Metsänhoitoyhdistys Länsi-Uusimaan jäsenlehti 2/2022 Sivu 4 Myyjän markkinassa pitää olla malttia kilpailuttaa Sivu 2 Varaa lippu kesäteatteriin Sivu 13 Varmista metsän hyvinvointi VuosiLusto
2 Tässä lehdessä: Mhy Länsi-Uusimaan jäsenlehti. Lehti ilmestyy kolmesti vuodessa. Vastaava toimittaja: Kari Korpi p. 0500 107 166 kari.korpi@mhy.fi Sivunvalmistus: Salon Seudun Sanomat Oy Paino: Newprint Oy, Raisio Osoiteaineisto: Metsänhoitoyhdistyksen asiakasrekisteri Painosmäärä: 2 200 kpl Kannen pääkuva: Liisa Käiväräinen, Sanamylläri Jutut ja kuvat pääosin: Liisa Käiväräinen, Sanamylläri 3 4 6 8 10 11 12 13 14 16 19 20 22 PEFC-sertifioitu Tähän tuotteeseen käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista www.pefc.fi PÄÄKIRJOITUS MYYJÄNMARKKINASSA PITÄÄ OLLAMALTTIA KILPAILUTTAA METSÄNOMISTAJAN TÄYTYY HUOLEHTIA SIJOITUKSESTAAN METSÄÄ, KALASTUSTA JA EDUNVALVONTAA NIMITYKSIÄ Esittelyssä Hannu Hotma ja Miika Mantere JO 30 VUOTTA TOIMINNANJOHTAJANA METSÄNVAHVA KUTSU KESTI 40 VUOTTA VARMISTA METSÄN HYVINVOINTI TAIMIKONHOIDOLLA SILMÄNILOA ARBORETUMISTA METSÄNOMISTAJAN FIILIKSISSÄ VIELÄ EHDIT HYÖDYNTÄÄ KEMERA-TUKEA OMAMETSÄN UUDET OMINAISUUDET KIVIKAUTISIA ARVOITUKSIA RATKOMASSA Metsänhoitoyhdistys tarjoaa mhy:n jäsenille perinteisen kesäteatteri-illan keskiviikkona 10.8. klo 19.00 Ennen esitystä klo 18-19 tarjoamme maukkaat nokipannukahvit. Mukaan mahtuu 500 nopeinta ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautumiset puh. 050 5300 632 / Anu Ilomäki, lansi-uusimaa@mhy.fi
3 PÄÄKIRJOITUS Puukauppakesää odotellessa Kari Korpi / toiminnanjohtaja / Metsänhoitoyhdistys Länsi-Uusimaa Tätä juttua kirjoittaessani on kesä vielä kaukainen haave. Välillä aurinko paistaa ja lämpötila kohoaa, mutta yöt ovat edelleen poikkeuksellisen kylmiä. Meillä on ollut keväänmittaan odotuksia ja toiveita paremmasta säästä, mutta kerta toisensa jälkeen olemme joutuneet pettymään. Samaa voisi sanoa puun kantohintojen kehityksestä. Viime kesänä nähtiin kaikkien aikojen hintapyrähdys sahatavaran hinnoissa. Jos markkinatalous oikeasti toimisi, olisi sahatavaran hintakehityksen pitänyt paremmin näkyä havutukkien kantohinnoissa. Sahatavaran hinnat lähes kaksinkertaistuivat, mutta tukkien hinnat nousivat vain 10 %. Vuodenvaihteessa kantohinnat vieläpä hiukan notkahtivat ja ovat sen jälkeen nousseet varsin nihkeästi. Kuitupuiden hintakehitys on ollut suorastaan masentavaa. Hintakäyrä on lähes suora, vaikka sellun hinta on viime aikoina lähes tuplaantunut verrattuna muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen. Reaalihinnoiksi muutettuna käyrä laskee selvästi alaspäin kolmekymmenen vuoden aikajanalla. Missä vika? Ensimmäisenä tulee mieleen, että Suomen metsäteollisuuden keskittyminen muutamaan suureen toimijaan ja kilpailuviraston tiukka asenne omistajapuolen yhteistyöhön on aiheuttanut tämän epäterveen tilanteen. Meillä on kolme suurta kuitupuufirmaa ja 600 000 metsänomistajaa. Kuulostaako reilulta? Toistaiseksi suomalaisia metsänomistajia ei ole paljoakaan auttanut se, että satamissa on tuontikuitupuusta aika ajoin maksettu tuplahintaa suomalaiseen kuitupuuhun verrattuna. Kuiduttava teollisuus teki viime vuonna voittoa 100 € jokaista käytettyä kuitupuukuutiota kohti, joten halpuutuksen soisi vihdoinkin päättyvän. Ukrainan sota ja Venäjän vastaiset pakotteet saattavat muuttaa tilannetta hieman metsänomistajan kannalta edullisemmaksi. Suomeen on tuotu Venäjältä noin yhdeksän miljoonaa kuutiota puuta vuodessa. Eipä tuoda enää jatkossa. Sama tilanne on kaikilla Itämeren altaan valtioilla, joten puuvaje on todellisuudessa moninkertainen. Suurin pula tulee olemaan energiapuusta, mikä voi pahimmillaan johtaa siihen, että kuitupuuta, jopa tukkia, menee jatkossa polttoon. Paperitehtaiden pysäyttäminen näyttäisi olevan paljon helpompaa kuin jonkun kaupungin lämmityksen lopettaminen. Puuta kyllä Suomessa riittää, mutta toimiiko markkinatalous? Jos jostakin tuotteesta on kova pula, pitäisi hinnan kaiken järjen mukaan nousta. Pieni pula, pieni nousu – iso pula, iso nousu? Aurinko pilkahtaa, tulisiko kesä sittenkin? 17.5.2022 Kari Korpi
4 PUUKAUPPA Kuitupuun reaalinen kantohinta on laskenut koko 2000-luvun. Se on ollut mahdollista ennen kaikkea siksi, että kuitupuun jalostajia on meillä vain kolme. Niiden yhteenlaskettu markkinavoima suhteessa kymmeniin tukkia jalostaviin sahoihin ja satoihin tuhansiin puunmyyjiin verrattuna on suuri. Tukin hankinnan yhteydessä kertyvät kuitupuut ja hakkeet päätyvät kuidun jalostuksen raaka-aineeksi. Lisäksi tullitilastojen mukaan kotimaista kalliimpi tuontipuu on laskenut kotimaisen puun tarvetta, jonka hinta ei noussut loppumarkkinoiden vetämänä. Puunostajat ovat lisäksi tarjonneet metsänomistajille sopimusasiakkuuksia, joihin on rakennettu hinnantarkastusmenetelmä alkuvuonna puita myyville. Näillä takuuhintasopimuksilla on onnistuttu saamaan puuta halvalla hinnalla niin paljon, että hinnantarkastukselle ei ole ollut tarvetta. Kuitupuun hinta on noussut hyvin maltillisesti Kuiduttavan teollisuuden maksukyvystä ei ole puutetta. UPM, Stora Enso ja Metsä Group tekivät viime vuonna voittoa yhteensä noin 3,8 miljardia euroa. Jokaista Suomesta korjattua kuitupuukuutiota kohden ne tekivät voittoa keskimäärin yli sata euroa. Hurjasta tuloksentekokyvystä huolimatta Luonnonvarakeskuksen hintatilaston mukaan kuitupuun keskihinta kohosi viime vuonna vain kahdesta kolmeen prosenttia. Kuusikuitupuusta maksettiin viime vuonna keskimäärin 20,7 euroa, mäntykuitupuusta 18,4 euroa ja koivukuitupuusta 17,7 euroa kuutiometriltä. Metsänomistajia on pyydetty kuitupuutalkoisiin, kun Ukrainan sodan pakotteet sulkivat venäläisen puun tuontihanat. Etujärjestönä olemme viestineet metsäteollisuudelle, että puuta saa ostamalla ja metsänomistajille malttia kilpailuttaa puut ja hakea markkinoilta maksukyvyn mukaista puun hintaa. Etujärjestönä emme voi asettaa tavoitehintaa, mutta kannusMyyjän markkinassa pitää olla malttia kilpailuttaa Mikko Tiirola | metsävaltuuskunnan puheenjohtaja | MTK
