VUOSILUSTO

VuosiLusto 2/2021 7 Jokaiseen riistanhoitoyhdis- tykseen on nimetty yhteyshenki- löitä vastaanottamaan poliisilta tulevia virka-apupyyntöjä. Nä- mä SRVA-henkilöt huolehtivat alueellaan toiminnan käynnis- tämisestä tai tehtävän edelleen ohjaamisesta. Mhy Länsi-Uusi- maan alueella on nimettynä 16 SRVA-henkilöä. Nummi-Pusulan riistanhoi- toyhdistyksen toiminnanohjaa- jan Ville Saukkolan mukaan kaikki alueen metsästysseurat ovat jäljitystehtävissä suurena apuna. ”Poliisin soiton jälkeen SRVA -henkilö ohjaa tehtävän sille vapaaehtoiselle, joka on lähin- nä onnettomuuspaikkaa. Koska työ tehdään talkoilla, ei voi olettaa että vapaaehtoiseksi ilmoittautunut olisi aina käy- tettävissä. On työreissuja tai aamunavettoja, ja sitten soi- tetaan listalla seuraavana ole- valle. Yhtään tehtävää ei ole jätetty hoitamatta.” Merkitse kolaripaikka! Ville Saukkola painottaa, et- tä kolarin satuttua henkilöva- hinkojen tarkistamisen jälkeen kaikkein tärkeintä on merkata onnettomuuspaikka. Merkiksi käy vaikka muovikassi, jonka solmii kolaripaikkaa lähimpään aurausviittaan. ”Monesti käy niin, että osu- man jälkeen voidaan ajaa vielä 200–300 metriä ja vasta sitten löytyy tieltä riittävä levennys tai joku risteys, johon voi pysäh- tyä turvallisesti. Jos siitä sitten soittaa Hätäkeskukseen ja käy- tössä on paikantava 112-sovel- lus, niin kolaripaikka on heti pielessä.” Välittömästi kuolleet eläimet ovat SRVA-henkilön kannalta helppoja tapauksia, ja niiden siivoamiseen kuluu aikaa vain tunnista kahteen. Hankaluuksia tulee, jos ei tiedetä edes sitä, mihin suuntaan loukkaantunut eläin on poistunut. ”Lumettomaan aikaan ollaan aika vaikeassa tilanteessa, kun yritetään pimeässä tihrustaa maasta jälkiä. Peura on epäkii- tollinen eläin, kun se voi kulkea vaikka neljän porukassa. Kaksi on mennyt tien yli, kolman- teen on osunut ja viimeinen on kääntynyt takaisin. Paikalla on neljät tuoreet jäljet ja jos ei ver- ta ole näkyvissä, niin haku on hankalaa. Jälkikoirakin vaatii veritipan, että löytyisi juuri se vaurioitunut peura.” On inhimillistä hätääntyä SRVA-henkilöt menevät on- nettomuuspaikalle vain sen tiedon varassa, mitä Hätäkes- kukseen on ilmoitettu. Sauk- kola toivoo kolarin ajaneilta mahdollisimman tarkkoja ha- vaintoja. ”Meitä auttaa sellainenkin tieto, mikä on ollut auton kul- kusuunta. Jos pystyy tunnista- maan eläimen, sekin on plussaa. Liikkeellä kun on sekä peuroja, kauriita että hirviä. Supikoira ja iso rusakkokin voi saada ai- kaan isoja vaurioita nykyisissä autoissa, kun niin moni osa on tehty muovista. Alueellamme on sattunut nyt myös jo ensim- mäinen villisikaonnettomuus. Siinä kuljettaja osasi toimia hie- nosti eikä noussut pois autosta. Loukkaantunut villisika voi olla ihmiselle todella vaarallinen”, varoittaa Saukkola. Eläimen kärsimys on minimoitava Onnettomuuseläinten jäljittä- minen perustuu metsästäjien va- paaehtoisuuteen eikä siitä mak- seta korvauksia. Keikasta selviää vain harvoin tunnissa. Työ on vasta siinä vaiheessa valmis, kun raato on joko kuopattu tai viety haaskalle. Kolarissa vahingoittunut eläin on riistan- hoitoyhdistyksen omaisuutta eli jos se olisi syömäkelpoinen, SRVA-henkilö voisi ottaa sen itselleen. Ville Saukkolan mu- kaan tämä on tosi harvinaista. ”Kun eläin on ollut muuta- man tunnin kuolleena niin, että sen suolet ovat vatsassa sekai- sin ja virtsarakko hajonnut, se on niin marinoitunut omassa liemessään, että sitä ei omalle paistinpannulle halua laittaa.” Mikä sitten saa metsästäjät