VUOSILUSTO

VuosiLusto 2/2021 6 – Aloita sukupolvenvaih- doskeskustelut ajoissa ja kut- su pöydän ympärille kaikki lapset. Jos kukaan heistä ei haluakaan jatkaa metsätilaa, hyväksy se ja myy metsä sel- laiselle, joka on kiinnostunut sen tulevaisuudesta. Näin sanoo asiantuntija, MetsäPremium Oy:n yrittäjä Pirjo Havia . Hänellä on pitkä kokemus erilaisista metsän- omistusjärjestelyistä. Vuosien varrella tehdyt omistusvaih- dokset ovat herätelleet miet- timään, mikä lainhuudatusten ja veroseuraamusten keskellä on merkityksellistä. – Monen sukupolven ajan omistettu metsä on täynnä su- vun muistoja ja tarinoita. Se on kuitenkin myös ostettavaa ja myytävää materiaa. Siitä ajatuksesta pitäisi pystyä luo- pumaan, että omaisuus siirtyy sellaisenaan sukupolvelta toi- selle tästä iäisyyteen, Havia huomauttaa. Hänen mukaansa perinnön säilymisen vuoksi ei voi pa- kottaa ketään omistamaan metsää. – Metsästä luopuminen per- heen ulkopuolelle on varmasti tuskaisaa, mutta se saattaa olla hyvän jatkuvuuden kan- nalta välttämätöntä. Juuri nyt on hyvä aika myydä met- sää, sillä hinnat ovat vapailla markkinoilla korkealla ja ra- han luovuttaminen perillisille on helpompaa kuin kiinteän omaisuuden. Metsän arvon määrittämi- sessä metsäammattilaisten tekemät tila-arviot nousevat Havian mukaan merkityksel- lisyydessään verohallinnon te- kemien, edellisten vuosien to- teutuneisiin kauppahintoihin perustuvien ohjeistusten ohi. Anne Saario huristelee ym- päri pihaa suu virneessä ja silmät loistaen allaan vuoden 1956 Valmet 20, Erkki -isän silmäterä. – Valmet tuli tuohon naapu- riin, Irjalan kartanoon uutena ja komeana. Kunnostin sen muutama vuosi sitten. Kaipa se tähän taloon jää, Erkki Saa- rio toivoo. Tie tähän hetkeen alkoi vuoden 2017 alussa, jolloin Erkki ja vaimonsa Tarja oli- vat tehneet oman päätöksensä. Tilanhoitoa Hanhikeen tilalla Vihdissä oli takana jo liki 40 vuotta ja yhteiset eläkepäivät houkuttivat vähentämään töi- tä. Niinpä he kutsuivat lapsen- sa Annen ja Pasin keskustele- maan sukupolvenvaihdoksesta tilinpäätöspapereiden työstön jälkeen. – Luulin, ettei lapsista kum- pikaan halua jatkaa tilaa, sillä he olivat olleet pitkään maa- ilmalla. Olimme jo miettineet tilan tulevaisuutta. Sitten likka alkoikin puhua, että on puo- lisonsa kanssa vähän pohtinut asioita, Erkki muistelee. – Tämä on aina ollut minun maailmani. Isä kulki lapsuu- dessani pitkin askelin ja minä yritin pysyä perässä. En osaisi lähteä tästä enää mihinkään, Anne herkistyy. Erkki ja Tarja ovat ratkai- suun tyytyväisiä. – Tekemällähän ihminen op- pii, Erkki virnistää. Yhteistä pallottelua ja itsenäisiä päätöksiä Päätöksen jälkeen omista- juuteen ja sukupolvenvaihdok- seen liittyviä asioita selviteltiin yhdessä Pro Agrian neuvojan kanssa. Tulevaisuusvalmen- nuksessa mietittiin jatkuvan kehittämisen ajatuksella tilan mahdollisia strategioita. – Nyt viljellään ohraa, syys- vehnää, kauraa ja nurmea – uutena ehkä spelttiä? Erkki heittää Annelle. Pallottelua, ideointia ja mie- lipiteiden vaihtoa, sitä Han- hikeen tilalla tehdään lähes päivittäin. – Minulle on tärkeää, että lähellämme on kävelevä tie- topankki. Keskustelemme ja kysymme isän mielipidettä, mutta teemme kuitenkin it- se lopulliset päätökset. Uusi teknologia mahdollistaa tilan nykyaikaistamisen, mutta kii- rettä ei ole. Ihan ensimmäi- seksi siirryimme lyijykynäkir- janpidosta sähköiseen, Anne nauraa. Sukupolvenvaihdos toteutet- tiin alkuvuonna 2018. Lapses- ta saakka kaikenlaisissa tilan töissä mukana ollut Anne otti puolisonsa Tommi Tolosen kanssa hoitaakseen kaikkiaan liki sata hehtaaria omaa ja vuokrapeltoa sekä 25 hehtaa- ria metsää. Seuraavien vuosien metsän- käyttösuunnitelma laadittiin yhdessä Mhy Länsi-Uusimaan asiantuntijan kanssa. – Mietimme, mitä kaikkea on otettava huomioon ja mi- ten metsää pitäisi jatkossa hoi- taa. Toivon saavani metsästä eri tason iloa: haluan kulkea siellä nauttimassa tuulen hu- minasta ja päästä myös klapi- töiden pariin, Anne kuvailee. ”Älä heittäydy turhiin haihatuksiin” Vanha isäntä on nuoren- parin tuki ja turva. Hän on näyttänyt, miten tekee työt ja paljastanut, millä nikseil- lä voisi välttyä ylimääräiseltä työltä. Perusneuvo tyttärelle on yksinkertainen. – Pidä jalat maassa, äläkä lähde rönsyilemään. Tilanteita kannattaa seurata tarkkaan ja tehdä maltillisia muutoksia. Kaikkea ei pidä keikauttaa he- ti ylösalaisin, eikä turhiin hai- hatuksiin tule heittäytyä, hän neuvoo pilke silmäkulmassa. – Tiedän, että isän saappaat ovat isot, mutta olen saanut vanhemmiltani hyvät eväät. Nyt täytyy vain olla rohkea ja uskaltaa tehdä hommat omaan tyyliin. Onneksi mi- nulla on hyvä tiimi ja verkosto ympärilläni! Annen ja Tommin tavoit- teena on opetella pikkuhiljaa tilan töitä. Kumpikin tekee töitä myös tilan ulkopuolella. Molemmat suorittivat vuoden kestäneen aikuisen tilanjat- kajan koulutuksen Novidan Loimaan-toimipisteessä. – Tämä matka on muka- vampi tehdä yhdessä kuin yk- sin, Anne toteaa. ”Pidä jalat maassa, äläkä rönsyile” Isän tuki tyttärelle näkyy tilalla joka päivä Yhteispelillä se sujuu! Vuoden 1956 Valmet 20 tarvitsi hiukan seuraavan sukupolven apua käynnistyäkseen. Anne työntää ja Erkki Saario ohjaa. Perintömetsäkin on lopulta vainmateriaa Unohda verokikkailut ja nauti elämästä! Pirjo Havia muistuttaa metsän olevan tarinoiden lisäksi materiaa. Anne Saario ryhtyi maatalousyrittäjäksi, isä Erkki Saario on reilut kolme vuotta sitten tehtyyn sukupolven- vaihdokseen tyytyväinen.