5 1/2011 1/2012 1/2013 1/2014 1/2015 1/2016 1/2017 1/2018 1/2019 1/2020 1/2021 1/2022 0 1/2011 1/2012 1/2013 1/2014 1/2015 1/2016 1/2017 1/2018 1/2019 1/2020 1/2021 1/2022 0 10 20 30 Valitse kaaviossa näytettävä kuitupuutavaralajit All Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Mäntykuitupuu Kuusikuitupuu Koivukuitupuu Ensiharvennus Harvennushakkuu Pystyhakkuut yhteensä Uudistushakkuu 20,3 18,4 17,8 14,3 22,8 21,5 18,7 14,9 19,5 18,6 18,5 14,5 46,4 44,8 39,3 71,8 70,9 60,1 68,5 66,3 58,8 Kantohinnat Etelä-Suomi, viikko 20/2022 Lähde: Luke Valitse taulukossa näytettävä hinta-alue Etelä-Suomi Lähde: Luke Lähde: Luke Kuitupuun kantohinnat, €/m3, Etelä-Suomi, hakkuutapa: Uudistushakkuu Koivukuitupuu Kuusikuitupuu Mäntykuitupuu 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 0 50 000 100 000 1/2011 1/2012 1/2013 1/2014 1/2015 1/2016 1/2017 1/2018 1/2019 1/2020 1/2021 1/2022 0 20 40 60 Valitse kaaviossa näytettävä tukkipuutavaralajit All Valitse kaaviossa näytettävä hinta-alue Etelä-Suomi Valitse hakkuutapa Uudistushakkuu Valitse kaaviossa näytettävä kuitupuutavaralajit All Lähde: Luke Lähde: Luke Valitse myyntimääräkaaviossa näytettävä Metsäkeskusalue Häme-Uusimaa Valitse näytettävä vuosi / vuodet 2022 Koivutukki Kuusitukki Mäntytukki Tukin kantohinnat, €/m3, Etelä-Suomi, hakkuutapa: Uudistushakkuu Myyntimäärät viikoittain Häme-Uusimaa, m3 Vuosi 2022 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 0 50 000 100 000 1/2011 1/2012 1/2013 1/2014 1/2015 1/2016 1/2017 1/2018 1/2019 1/2020 1/2021 1/2022 0 20 40 60 Valitse kaaviossa näytettävä tukkipuutavaralajit All Valitse kaaviossa näytettävä hinta-alue Etelä-Suomi Valitse hakkuutapa Uudistushakkuu Valitse kaaviossa näytettävä kuitupuutavaralajit All Lähde: Luke Lähde: Luke Valitse myyntimääräkaaviossa näytettävä Metsäkeskusalue Häme-Uusimaa Valitse näytettävä vuosi / vuodet 2022 Koivutukki Kuusitukki Mäntytukki Tukin kantohinnat, €/m3, Etelä-Suomi, hakkuutapa: Uudistushakkuu Myyntimäärät viikoittain Häme-Uusimaa, m3 Vuosi 2022 tamme metsänomistajaa tarkkailemaan vertailun vuoksi esimerkiksi julkisesti saatavilla olevia markkinahintoja vaikkapa Baltian maista, jossa kuitupuun tienvarsihinnat ovat jyrkässä nousussa. Tukkipuun kysyntä jatkuu vahvana Tukkipuumarkkinassa markkinatalous on perinteisesti toiminut kuitupuumarkkinaa paremmin. Vanha viisaus hintasuositussopimusten ajoilta oli, että tukkipuun maksukyky on noin kolmannes sahatavaran vientihinnasta. Historiatilastoista näkyy, että tämä vanha viisaus piti kutinsa hyvin viime kevääseen saakka. Viime vuonna sahatavaran vientihinnat kävivät lähes 400 eurossa/ m3. Tukkipuumarkkinoille kehitys ei valitettavasti heijastunut. Huonoon hintakehitykseen syynä on pidetty sopimusasiakkaiden vilkkaiden takuuhintakauppojen lisäksi aavistushakkuiden tarjontaa lisäävää vaikutusta repivän metsäkeskustelun säestämänä. Sahatavaran markkinakysyntä on edelleen vahvaa. Tällä hetkellä havusahatavaran vientihinta on lähellä 300 euroa/m3. Keski-Euroopassa sahatavaran kysyntää vahvistaa se, että kirjanpainajatuhojen puut on sahattu ja Saksassa edessä on yli 30 miljardin euron tulvatuhojen jälleen rakennusurakka. Ukrainan sodan konfliktimaista on tullut EU-alueelle saman verran sahatavaraa kuin koko Suomen sahatavaran vuosittainen vientivolyymi on. Pakotteiden ja sertifikaattien hyllyttämisen vuoksi konfliktipuuta ei markkinaan enää tule. Keski-Euroopassa tukkipuun hintatasot ovat nousseetkin vahvasti, mutta meillä kantohinnat eivät vielä ole reagoineet lopputuotteen rajusti nouseviin hintoihin. Huhtikuun alussa kotimaiset puutavaraliikkeet ovat ilmoittaneet nostavansa 20–30 prosenteilla puutavaran myyntihintoja. Jotkut ottavat välistä ja reilusti. Aavistush kkuut e vät k nnata Aavistushakkuille ei metsänomistajien kannata sännätä. Etujärjestö tekee töitä omaisuudensuojan puolesta. Venäläisestä fossiilienergiasta irti pääseminen vaatii jo huoltovarmuussyistä EU-komission metsien käytön rajoittamiselle suitsia. Etujärjestö antaa kyllä signaalin, jos omaisuudensuojaa ollaan loukkaamassa. Kaikkein keskeisintä on malttaa seurata teollisuuden ostohaluja, markkinoiden kehittymistä ja suunnitella valmiiksi korjattavia leimikoita sekä reagoida markkinakysyntään kilpailuttamalla jokainen leimikko oman metsänhoitoyhdistyksen kautta. Kimmo Iso-Tuisku
6 Kari Lehtonen työskentelee päivisin Työeläkeyhtiö Elon salkunhoitajana Espoossa. Maanviljelijäperheeseen syntyneen miehen vapaa-aika kuluu maa- ja metsätalouden parissa omilla ja vuokramailla Karkkilassa. Kaksivaiheinen sukupolvenvaihdos viimeisteltiin kymmenen vuotta sitten. Nyt myös vaimo Riikka on mukana tilanpidossa. – Olen tilan viides isäntä suorassa polvessa. Asun vaimoni ja kolmen tyttäreni kanssa isoisoisäni vuonna 1914 rakennuttamassa hirsitalossa. Siinä on kotimaisen puun elinikä ja yhä jatkuva hiilensidonta kohdallaan! Lehtonen on Mhy Länsi-Uudenmaan hallituksessa ensimmäistä kauttaan. – Olen aikaisemmin tehnyt metsätöitä lähinnä harrastusmielessä, mutta nyt kun omat rahat ovat kiinni metsässä, asioita miettii eri tavalla ja sitoutuminenkin tuntuu erilaiselta. Tunnen metsänomistajien asian omakseni ja yhteisten asioiden hoitaminen tuntuu tärkeältä, hän pohtii. Kilpailutus pitää ostajat hereillä Kari Lehtonen muistuttaa, että metsänhoitoyhdistys on ainoa metsänomistajien puolella oleva yhtiöistä riippumaton taho. – Suuret selluyhtiöt ovat tehneet jo pitkään tulosta sellulla ja raportoineet sahojensa tuloksen yhdessä jonkin muun liiketoiminnon kanssa. Yksityiset sahat ovat nyt pari vuotta saaneet osansa sahatavaran huimasta hinnannoususta. Milloin on metsänomistajan vuoro? Sahatavaran hinnannousun pitäisi Lehtosen mukaan valua myös tuotantoketjun alkupäähän eli metsänomistajille. – Jos metsänomistajat päättäisivät yhdessä olla vähän aikaa myymättä puuta, niin hinta voisi nousta. Sitä tosin sanotaan kartelliksi, mutta se olisi tehokas keino. Kilpailuilmapiiriä on pidettävä yllä ja puutavaran ostajien on tiedettävä, että myyjällä on myös muita vaihtoehtoja, hän herättelee. Lehtosen mielessä siinä vaiheessa HALLITUSLAINEN ESITTELYSSÄ ”Metsänomistajan täytyy huolehtia sijoituksestaan” – Pyrin tuomaan hallitukseen nykyaikaista talousnäkemystä, ammatikseen sijoittava Kari Lehtonen toteaa.