viikko toisensa jälkeen lähte- mään pimeään ja märkään il- taan etsimään kolarissa vahin- goittunutta eläintä? ”Se vain on eettisesti hieno homma saada eläin pois kär- simästä. Ei siihen muuta syytä oikein osaa sanoa”, pohtii Ville Saukkola. SRVA-tehtävät riistanhoitoyhdistysalueittain Vuosi 2019 peura kauris hirvi kuusipeura villisika Karjalohjan rhy 44 7 1 Sammatin rhy 9 6 1 Lohjan rhy 39 33 15 2 1 Nummi-Pusulan rhy 69 17 2 Vihdin ja Karkkilan rhy 159 64 24 Yhteensä 493 kpl 320 127 43 2 1 Vuosi 2020 peura kauris hirvi kuusipeura villisika Karjalohjan rhy 46 6 2 Sammatin rhy 15 2 1 Lohjan rhy 78 46 6 4 Nummi-Pusulan rhy 68 7 4 1 Vihdin ja Karkkilan rhy 199 61 13 Yhteensä 558 kpl 406 122 26 4 1 – Keskustele asiantuntijan kanssa ennen päätösten tekemistä, Pirjo Havia kehottaa. Valmius ja tahtotila vietävä käytäntöön Pirjo Havia kannustaa met- sänomistajia tekemään met- sään ja muuhunkin omaisuu- teensa liittyviä päätöksiä ajois- sa ja hallitusti. Määrätietoinen asiassa eteneminen on hänen mukaansa tarpeellista omis- tajan tahtotilan saattamiseksi jälkikasvun tietoon. – Kipuilu luopumisesta on ymmärrettävää. Usein luul- laan, että asioiden ajattelemi- nen vie niitä omalla painol- laan eteenpäin. Ei se vie. Oi- keaa hetkeä odotellessa kuluu äkkiä kymmenen vuotta. Sinä aikana omistaja on saattanut dementoitua ja menettää oike- ustoimikelpoisuutensa, Havia herättelee. Omistajalla riittää hänen mukaansa pohdittavaa. On- ko testamentilla mahdollista turvata perinnön jakautumi- sen tasapuolisuus? Annetaan- ko kaikki metsät tai vain osa ennakkoperintönä tai lahjana vai myydäänkö ne alennetulla kauppahinnalla? – Kysymyksiin ei ole yksise- litteistä vastausta, sillä jokai- nen tila ja tilanne on erilainen. Päätöksiä ei kannata tehdä liian vähäisen tiedon varassa. Asiantuntijan kanssa keskus- tellessa kaikki vaihtoehdot tulee käytyä läpi, ja samalla ehkä omakin mielipide vahvis- tuu, Pirjo Havia toteaa. Arvokas perintö – rahana tai puina Jos omasta jälkikasvusta ei löydy kiinnostusta ja haluk- kuutta omistaa metsää, Pirjo Havia kannustaa selvittämään mahdollisuuksia joko myy- dä metsä suoraan tai liittyä osuuksia vastaan yhteismet- sään. – Yhteismetsään liitettynä metsästä tulee sijoitusvaralli- suutta, jonka voi luovuttaa elinaikana tai perintönä ku- ten mitä tahansa muuta omai- suutta. Yhteismetsäosuuksien omistaminen on perillisille vaivatonta, hän toteaa. Metsäomaisuuden luovutus- tavasta, -kriteereistä ja -ajasta päättäminen on omistajan vas- tuulla. Tyypillisin harhaluulo on Havian mukaan kuvitella tekevänsä hyvä ratkaisu pilk- komalla metsä pieniin, vero- vapaisiin osiin. – Jokaisesta luovutuksesta täytyy maksaa lainhuutokus- tannukset, lohkomiset ja mui- takin kuluja. Metsä on niin ar- vokas kohde, että verottomien alle 5 000 euron lahjojen an- taminen kolmen vuoden välein on pitkä tie siirtää omaisuutta, hän toppuuttelee. – Ihmisen elämä on arvaa- matonta, eikä sen päättymises- tä tiedä kukaan. Ole rohkea, ota eri vaihtoehdoista selvää, hyväksy veroseuraamukset ja keskity nauttimaan elämästä! Metsästäjät huolehtivat talkoilla riistakolareiden jäljet pois Erityisesti peurakolarit ovat lisääntyneet viime vuosina. Onnettomuus harmittaa au- toilijaa, mutta hän pääsee useimmiten poistumaan paikalta Hätäkeskuksen ja Poliisin puheluiden jäl- keen.Onnettomuuspaikalle saapuu suurriistavirka-apu (SRVA) eli henkilö, joka huo- lehtii eläimen jäänteet pois paikalta. Kauriseläimet saivat oman varoitusmerkkinsä kesäkuun alussa.