ainakin hokkareille, mutta Metsäalan eläkeläinen tekee potkukelkkailun edistämistyötä Teksti ja kuvat Anne Rauhamäki | Jalkautus Innokas talkoolainen auraa baanaa ja pitää potkukelkkaparkkia Hämeenlinnassa Linnan juhlien arvoisesti. • Kelkkaradan lähtöpaikka osoitteessa Välliläntie 165, Hämeenlinna • Lainattavissa 170 eri aikakauden potkukelkkaa • Kuutamopotkukelkkailun tapahtuma 24.3. klo 17-22 Tauno Hovila 170 potkukelkasta riittää menopeli liikkujille neljän kilometrin radalle.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=