7 Kari Lehtoselle on kertynyt viljelyalaa vuokrapeltojen myötä reilu 100 hehtaaria. Yhteisomistuksessa olevat koneet pienentävät pääomakustannuksia merkittävästi. Rypsin siementen ja apulannan syöttöä on välillä hyvä tarkkailla kylvön yhteydessä. on ”menty totaalisesti metsään”, jos metsänomistaja antaa metsänsä ulkopuolisen yhtiön hoitoon kyseenalaistamatta ja kilpailuttamatta omaisuuttaan. – Näen metsän työni kautta vahvasti sijoitusvarallisuutena. Metsä kasvaa täyteen mittaansa ja arvoonsa 80–100 vuotta. Siinä mittakaavassa ei ole mitään merkitystä, saako taimikonhoidon joltain yhtiöltä puoleen hintaan, hän kärjistää. – Olen kyllä vähän huono esimerkki, sillä teen itse metsään liittyvät hakkuukilpailutukset – ja painostan sukulaisia olut- ja makkarapalkalla metsänistutustalkoisiin, Kari Lehtonen nauraa. Jokamiehenoikeuden arvostuksen paluu Kari Lehtonen haluaa nostaa esiin myös ajoittain paljon puhuttavan jokamiehenoikeuden. – Metsänomistajien omia oikeuksia rajoitetaan koko ajan, kun taas jokamiehenoikeudesta on pelottavasti tulossa vapaata käyttö- ja omistusoikeutta. Ihmiset ajattelevat nykyään hieman turhan itsekkäästi, hän toteaa. Parhaassa kuntoilu- ja ulkoiluiässä olevat kansalaiset ovat hänen mukaansa äänekkäimpinä vaatimassa lenkkipolkujen säilyttämistä ennallaan, vaikka polut ovat aina luontaisestikin muuttaneet muotoaan ja kulkuaan. – Suunnistajat osaavat jo käyttää metsää, mutta monien muiden pitäisi vielä opetella kunnioittamaan metsänomistajien omaisuutta. Omat tyttärensä Lehtonen vie mönkijän kyydillä katsomaan, miten metsä uusiutuu ja muuttuu. – Vuoden 2001 Janika-myrskyn jälkeen on ehtinyt kasvaa jo komeaa puustoa. Esittelen myös hakkuualueita tyyliin ”tuosta hakattiin puuta muutama vuosi sitten ja katsokaas tytöt, miten hienolta metsä nyt näyttää”. Hakkuutyömaa on usein ruma vain hetkellisesti, muutaman vuoden verran. – Metsä ei voi joka hetki näyttää optimaaliselta, jos puun kasvuaika on sata vuotta, metsärakkautta ja -ymmärrystä seuraavalle sukupolvelle siirtävä Kari Lehtonen toteaa. p o l k u o m a a n m e t s ä ä n Metsänomistaminen on vuosikymmenten mittainen projekti, josta saa parhaimmillaan taloudellista hyötyä ja mielen täyteen iloa. TILAA METSÄLEHTI JÄSENETUHINTAAN edutjasenelle.fi/mhy tai 09 315 49 840. Kerro soittaessa, että kyseessä on MHY-jäsenetutilaus. taitavan oppaan kanssa on turvallista kulkea. Tilausmaksu on vähennys- kelpoinen metsä- verotuksessa. Vuoden tilausjakso (23 nroa) 8500 (norm. 159 €) Etusi 74 €
8 Heli Manninen työntää metristä koivua halkomakoneen syövereihin. Valmiit polttopuut lentävät nopeasti täyttyvään häkkiin. Aviomies Pekka Mannisen kanssa yhteistyössä urakka etenee vauhdikkaasti. Oman talon lisäksi viisi vuokramökkiä lämpenee puilla, joten polttopuille riittää menekkiä. – Metsänhoito on minulle kunnon kohottamista, puiden kasvuun vaikuttamista ja kasvun seuraamista. Polttopuuainesta kertyy samalla, kun teen tilaa metsään jääville puille, Heli Manninen toteaa. Mhy Länsi-Uudenmaan hallituksessa ensimmäistä kauttaan vaikuttava Heli Manninen hoitaa metsätyöt istutuksineen, taimikonhoitoineen ja ennakkoraivauksineen sekä Lohjansaaressa että Kirkniemessä sijaitsevilla tiloilla. Puolison vastuualueeseen kuuluu peltoviljely, traktorityöt ja pääosin klapituksetkin. – Olemme pyörittäneet Kirkniemen tilaa yhdessä vuodesta 1989 ja Lohjansaaren tilaa vuodesta 2001. Rakensimme oman metsän puutavarasta Kalliopesä-huvilan ja huoltorakennuksen, Riihihallin. Polttopuuksi luokiteltava lenko, käyrä ja ei niin tasalaatuinen puutavara päätyi sisustukseen. Kaksikko käytti rantaleppää, koivua, haapaa ja mäntyä muun muassa panelointiin. – Ei elämäkään ole tasalaatuista, vaan monivivahteista ja eloisaa! Jokaisella oikeus päättää metsästään Metsäyhdistyksen valtuustoon Heli Mannista vei aikoinaan metsäasioista kiinnostuminen omien isompien hakkuiden yhteydessä. Hän oivalsi voivansa tuoda keskusteluun uutta näkökulmaa. Myös yhteisen edunvalvonnan tärkeys herätti toimimaan. – Hämmästyin hakkuista kaikuvaa kritiikkiä ja sitä, miten paljon täysin ulkopuolisia ihmisiä kiinnosti tekemisemme. Aloin miettiä ja ottaa selvää, paljonko muut voivat sanella, miten metsänomistaja voi hoitaa, suojella tai tehdä hakkuita. Manninen oppi nopeasti, miten metsätalouden ketju toimii ja miten raha jakautuu. – Meille jopa sanottiin, että ajattelemme vain rahaa, kun hakkaamme kaiken nurin. Rahaa tarvitaan, sillä se tuo jatkuvuutta ja turvaa, mutta se ei ole itseisarvo. Metsän kasvun seuraaminen, oikea-aikaiset hoitotoimet ja hakkuut luovat motivaatiota. Suomalaisista metsänomistajista Heli Manninen arvelee suurimman osan arvostavan metsäänsä. – Metsänomistaja voi halutessaan jättää metsänsä hoitamatta tai suojella sen. Ulkopuoliset eivät voi sanella, mitä pitää tehdä tai olla tekemättä. Jokaisella on oikeus päättää itsenäisesti oman metsänsä kohtalosta. HALLITUSLAINEN ESITTELYSSÄ Metsää, kalastusta ja edunvalvontaa – Polttopuuralli on rauhoittavaa puuhaa. Heli Manninen toteaa halkomakoneen äärellä.
