27 Potkukelkkailusta tulee monelle mieleen rollaattorimummo, joka kelkkaan tukeutuen kulkee lähikauppaan. Toki potkukelkka on verraton apuväline myös liukkaan kelin kauppareissuihin, mutta on siitä moneksi muuksikin. Itse kelkkailen kelien niin salliessa järven jäillä ja kyläteillä joskus pitkiäkin peruskuntolenkkejä. Potkukelkkailu tarjoaa loistavaa harjoitusta perinteisen hiihtoon, koska siinä tulee harjoiteltua oikeaoppista päkiä-takareisipotkua ja painonsiirtoa. Samat lihasryhmät ja samat haasteet. Bonuksena vauhdin hurma, varsinkin järvenselällä myötätuuleen mennessä. Kelkoissa on myös tuotekehitystä. Kauppakassimallista sporttisempi versio on erityisesti kuntoilutarkoitukseen kehitetty Esla Kickspark. Siitä on karsittu kaikki turha, kuten istuinpenkki, mutta virtaviivaisuus, säätöominaisuudet ja suuntavakaus ovat huomattavasti paremmat. Ja jos harrastusta ei halua jättää ihan omien lenkkien varaan, löytyy toki kilpailullisia tapahtumia. MaastoMahti ry:n järjestämä Jäärogaining Keski-Suomessa tarjoaa loistavat mahdollisuudet yhdistää potkukelkkailu suunnistukseen ja kilpailuhenkisyyteen. Itsekin siellä joku vuosi sitten tuli kisakelkkaa kokeiltua ja hyvinhän se kulki, jopa niin hyvin, että suunnistustaito ei joka käänteessä pysynyt perässä. Potkukelkkailu on loistavaa kuntoliikuntaa Teksti Anne Rauhamäki | Jalkautus Kelkkarata aurataan autoilla, ja latuja saisi höylättyä Terrillä. potkukelkkailuun siitä tuli juuri passeli, Hovila muistelee. Niinpä hän hankki ensin muutaman potkukelkan kirpputorilta jäälläliikkujien käyttöön. Talkootyöllä iloa liikkujille Siitä homma lähti joka talvi vähän laajenemaan. Lähisaaressa on kunnan nuotiopaikat ja niemen takana uimaranta. Ihmiset alkoivat löytää paikalle ja kelkkoja tuli lisää, lahjoituksina ja yritysten ja yksityisten sponsoroimana. Hovila kehuu liikkujia. – Aika hyvin vapaassa käytössä olevat kelkat myös pysyvät kunnossa ja palautuvat takaisin lähtöpaikkaan. Joskus muutama kelkka on löytynyt jostain reitin varrelta. Koko radan ja kelkkojen ylläpito hoidetaan talkootyönä. – Meitä on tässä semmoinen puolentusinaa eläkeläistä, jotka tätä hoidamme. Kunta maksaa vuosittain muutaman sata litraa polttoainetta ja tarjoaa bajamajan kävijöiden käyttöön. Sitten me keräämme vähän kolehtia tuohon maitotonkkaan, Hovila kertoo. Kalustona on pari farmariautoa, joihin Hovila on itse rakennellut aurat eteen. – Nämä painavat pari tonnia ja kun jää on 25 senttiä paksua uskaltaa lähteä liikkeelle. Noin 1000 kilometriä ehkä vuodessa tulee ajettua tuossa jäällä. Hovilan konehallin kätköissä majailee myös muita hienoja konekäsityön taidonnäytteitä, kuten telaketjuilla kulkevan Terri-metsäkoneen alustalle rakennettu latukone. Sekä erilaisia kylttejä muistona Finlandiahiihdon kulta-ajoilta. Tulevaisuuden suunnitelmia Hovilalla ei sen kummemmin ole. – Vanhojahan tässä jo ollaan, eikä nuorempi polvi ole juuri näistä talkoista kiinnostunut. Vuosi kerrallaan mennään. Tauno Hovila viettää satoja tunteja talkootyössä kotirantansa jäillä. 19
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=