VUOSILUSTO

VuosiLusto 2/2021 5 Lohjan Koisjärvellä asuva metsäkonekonkari Hannu Elo- keto , 78, onnistui saamaan traktorikortin jo 14-vuotiaana ”jollain puhumiskonstilla”. Hän osti ensimmäisen oman kaivin- koneensa 17-vuotiaana koltiai- sena. – Se maksoi paljon! Ajoin skootterillani Pusulan säästö- pankkiin pyytämään lainaa. Pankinjohtaja oli heinäpellolla, mutta allekirjoitti siellä sihtee- rinsä valmiiksi laatimat laina- paperit, mies muistelee. Samaisen skootterin kyytiin istahti muuan Ritva , josta tuli rouva Eloketo – ja parivaljak- koon vahva, 58 vuotta kestänyt lenkki. – Olen hoitanut rahaliikenteen ja kaikki paperityöt alusta saak- ka, hän kertoo. – Jos Ritva ei olisi maksanut laskuja, ne olisivat vieläkin mak- samatta, Hannu nauraa. Kaivinkoneen kanssa har- joitellessa meni kesä. Syksyllä 1961 alkoi kahden miehen met- säsavotta Eero -serkun kanssa. Armeijasta päästyään vuonna 1964 Hannu palkkasi hanttimie- hiä lähikyliltä. – Vanhat isännät toppuutteli- vat ja sanoivat, että hevoset ovat metsätöissä parhaita apureita. Oma kokemus osoitti toisin. Into ja ikä lisääntyivät samaa tahtia, ja kohta metsätyömailla olikin jo kolme traktoria. Vuonna 1969 taloon tuli Val- metin uusi nelivetoinen maas- totraktori Terra. Hannu muis- telee sen maksaneen ”enemmän kuin yksi maalaistalo”. Isä ja setä takasivat jättilainan. – Siihen aikaan metsätraktorit olivat heikkolaatuisia, eivätkä ne kestäneet pitkiä työpäiviä metsässä. Mallit uusiutuivat nopeasti ja jokaisessa oli jotain pielessä, Hannu kertaa. Korjaajia riitti, mutta heille piti saada tieto lankapuheli- mesta lankapuhelimeen. Ensin piti päästä metsästä puhelimen ääreen ja sitten vielä tavoittaa työntäyteinen korjaaja, joka harvemmin istui toimistolla. – Korjaamista sai odottaa päi- viä. Nykyään puhelin on met- sässä työskentelevälle maailman tärkein kapistus. Se on myös aivan ehdoton turvaväline yksin työskenteleville, Hannu toteaa. Pojat isänsä jäljillä Töitä tehtiin pitkään kahden ajokoneen ja juonto-Terran voimin. Metsäkuormatraktorit Farmet 1, 2 ja 3 seurasivat toi- siaan. Kalusto uusiutui ja ny- kyaikaistui töiden lisääntyessä. Parhaimpina aikoina työmiehiä oli talossa seitsemän. – Kaikki kuskit olivat joko itseoppineita tai meillä työhön- sä koulutettuja. Onnistuimme saamaan ahkeria miehiä, jotka osasivat tehdä hommansa just eikä melkein niin kuin kuuluu, Hannu kiittelee. Nykypäivänä ammattitaitoi- sista kuskeista on alalla pulaa. – Metsäkoneenkuljettajan työ ei houkuttele, sillä se on yksi- näistä puuhaa. Orava taitaa olla yleisin seuralainen. Vasta 1990-luvulla taloon hankittiin ensimmäinen monitoi- mikone. Yksi ainoa kone kaatoi, karsi ja katkoi puut haluttuun mittaan. Samalla digitaalisuus työntyi metsätyömaillekin. – Suurin kehitys tapahtui 1970–80-luvuilla, sillä koneiden perusjärjestelmä pysyy samana. Nyt mietitään lähinnä, minkä- värinen koura olisi kiva, isäntä kärjistää. Perheen pojat, 60-luvulla syn- tyneet Jari ja Jukka , ovat möy- rineet pienestä asti tilan töissä. Traktoria ajettiin ja äestettiin, vaikka jalat eivät edes yltäneet polkimille. – Kiivaimpina vuosina Han- nua ei juuri näkynyt kotona. Silloin Jari arveli poliisin vieneen isän putkaan, Ritva kuvailee. Pojat kävivät metsäkoulun ja armeijan ennen jäämistään per- heen maatalousyhtymään töihin. – He ovat aina olleet kiin- nostuneita alasta. Eipä heitä ole tarvinnut neuvoa enää pitkään aikaan. Jari on hoidellut ajo- konetta jo 40 vuoden ajan, isä kehaisee. Tarinoiden metsätyömaat Kommelluksilta ja läheltä piti -tilanteilta ei vuosien varrella vältytty, vaikka työturvallisuu- desta on Elokedoilla aina pidet- ty huolta. – Miesväki lähti metsään aa- muneljältä ja tuli kotiin vasta iltakahdeksalta. Siinä välissä olisi voinut tapahtua mitä vain, Ritva huokaa. Ennen omia siirtoautoja hän osallistui koneiden kuskaami- seen kaukaisille työmaille. Lap- set nukkuivat takapenkillä ja Ritva kurvaili henkilöautolla pimeillä, mutkaisilla teillä Han- nun perässä kohteeseen. – Tiliä ei tullut, ellei jokai- sesta kallion kolosta napsinut runkoja talteen. Taas kerran vetelin hankalassa maastossa vinssitraktorilla ja yhtäkkiä ko- ko komeus oli nurin, pyörät vain sojottivat taivaalle, Hannu muistelee. Sattumalta Ritva oli juuri tuomassa unohtuneita eväitä. Hän ehti todistaa haaverin. – Hannu vetäisi vinssin met- sätraktorilla oikein päin. Se kävi niin nopeasti, etteivät öl- jytkään ehtineet valua ulos. Toisella työmaalla yksi työnte- kijöistä pelastui täpärästi metsä- koneen pudottua kalliolta. Tot- tumaton kuski ei ollut osannut varoa epätasaisella alustalla. – Toinen pyörä oli täysin tyh- jän päällä. Sieltä se tuli selällään alas kalliolta. Kuskilla oli kyllä ilmiömäinen tuuri, sillä hän ei loukkaantunut millään tavalla. 60 vuodessa ehtii kertyä ta- rinoita ja muistoja. Hannu ei ihan vielä malta ryhtyä täysi- päiväiseksi eläkeläiseksi, vaan tekee jatkossakin oman osansa perheyrityksessä. – Jonkun on hoidettava tou- kokuiset äestykset ja muut maa- taloustouhut jälkikasvun pyö- rittäessä metsärumbaa. Iso har- vennusurakka työllistää heidät koko kesäksi. Käyn varmasti ajamassa siirtoautoa ja katso- massa, miten hommat sujuvat, konkari suunnittelee. Metsän työllistämä Koisjärven konkari Ritva (vas.), Jukka ja Hannu Eloketo vuonna 1976 Valmetin suurimman ajokoneen 882K:n vierellä. 2000-luvun alussa Jukka Eloketo huolsi Valmetin monitoimikonetta. Hannu ja Ritva Eloketo ovat kulkeneet yhteistä tietä liki 60 vuotta. Farmet M2 -ajokone tuli taloon vuonna 1972.