9 Kalastuksesta tuli akut lataava harrastus Heli Manninen teki lapsena mielellään metsätöitä isänsä kanssa. Muisto niistä hymyilyttää yhä. – Nautin nykyäänkin hyvistä fiiliksistä, jotka tulevat tiluksien kunnossa pitämisestä ja toiminnan kehittämisestä. Mökkivuokraus on meille elinkeino, mutta se on myös mahtava tilaisuus olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, hän kuvailee. Koronan tuoma tekemisen puute avasi oven uudelle harrastukselle. Kalastus ”tyhjentää mukavasti pään” ja vie vapaa-ajasta ison osan. Mahdollinen saalis jaetaan kolmen hengen kalastusporukassa. – Pienetkin saaliit ilahduttavat. Joukkoon on mahtunut kahdeksan kilon kuha ja 123-senttinen ankerias. Joskus taas verkot ovat ihan tyhjät. Taivas, järvi ja sää muuttuvat aina – nautin niistä täysillä! Maa- ja metsätalouden vuodenkierto on aina sama, joten tietyt asiat täytyy hoitaa tiettynä ajankohtana. – Yrittäjyys antaa vapauden valita itse, miten ja mihin aikansa kuluttaa. Joskus nukun pitkään, toisinaan teen pitkää päivää. Heli Manninen on jo alkanut miettiä tilan tulevaisuutta, vaikka eläkeikään onkin vielä matkaa. – Toiveissa on, että joku neljästä lapsestamme jatkaisi toimintaa. En voi kuitenkaan odottaa sitä heiltä, sillä jokaisen on saatava elää itsensä näköinen elämä, hän miettii. – Metsänhoitoyhdistysten tekemä edunvalvontatyö on todella tärkeää yksittäisten metsänomistajien ja koko jäsenistön kannalta. Koko verkosto koostuu tavallisista, yksittäisistä ihmisistä, Heli Manninen muistuttaa. • Nyt on aika tarkistaa taimikot taimikonhoitotöiden ja hirvivahinkojen varalta. • Vahinkojen korvausjärjestelmä uudistui muutama vuotta sitten. Korvausperusteiden taso nousi noin kolmanneksen ja vahingon arviointiperusteisiin tuli korvaustasoa korottavia muutoksia. Esimerkiksi kuivahkon kankaalla luontaiset kuusentaimet eivät enää alenna korvauksia. • Pienin maksettava vahingonkorvaus on 170 euroa. Korvattava vahinkoalue voi muodostua useammasta, vähintään 0,1 hehtaarin suuruisesta kuviosta ja vahingot arvioidaan 3 vuoden ajalta taannehtivasti. • Metsäkeskuksen verkkosivuilta (www.metsakeskus.fi/ palvelut) voi tarkistaa, mihin alueisiin hirvivahinkoilmoitukset ovat viime aikoina keskittyneet. Sivuilta löytyy myös tarkempaa tietoa korvausjärjestelmästä sekä laskuri, jolla voi koealatietojen perusteella arvioida mahdollista korvauksen tasoa. • On tärkeää, että pienemmätkin korvaukset haetaan ja kirjautetaan viralliseen järjestelmään, koska nämä tilastot osaltaan ohjaavat metsästyksen kohdentamista ja hirvikannansäätelyä. • Hirvivahingoista kannattaa olla yhteydessä metsänhoitoyhdistykseen tai metsäkeskukseen. Kun on arvioitavissa, että aiheutunut vahinko ylittää 170 euron rajan, tehdään vahinkoilmoitus. Tämän jälkeen korvausprosessi käynnistyy metsäkeskuksen tekemällä maastoarvioinnilla. • Hirvikannan hallinta on keskeistä vahinkojen estämisessä. Sattuneista vahingoista kannattaa olla yhteydessä myös oman alueen metsästysseuraan tiedonkulun varmistamiseksi. Lisätiedot ja vahinkolaskuri: www.metsakeskus.fi/hirvielainvahinkoarviot Kaikille avointa tietoa hirvikannoista ja metsästyksestä voi tarkastella osoitteessa riistahavainnot.fi. Sattuiko metsässäsi hirvivahinko?
10 NIMITYKSIÄ Hannu Hotma, 29, aloitti huhtikuussa työt eteläisen Vihdin metsäasiantuntijana. Metsätalousinsinööriksi valmistunut Hotma työskenteli aikaisemmin metsävara- asiantuntijana Kymenlaaksossa. –Arviointeja tehtiin aika kapealla pensselillä. Tässä työssä pitäisi tietää kaikesta kaikki. Yritän heti alkuun kohdata mahdollisimman paljon asiakkaita kasvotusten ja vaihtaa heidän kanssaan muutaman sanan. Asioiden hoitaminen helpottuu osapuolten tuntiessa toisensa, hän toteaa. Hotma ei siis aio muurautua konttorille, vaan olla liikekannalla ja helposti tavoitettavissa. Tulevien kuukausien aikana hänen tavoitteenaan on kehittää ammattitaitoaan ja kuunnella tarkalla korvalla metsänomistajien toiveita ja tarpeita. Luontainen asiakaspalvelija aikoo pitää metsänomistajat tyytyväisinä omalla tavallaan. – Haluan löytää järkeviä ratkaisuja, jotka ovat kunkin metsänomistajan näköisiä ja oloisia. Taloudellisesti kannattavien toimenpiteiden lisäksi otetaan huomioon maanomistajan muut toiveet ja tarpeet. Pienen esitteen voima Kirkkonummelta kotoisin oleva Hannu Hotma löysi metsäalalle sattumalta, vaikka tunnustaakin ”pörränneensä metsissä” koko ikänsä. – Isäni sai paikallisen metsäasiantuntijan tilakäynnillä Mhy:n esitteen. Jotenkin se osui silmiini ja sai kiinnostumaan metsäalasta, hän muistelee alkusysäystä metsäalan opinnoille. Nummelassa avovaimonsa kanssa asuvan Hotman tavoitteena on liikkua luonnossa joka päivä. Siihen kannustaa myös pariskunnan koira ja juuri hankittu polkupyörä. Ketjuihin kertynee kesän aikana satoja kilometrejä. – Olen taipuvainen optimismiin, vaikka muuten koen olevani aika normaali, Hotma toteaa hymyillen. Hannu Hotma metsäasiantuntijaksi Vihtiin – Käyn mielelläni tapaamassa metsänomistajia kasvotusten. Se on paras tapa aloittaa yhteistyö, Hannu Hotma sanoo. Miika Mantere, 25, liittyi Mhy Länsi-Uusimaan asiantuntijajoukkoon huhtikuun alussa. Metsätalousinsinöörin opinnot Lapin ammattikorkeakoulussa Rovaniemellä ovat loppusuoralla. – Suoritin Lohjalla kaikki opintoihini liittyvät harjoittelut. Oikea työelämä on osoittanut poikkeavansa melkoisesti koulumaailmasta. Opittujen asioiden käytäntöön soveltaminen on vaatinut kokeneiden työkavereiden apua. – Ensimmäisten viikkojen aikana tuli kertarysäyksellä paljon uutta. Tekemistä ja oppimista riittää. Onneksi työyhteisöstä löytyy osaamista ja halua neuvoa, Mantere kiittelee. Asiakaspalvelukokemusta on kertynyt kaupan kassalla työskennellessä. – Oman alueen metsänomistajiin tutustuminen helpottaa kohtaamisia ja asioiden hoitoa. Olen mielestäni hyvä asiakaspalvelija ja osaan kohdata erilaisia ihmisiä. Pyrin myös löytämään ongelmiin ratkaisuja, Mantere toteaa. Hän arvelee, että seuraavien kahden vuoden aikana homma on otettu kunnolla haltuun ja oma tyyli on löytynyt. Geokätköilyä ja metsään tutustumista Espoossa tyttöystävänsä kanssa asuva Miika Mantere ei omista metsää, eikä ole lapsuusvuosinaan Lohjalla ollut metsätöissä. Reilut kuusi vuotta sitten alkanut harrastus, geokätköily, herätti kiinnostuksen luontoa kohtaan. – Aluksi geokätköjä etsittiin ja etsittiin, eikä aina edes löydetty mitään. Tavoitteena on tehdä löytö jokaisesta Suomen kunnasta – enää vain Ahvenanmaalla on käymättömiä kohteita, Mantere kehaisee. Videopelien pelaaminen on mukavaa vastapainoa metsäilylle. Ilman pelaamista ympäri maata asuvat ystävät jäisivät vähälle huomiolle – ja metsäasiantuntija rentoutumatta. – Työ metsän parissa on pitkäjänteistä ja suunnitelmallista. Metsässä ei tapahdu minuutissa mitään. Jos jokin asia askarruttaa oman metsän hoidossa, kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä. Miika Mantere metsäasiantuntijaksi Lohjalle – Oli hienoa tulla Lohjalle ja Metsänhoitoyhdistykseen töihin, Miika Mantere iloitsee.
11 Kari Korpi havahtui toukokuun alussa iltapäiväkahvin aikoihin, että tänään taisi muuten tulla 30 vuotta metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajana täyteen. – Aloitin Lohjan metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajana vappuna 1992. Urani alkuvuosien kolmen toimihenkilön yhdistyksessä tein vielä metsänhoidon neuvojan maastotöitä enemmän kuin toiminnanjohtajan tehtäviä. Paperitöiden alle olisi helppo hautautua kokonaan, mutta Korpi kertoo pitävänsä yhä tiukasti kiinni kuukausittaisesta metsäpäivästään. – Silloin kierrän tapaamassa sopimusyrittäjiä, joita ilman homma ei pyörisi, hän kiittelee. Vahvuudet käyttöön yhteiseksi hyväksi Nuoruusvuosinaan kilpaa suunnistaneelle Kari Korvelle metsä oli tuttu paikka, vaikkei hän metsää ole ikinä omistanutkaan. – Olen paljasjalkaisena kaupunkilaisena poikkeus metsänhoitoyhdistyksessä. Pääsin lukioikäisenä Enso-Gutzeitin pystymittausryhmään ja jo ensimmäisenä työpäivänäni ymmärsin, että metsäala sopi minulle kuin nenä päähän. Matkan varrella hän toteaa oppineensa sen, että kaikki työkaverit ovat erilaisia ja että erilaisuus on todellakin rikkaus. – Täällä ei tarvitse olla superihminen. Heikkouksia on turha osoitella, joten pyrimme tulemaan toimeen jokaisen vahvuuksilla. Meillä on aina ollut huipputiimi koossa! Viihtymiseen on vaikuttanut sekin, että ympärillä on ollut loistotyyppejä – niin konttorilla kuin hallituksessa ja valtuustossakin. Myös hyvät, luottamukselliset suhteet naapuriyhdistyksiin helpottavat yhteistyötä. Vaihtoehto B löytyy aina Kolme haastavaa ajankohtaa on jättänyt toiminnanjohtajaan erityisen muistijäljen. – Korjuupalvelun vähentäminen alkuvuosina pakotti suuntaamaan toimintaa uudella tavalla. Vuoden 2008 taantuma iski moniin metsänomistajiin ja haastoi yhdistyksenkin toimijoita. Metsänomistajille pakollisen metsänhoitomaksun poistaminen vuoden 2015 alussa pelotti, mutta onneksi pelko oli turhaa: jäsenmäärä säilyi hyvänä. Kaikesta selvittiin kuivin jaloin. Korjuupalveluakin lisättiin uudelleen vuonna 2007, kun aloitettiin energiapuun korjuu. Se toi toimintaan lisää tehoja ja paransi metsien kuntoa ja tuottavuutta. – Pyrin aina etsimään jonkin keinon selvitä. Se toimiva vaihtoehto B on onneksi aina löytynyt. Esimerkiksi Korpi nostaa ajan, jolloin puutavaran kaukokuljetuksiin ei löytynyt kuskia. Korjuupalvelu pyöri, puutavara seisoi tien varressa ja tilanne näytti olevan umpikujassa. – Soitin numerotiedusteluun ja pyysin Keski- ja Itä-Suomen autoilijoiden ja puutavarayrittäjien numeroita. Soittelin niihin umpimähkään ja kyselin vinkkejä vapaista yrittäjistä. Vihdoin Haapajärveltä Pohjois-Pohjanmaalta löytyi vapaa kuski ja puut saatiin liikkeelle, Korpi pyörittelee päätään. Numerot sen kertovat Vuonna 2011 Mhy Länsi-Uusimaa valittiin vuoden metsänhoitoyhdistykseksi. Sen eteen tehtiin paljon töitä. – Se antoi meille uutta potkua ja ehkä itseluottamustakin. Olemme pysyneet aktiivisesti mukana kehityksessä. Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys, fuusiokeskustelujakin on käyty jo kolme kertaa tosissaan. Suomessa on enää 56 metsänhoitoyhdistystä, kun niitä oli yli 300 vuonna 1997. Mhy Länsi-Uusimaalla on konttori Lohjalla, Vihdissä ja Saukkolassa. – Meillä on tehokas organisaatio, sillä kokomme puolesta olemme yhtä tiimiä. Talous on pysynyt hyvässä kunnossa koko ajan. Olemme halunneet säilyä itsenäisenä ja olla paikallisten metsänomistajien asialla. Se on meille iso arvo, Korpi toteaa. – Tulevat vuodet näyttävät, mihin suuntaan mhy-kenttä kehittyy. Korpi pitää numeroista, joita jaksaa pyöritellä ja pohtia. – Numerot antavat tarkan tiedon siitä, mitä tapahtuu. Tykkään myös ihmisistä ja siitä, että meillä on keskenämme hyvä meininki. Jo 30 vuotta toiminnanjohtajana 34 vuotta Mhy:ssä 30 vuotta toiminnanjohtajana 27 eri toimihenkilöä 27 eri jäsentä hallituksessa 7 valtuustossa yli 108 eri jäsentä 2047 metsänomistajaa jäsenenä 9- jäsenistön antaman palautteen keskiarvo – Olen tyytyväinen työvuosiin Mhy:ssä kaikilla mittareilla mitattuna, Kari Korpi toteaa.
12 Oriveden Enäjärven kylästä kotoisin oleva tilanhoitajaisän ja karjakkoäidin poika suuntasi vuonna 1982 kohti Rajamäen metsätyönjohtajakoulua. Hakkuukurssin ja työharjoittelun kautta tie vei Pornaisiin ja sieltä 15 vuodeksi töihin Pusulan metsänhoitoyhdistykseen, joka vielä 1980-luvulla oli itsenäinen yhdistys. – Ajattelin aluksi suuntaavani maatalouspuolelle isäni jalanjäljissä, mutta metsä kutsui vahvempana, metsänhoitoesimies Ari Lindholm, 61, kertoo. Metsäopiston ovi jäi avautumatta, mutta vuosien varrella hän pätevöitti itsensä metsätalousteknikoksi ja lopulta metsätalousinsinööriksi. Sivuloikka Raunion sahalle vastaamaan ostoista, korjuista ja kaukokuljetuksista 2000-luvun alussa katkaisi muutamaksi vuodeksi mhy-taipaleen. – Seitsemän vuoden työskentely muualla antoi tähän työhön hyvää perspektiiviä. Mieluummin jätän ovia auki kuin paukutan niitä, Lindholm kuittaa. Hyvät teot palaavat aina takaisin Ari Lindholm toteaa rakkautensa luontoon syntyneen jo lapsena. Maaseudulla kasvaneena ja asuneena luonto on aina ollut lähellä. – Kasvatin ja istutin taimia ja olin myös kesätöissä paikallisessa metsänhoitoyhdistyksessä Orivedellä. Toinen suuri rakkaus, valokuvaus, on pitänyt miehen pystyssä vaikeinakin, ”kyllääntymisen” aikoina. Vuorotteluvapaalla vuonna 2017 käyty yrittäjäkurssi poiki toiminimen ja vapauden valita, mitä kuvaustaidoillaan jatkossa tekee. – En ole ikinä ollut mustasukkainen tai kateellinen töistäni – aina löytyy kaveri, joka hoitaa homman. Aikansa kutakin. Elämä laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, Lindholm pohtii. Hän ei ole harrastanut pilkuntarkkaa esimiestyöskentelyä, vaikka ”töissä on oltava tietyt toleranssit”. – Joissakin asioissa voi hyvin joustaa, jos se ei keikauta koko järjestelmää nurin. Uskon, että kaikki se ymmärrys ja ihmisyys, mitä työyhteisössä osoittaa muille, tulee jonain päivänä hyvänä takaisin. Hänen mukaansa työuran onnistumisiin kuuluu pieniä, päivittäisiä tapahtumia. Metsänomistajat ovat aina olleet koko homman suola. – Nautin päästessäni tapaamaan ihmisiä kasvotusten. Jos minun kanssani joutuu riitoihin, vastapuolella on syytä katsoa peiliin. Jokaiseen kymmeneen vuoteen mahtuu ehkä yksi harmillinen tapaus eli hyvinhän tämä on mennyt, Lindholm virnistää. Luonnon jatkuva kasvu yllättää Ari Lindholmin työt Mhy LänsiUusimaassa päättyivät kesäkuun alussa. Saukkolan toimistossa työskentelevä metsäasiantuntija Pertti Vuoristo ja toiminnanjohtaja Kari Korpi kulkivat rinnalla koko matkan. – Työyhteisömme henki on aina ollut hyvä. Olemme hitsautuneet yhteen metsäteemaisilla matkoilla ympäri Eurooppaa, Lindholm toteaa. Työvuosia on vielä jäljellä, joten katse suuntautuu uusia, avoimena olevia haasteita kohti. Pitkä työhistoria ja rautainen kokemus kulkevat mukana jatkossakin. – Olen tehnyt päivittäin työssäni sen, mihin olen pystynyt. Mhy-taipaleeni alkuaikoihin osui äärimmäinen myyrätuhotalvi. Männiköitä oli kaluttu ja kuusentaimia syöty tikuiksi. Täydennystaimia istutettiin urakalla. Mietin, mihin oikein olin pääni pistänyt, hän muistelee. Muutaman vuoden kuluttua luonto oli viisaudessaan korjannut tuhot. – Ihminen on kovin pieni tekijä luonnon jatkuvassa kiertokulussa. Metsä kehittyy ja muuttuu koko ajan. Ihmisen on turha olettaa olevansa valmiissa maailmassa, Lindholm muistuttaa. Metsän vahva kutsu kesti liki 40 vuotta – Metsänomistajat ovat olleet työni suola ja hyvä työyhteisö on kannatellut kaikkina aikoina, Ari Lindholm kiittelee ja suuntaa uutta kohti.
13 Näin kuvailee taimikonhoidon tärkeyttä metsuri Jussi Kanervo. Lohjalla asuva Kanervo on tehnyt Mhy Länsi-Uudenmaan metsurina töitä vuodesta 2005. Siinä ajassa maahan on tullut istutettua yli puoli miljoonaa taimea. Hän esittelee 1,5 hehtaarin kokoista varhaisperkuukohdetta. Vuonna 2011 riehuneen Tapani-myrskyn jälkeen istutetut kuusentaimet ovat jo vahvasti tilan tarpeessa. Pienellä tekohengityksellä kohde selviää korkeintaan pari vuotta. – Lehtipuut valtaavat kuusentaimet joka puolelta ja häiritsevät niiden kasvua. Valoa ja ravinteita ei riitä kaikille. Jos kerran päättää tehdä sijoituksen ja alkaa kasvattaa tiettyä puulajia, kaikki sen kasvua haittaava puusto on syytä poistaa ajoissa, hän muistuttaa. Kuusen istutustiheys on Kanervon mukaan 1 800–2 000 taimea hehtaarilla. Siinä tiheydessä kuuset pärjäävät mainiosti ensiharvennukseen asti. – Hoitamattomissa taimikoissa runsaslumisen talven tuhot ovat suurempia kuin hoidetuissa. Lumi ei pääse niissä satamaan maahan saakka, vaan se tarttuu puun latvukseen ja oksiin. Painava tykkylumi taivuttaa latvan, ehkä murtaakin sen. Kuusentaimen päälle kaatunut heinä saattaa tehdä yhtä suurta tuhoa kuin lumi. Taimikossa kannattaakin Kanervon mukaan käydä säännöllisesti kävelemässä ja katselemassa, miten taimet ja niitä ympäröivä metsä voi. Samalla voi nauttia oman metsän rauhasta ja hiljaisuudesta. Apua ja tukea metsänhoitoon Jussi Kanervo suosittelee metsänomistajia huomioimaan metsän monimuotoisuuden ja riistaeläimet, joille hän kannustaa jättämään ilmaista, ns. turhaa lehtipuuta syötäväksi. – Metsän rajalla kasvava tureikko on riittävä ja juuri sopiva eläimille. Luontainen kuusirykelmä tarjoaa suojaa maalinnuille ja jäniksille, lepän silmut maistuvat metsäkanalinnuille ja monet hyönteiset, erityisesti perhoset, nautiskelevat raitaa, hän kertoilee. Taimikonhoidon aika on viimeistään nyt, kun metsä ei vielä ole pelkkää vihreää aaltoa. Juhannuksen jälkeen on turha mennä etsiskelemään yksittäisiä taimia vihreästä massasta. – Mars metsään! Seuraava sopiva ajankohta on vasta syksyllä. Vanha kansa sanoo, että taimikkoa pitäisi hoitaa vihreänä aikana, ettei puu vesoisi. Tutkitusti lehtipuut vesovat aina, Kanervo torppaa sananlaskut. Metsänhoitoon on hänen mukaansa saatavilla myös rahallista tukea. Metsäkeskuksen myöntämä kemeratuki kohdistetaan yksityisille maanomistajille ja sitä on haettava ennen töiden aloittamista. – Iso osa metsänomistajista suhtautuu taimikonhoitoon välinpitämättömästi. Lieneekö siihen syynä sukupolvenvaihdokset ja perikun- tien haluttomuus vai tietämättömyys? Metsänhoitoyhdistysten metsäasia- miehet neuvovat ja auttavat tekemään päätöksiä, hän muistuttaa. – Oikeaan aikaan tehty työ metsässä ei ole ikinä kallista. Varmista metsän hyvinvointi taimikonhoidolla METSÄNOMISTAJAN MUISTILISTA 1. Oletko istuttanut viiden viime vuoden aikana taimikkoja? Käy katsomassa, miten ne voivat. 2. Mieti, pystytkö hoitamaan taimikot itse. 3. J os päätät luottaa ammattilaiseen, ota yhteyttä paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen. Taimikonhoito on istutuksen jälkeen ensimmäinen ja tärkein sahalla tehtävä metsänparannustyö. Silloin varmistetaan, että hyvälaatuisilla puilla on riittävästi tilaa kasvaa ja järeytyä. – Oikeaan aikaan tehtyjä metsänhoitotoimia ei kannata koskaan pitää kalliina. Tuotto tulee kyllä aikanaan, Jussi Kanervo toteaa.
14 Metsuri Jussi Kanervo heittäytyy vapaallakin puiden maailmaan, omaan arboretumiinsa. Koko touhu alkoi talon laajennuksesta. Kanervo oli tehnyt töitä päivät ja ahertanut rakennustyömaalla kaikki illat parin vuoden ajan. – Kaipasin hengähdystä ja jotain muuta ajateltavaa. Tätini vihjasi, että Ilolan arboretumissa on kiinnostavia puita. Suuntasin sinne heti. Minulta löytyi juuri kanadanhemlokin verran maksuksi kelvannutta käteistä rahaa, Kanervo muistelee nauraen. Oksistaan ja latvastaan sirosti nuokkuvan kanadanhemlokin viereen hakeutui japaninhemlokki ja pikkuhiljaa erilaisia puita on kertynyt kaikkiaan 73. Tuulisella tontilla on tilaa ideoille ja inspiraation hetkille reilut 8 000 neliötä. Niitä täyttämässä on myös avovaimo Saija Lantee, jonka bravuuria ovat hyötykasvit ja kukkivat kukat. Hän myös selvittää tarkkaan kunkin kasvin ideaalit kasvuolosuhteet, joista isäntä ei suuremmin piittaa. Avovaimon ”viimeinen aamen” päättää lopullisen kasvupaikan. – Minä vain ostan puun, istutan sen ja seurailen sitten sen kasvua. Jos se ei lähdekään kasvamaan, ostan tilalle uuden, ehkä samanlaisen tai jonkin muun. Kaikki harrastukset maksavat jotain, Kanervo kuittaa. Mieleen on jäänyt viime kesän asuntoautoreissu Karigasniemelle. Kaksikko päätti tiukasti matkan alussa, että yhtään taimea ei osteta. – Pysähdyimme ensimmäisenä päivänä Elimäellä Mustilian arboretumissa. Sieltä tarttui mukaan amurinlehmus ja nyt pihasaunan vieressä Silmäniloa ja mielenrauhaa arboretumista – Arboretumissa touhutessa näkee oman kädenjälkensä. Viiden vuoden päästä täällä näyttää jo ihan toiselta, Jussi Kanervo toteaa ja auttaa Saija Lanteeta kohokukkapenkin rakentamisessa. Valkoinen paimenkoira Dakota hyörii mukana touhuissa. Rusokirsikka kukkii keväällä ensimmäisenä.
15 kasvava, pari viikkoa asuntoauton suihkussa viihtynyt katsura. Puusto kasvaa ja uudistuu rauhassa Puulajipuisto kasvaa puu kerrallaan. Pihtoihin viehtynyt Jussi Kanervo on istuttanut seitsemän eri pihtalajia vanhan kuusikon joukkoon. Niitä reunustaa luonnonkivistä koottu matala aita, joka suojaa taimia tuulelta. – Jokainen puu vie tilaa, kasvaa ja varjostaa aikanaan muita puita. Kaadan sitten vanhat kuuset ja annan pihdoille tilaa. Siihen menee 12–15 vuotta, hän suunnittelee. Lehtomaisille alueille sopivat metsälehmus, punasaarni ja kirjovaahtera löytyvät lähteestä pulppuavan lammen rannalta. Sinne Kanervo rakensi viime kesänä laavun käyttäen oman metsän puita. – Elämässä täytyy olla aikaa istahtaa välillä rauhassa ja miettiä maailman menoa. Suurin osa istutuksista näkyy myös terassille, joten silmäniloa riittää. Tavoitteena on istuttaa kesällä näyttävästi kukkivia puita ja toisaalta niitä, jotka ovat ruska-aikaan hienoimmillaan. Polun varrella kasvaa punatammi, ruusuorapihlaja, riippapihlaja ja purppuratuomi, jonka Kanervo toivoo kukkiessaan ilahduttavan pelloilleen ajavia naapureita. Maailmanparantaja ja metsuri Omavaraistalous alkaa olla mallillaan. Pihalla kasvavat marja-aroniat, karviaiset, viinimarjat, mansikat, kurkut ja perunat – uutena tuttavuutena hunajamarja eli marjasinikuusama. – Omenoista saatiin viime vuonna yli 60 litraa mehua. Tyrnimehu joutuu vielä odottelemaan, sillä viime sato oli peräti kaksi marjaa, Saija Lantee huokaa. Hänen puolellaan valtakuntaa kukkivat kesällä muun muassa eri alppiruusulajikkeet ja atsaleat. Kasvien ja kanojen suhteen homma pyörii tuttujen kanssa vaihtotalousperiaatteella. Jussi Kanervon mukaan metsurikaverit piikittelevät häntä lempeästi. Ammattimiehen pihassa kasvaa nimittäin kymmeniä puita ja hyötykasveja, katolta löytyy aurinkopaneeleja ja arboretumin tieltä kaadetut puut käytetään lämmitykseen tai rakentamiseen. – Kyllä tässä saa vastapainoksi muutaman puun kaataakin, hän virnistää. Purppurapihta on houkutellut kevään ensimmäisen leppäkertun aterialle. Jussi Kanervo nimittää riippalehtikuusta Muumilaakson Möröksi.
16 Lohjalainen Tuomas Kaario hymisee tyytyväisenä metsäpalstan laidalla. Paikallisen metsänomistajan, Heikki Mäkisen, kanssa juttusille ryhtyminen poiki vapaa-ajalle mieleistä puuhaa. Kaariolla on nyt reilun hehtaarin verran ”omaa” metsää harvennettavaksi. – Teen seuraavan parin vuoden aikana harvennustöitä ja saan palkaksi polttopuita. Heikki tuo puut traktorilla kotipihalleni puolen kilometrin päähän. Tässä sopimuksessa kaikki voittavat, Kaario toteaa hymyillen. Kaksikko on käynyt vuonna 1975 hankitun metsäpalstan yhdessä läpi ja suunnitellut sen ikään ja kuntoon sopivat toimet. – Aloitan kuusista ja siistin lopuksi koivikkoa. Palstalta löytyy komeita mäntyjä, mutta niitä en aio hipaistakaan. Tavoitteena on saada aurinko paistamaan metsän pohjalle saakka, Kaario kuvailee. Kotisaunaan vaihtuu harvennusprojektin ja kasvavan polttopuupinon myötä perinteinen puukiuas. Akut lataukseen – mättäiltä virtaa Metsän omistaminen on ollut Tuomas Kaarion pitkäaikainen unelma. Lapsuuskesät mökillä Tammisaaressa olivat vauhdikkaalle pojalle paratiisi. – Olin kuin Vaahteramäen Eemeli, aina touhuamassa ja järjestämässä säpinää. Isä antoi kirveen käteeni, kun olin viiden vanha ja moottorisahaan sain tutustua kymmenvuotiaana. Siitä saakka olen tehnyt metsässä hommia aina, kun siihen on ollut mahdollisuus, hän kertoo. Metsä ei kuitenkaan ole ollut pelkkä työmaa, vaan paikka hiljentyä ja rauhoittua. Sienestäminen, marjastaminen ja mättäällä makoilu lataavat nekin akkuja. – Olisin voinut jo ostaakin itselleni metsää, mutta olen laittanut asiat tärkeysjärjestykseen. Toisaalta en tästä enää nuorru, joten nyt on hyvä aika tarttua toimeen, kesällä viisikymppisiään viettävä Kaario pohtii. Tulevan sankarin varustelutaso saattaa parantua nykyisestä, sillä lahjalistalla on turvahousut ja -saappaat, eikä kunnollinen metsurin työkaluvyökään olisi haitaksi. Silti metsähaaveessa ei ole kyse ikään liittyvästä villityksestä. – Olen aina tehnyt kaikkea sellaista, mistä olen ollut kiinnostunut. Tosin aika saattaa kullata lapsuuden mökkimuistot. Tämä on ihan mahtava tapa kokeilla, riittääkö oikeisiin metsähommiin intoa ja kiinnostusta. Suosittelen! Vihreiden arvojen mies Nuorena itseään etsiessään Tuomas Kaario aloitti jopa metsäteknikon opinnot, mutta ei jatkanut niitä loppuun asti. Sen sijaan hänestä tuli urheiluhieroja, osteopaatti ja oman Osteokaari-klinikan yrittäjä. Kiipeily, maastopyöräily, juoksu ja avovesiuinti ovat vuosien varrella kuuluneet aktiivisena pysyneen miehen lajivalikoimaan. Metsänomistajan fiiliksissä vieraan mailla Tuomas Kaariolle metsä on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kehto.
17 MT Metsä Digi -tilauksella luet kaikki Maaseudun Tulevaisuuden ja Aarteen metsäsisällöt ja -palvelut verkossa. Voit lisätä tilaukseesi myös ajankohtaislehti MT Metsän kotiinkannettuna 10 kertaa vuodessa. Tilaa MT Metsä nyt ja ole oman metsäsi asiantuntija. Tarjous on voimassa 20.12.2022 asti kotimaassa. Paperisiin laskuihin lisätään 2,90 € paperilaskulisä. Tilaus jatkuu vaivattomana kestotilauksena kulloinkin voimassa olevaan edulliseen kestotilaushintaan. Viestimedia Oy / Asiakaspalvelu, PL 440, 00101 Helsinki, puh 020 413 2277 (ark 8-21). Puhelun hinta on 8,35 senttiä/puhelu + 16,69 senttiä/min. Asiakastietoja koskeva tietosuojalauseke löytyy verkosta viestimedia.fi. Lehti + Digi nyt vain Kestotilauksena 1290 €/kk MT Metsä Digi nyt vain Kestotilauksena 1090 €/kk Tilaa soittamalla! 020 413 2277 Tilaa netissä! MT.FI/MHYjasen Mainitse tilaustunnus TAM2038 tai käytä oheista QR-koodia LEHTI METSÄSTÄ Suunnitelmat ovat suuria – ja niillä ontapana toteutua, kuntästämiehestä puhutaan. Takana on muun muassa Suomenlahden, Gibraltarinsalmen ja Englannin kanaalin ylitys uimalla. Seuraavana tavoitteena on uida Helsingistä Tallinnaan ja takaisin kuuden hengen porukalla. Jokainen uintivuoro kestää tunnin ja jos joku väsähtää, sairastuu tai loukkaantuu, koko joukkueen suoritus hylätään. Matkaa kertyy yhteensä liki 180 kilometriä. – Onhan se aika armotonta, mutta sellaista ennätysten metsästäminen on. Elokuussa suuntaan yksin uimaan Gardajärvelle, jossa vuorituuli nostaa haastekerrointa. Olen onnistuessani maailman ensimmäinen Gardan ylittänyt uimari, Kaario kertoilee. Yhtä suurella sydämellä ja tavoitteellisesti hän suhtautuu kaikkeen tekemiseen. – Pidän vihreitä arvoja kunniassa, mutta en katsele maailmaa vihreiden lasien läpi. En kaipaisi omaltakaan metsältä rahallista voittoa, vaan enemmänkin kokonaisvaltaista hyvinvointia. – Hahaa, ensimmäinen korvasieni tänä vuonna! Tuomas Kaario iloitsee yllätyslöydöstä.
18 Klok! Kalikat kalahtavat toisiaan vasten, kun koululaiset pähkäilevät puulajeja näytekappaleista. Koivu se ei ainakaan ole, mutta männyn ja kuusen välillä käydään keskustelua. Joku ehdottaa pihlajaa ja toinen epäilee kalikkaa tropiikin palmuksi. Paikalliset 4H-yhdistykset tutustuttavat lapsia ja nuoria tekemällä oppien metsän pieniin ja suuriin ilmiöihin ja niiden ymmärtämiseen. Metsäpäivän rastiradalla pääsee ammattilaisten ohjaamana esimerkiksi laskemaan puiden vuosirenkaita, istahtamaan hakkuukoneeseen tai kokeilemaan puuntaimen istutusta. 4H-metsäpäivät toteutetaan yhteistyössä metsä- ja luontoalan eri toimijoiden kanssa. Metsäpäivässä moni koululainen tarkastelee metsää yhteiskunnan ja elinkeinon näkökulmasta ensimmäistä kertaa. – Haluamme kannustaa nuoria katsomaan suomalaista metsää myös opiskelun, työn ja yrittäjyyden kautta, kertoo kehityspäällikkö Sampo Juhajoki, joka vastaa Suomen 4Hliitossa lasten ja nuorten metsätoiminnan kehittämisestä. Suomen Metsäsäätiö rahoittaa metsäelinkeinoa vahvistavia hankkeita ja yhtenä suurimmista painopisteistä ovat lasten ja nuorten metsäprojektit. Toiminta perustuu vapaaehtoisiin metsäsäätiömaksuihin. Metsänomistaja voi puukaupan yhteydessä lahjoittaa puukaupan loppusummasta 0,2 % suuruisen maksun Metsäsäätiölle. Puun ostaja sitoutuu tällöin maksamaan saman summan ja näin puukaupan molemmat osapuolet osallistuvat lahjoitukseen. Maksu on metsänomistajalle verovähennyskelpoinen. Koululaiset istuttavat tänä keväänä kymmeniätuhansia puuntaimia 4H-metsäpäivillä ympäri Suomen Teksti: Eetu Punkka Suomen Metsäsäätiö rahoittaa vuosittain 4H-järjestön metsäpäivien kuljetuksia. Rahoituksella yhä useampi koululainen tutustuu suomalaisen metsän käyttömuotoihin ja metsäelinkeinoon koulun lähimetsää kauempana. Viime vuonna yli 10 000 lasta osallistui näihin tapahtumiin ja luku on palautumassa kaksinkertaiseksi poikkeuksellisten vuosien jälkeen. Suomen Metsäsäätiössä on aloittanut uusi toimitusjohtaja metsänhoitaja Martta Fredrikson. Hän on työskennellyt yli 10 vuotta metsäviestinnän ja metsäelinkeinon parissa. 4H:n metsäpäiviä Fredrikson on seurannut työssään aiemminkin. ”4H:n metsäpäivät tarjoavat tärkeän kontaktin metsiin. Jollekin voi päivän päätteeksi herätä ajatus työstä metsäalalla ja on myös hyödyllistä tehdä metsää tutuksi harrastusmielessä. Tässä ajassa on tärkeää ymmärtää suomalaisen metsän ja puun merkitys yhteiskunnalle. Metsien kestävä ja monipuolinen käyttö tulee parhaiten tutuksi metsässä”, Fredrikson tiivistää. Laura Halvari Metsäpäivässä pohditaan eri puulajeja ja niiden ominaisuuksia. Ilkka Loikkanen Puun pituuden mittaaminen opitaan tekemisen kautta. Kuva Nina Rouhiainen Metsäsäätiö sai uuden toimitusjohtajan
19 Kemera-tuki on voimassa näillä näkymin ensi vuoden loppuun saakka. Sen jälkeen Kemera- tuen korvaa uusi metsätalouden kannustinjärjestelmä Metka. Nyt kannattaakin hyödyntää Kemera-tukea! Uutta tukijärjestelmää Metkaa on valmisteltu jo pitkään maa- ja metsätalousministeriön työryhmissä. Uuden järjestelmän tavoitteena on ollut byrokratian keventäminen. Esimerkiksi nuoren metsän hoidossa ollaan luopumassa ennakkosuunnitteluvaatimuksesta. Kuvioiden minimikoko on todennäköisesti poistumassa. Hankkeen vähimmäiskoko olisi hehtaari, mutta se voisi muodostua useista pienistä kuvioista. Uudistuksessa on kaavailtu myös, että tukea voisi saada uudelleen taimikon hoitoon heti kun vesakoituminen niin vaatii. Myös tukien käytön valvontaa ollaan keventämässä. Uudistuksessa pyritään poistamaan kantojen läpimitan ja poistettujen runkojen laskenta. Valvontaa voitaisiin tehdä kaukokartoitustyökalujen avulla kustannustehokkaasti. Vielä ehdit hyödyntää Kemera-tukea METSÄSERTIFIOINTI PEFC-metsäsertifioinnin uudet vaatimukset lisäävät metsänomistajan panostuksia luonnonhoitoon Tiina Mansikkamäki Kemera-tukeen muutos! Kemera-tukeen tuli pikaisella aikataulullamuutos nuorenmetsän hoitoa koskien. Nuoren metsän hoitotuki nousee ensi kuun alusta alkaen 450 euroon hehtaarilta, jos hoidon yhteydessä kerätään pienpuuta. Tuen saannin ehdot myös lievenevät. Pohjoisessa Suomessa puuston poistuman määrävaatimus laskee 1 000 rungosta 800 runkoon ja muualla Suomessa 1 500 rungosta 1 000 runkoon hehtaarilla. Poistettavien puiden kantoläpimittavaatimus nousee kahdesta senttimetristä kolmeen senttimetriin. Muuten tukiehdot pysyvät ennallaan. MTK- metsälinja PEFC-metsäsertifioinnin uudistetut metsänhoidon kriteerit on julkaistu. Kriteerien päivityksestä vastasi yli 60 tahoa edustanut standardityöryhmä. Uudistetut vaatimukset otetaan metsätaloudessa käyttöön syksyllä 2022. Metsänomistajille uudet vaatimukset tuovat entistä suuremman vastuun metsäluonnon hoidossa. Päivitystyössä otettiin huomioon PEFC:n kansainväliset vaatimukset, toimintaympäristön muutokset sekä metsiin liittyvä uusi tutkimustieto. Uudistus tuo lisää vaatimuksia erityisesti metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ja vesiensuojeluun. Säästöpuiden määrä- ja järeysvaatimukset kasvavat. Vesistöjen suojakaistat levenevät ja ne säilytetään puustoisina. Erityisesti suometsissä huomiota tulee kiinnittää niin vesistövaikutuksiin kuin ilmastovaikutuksiinkin. Kaikki nämä muutokset korostavat metsänomistajien vastuuta ja investointeja metsäluonnon hyväksi. Sertifioinnin muutokset koskevat valtaosaa metsänomistajista ”Kokonaisuudessaan muutosten taloudelliset vaikutukset metsänomistajille ovat Tapion arvioinnin mukaan kuitenkin kohtuulliset. Osaltaan ne tukevat myös metsien häiriönsietokykyä ja sopeutumista ilmastonmuutokseen. Metsänhoidon vaatimusten uudistamisessa tärkeää oli, että eri kestävyyden ulottuvuudet olivat mukana tarkastelussa”, toteaa metsäasiantuntija Lea Jylhä. Yksityismetsistä yli 90 % on mukana PEFC-ryhmäsertifioinnissa. Metsänomistajaorganisaatio on sitoutunut kestävän metsätalouden edistämiseen metsäsertifioinnin kautta ja metsänhoitoyhdistykset tarjoavat PEFC-ryhmäsertifioinnin jäsenpalveluna. Uusien vaatimusten käyttöönotto edellyttää osaamisen kasvattamista ja toimintatapojen kehittämistä niin metsäorganisaatioissa kuin metsänomistajiltakin. Mhy Länsi-Uusimaan toimihenkilöt saavat koulutusta PEFC:n uusista vaatimuksista.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=