12 Oriveden Enäjärven kylästä kotoisin oleva tilanhoitajaisän ja karjakkoäidin poika suuntasi vuonna 1982 kohti Rajamäen metsätyönjohtajakoulua. Hakkuukurssin ja työharjoittelun kautta tie vei Pornaisiin ja sieltä 15 vuodeksi töihin Pusulan metsänhoitoyhdistykseen, joka vielä 1980-luvulla oli itsenäinen yhdistys. – Ajattelin aluksi suuntaavani maatalouspuolelle isäni jalanjäljissä, mutta metsä kutsui vahvempana, metsänhoitoesimies Ari Lindholm, 61, kertoo. Metsäopiston ovi jäi avautumatta, mutta vuosien varrella hän pätevöitti itsensä metsätalousteknikoksi ja lopulta metsätalousinsinööriksi. Sivuloikka Raunion sahalle vastaamaan ostoista, korjuista ja kaukokuljetuksista 2000-luvun alussa katkaisi muutamaksi vuodeksi mhy-taipaleen. – Seitsemän vuoden työskentely muualla antoi tähän työhön hyvää perspektiiviä. Mieluummin jätän ovia auki kuin paukutan niitä, Lindholm kuittaa. Hyvät teot palaavat aina takaisin Ari Lindholm toteaa rakkautensa luontoon syntyneen jo lapsena. Maaseudulla kasvaneena ja asuneena luonto on aina ollut lähellä. – Kasvatin ja istutin taimia ja olin myös kesätöissä paikallisessa metsänhoitoyhdistyksessä Orivedellä. Toinen suuri rakkaus, valokuvaus, on pitänyt miehen pystyssä vaikeinakin, ”kyllääntymisen” aikoina. Vuorotteluvapaalla vuonna 2017 käyty yrittäjäkurssi poiki toiminimen ja vapauden valita, mitä kuvaustaidoillaan jatkossa tekee. – En ole ikinä ollut mustasukkainen tai kateellinen töistäni – aina löytyy kaveri, joka hoitaa homman. Aikansa kutakin. Elämä laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, Lindholm pohtii. Hän ei ole harrastanut pilkuntarkkaa esimiestyöskentelyä, vaikka ”töissä on oltava tietyt toleranssit”. – Joissakin asioissa voi hyvin joustaa, jos se ei keikauta koko järjestelmää nurin. Uskon, että kaikki se ymmärrys ja ihmisyys, mitä työyhteisössä osoittaa muille, tulee jonain päivänä hyvänä takaisin. Hänen mukaansa työuran onnistumisiin kuuluu pieniä, päivittäisiä tapahtumia. Metsänomistajat ovat aina olleet koko homman suola. – Nautin päästessäni tapaamaan ihmisiä kasvotusten. Jos minun kanssani joutuu riitoihin, vastapuolella on syytä katsoa peiliin. Jokaiseen kymmeneen vuoteen mahtuu ehkä yksi harmillinen tapaus eli hyvinhän tämä on mennyt, Lindholm virnistää. Luonnon jatkuva kasvu yllättää Ari Lindholmin työt Mhy LänsiUusimaassa päättyivät kesäkuun alussa. Saukkolan toimistossa työskentelevä metsäasiantuntija Pertti Vuoristo ja toiminnanjohtaja Kari Korpi kulkivat rinnalla koko matkan. – Työyhteisömme henki on aina ollut hyvä. Olemme hitsautuneet yhteen metsäteemaisilla matkoilla ympäri Eurooppaa, Lindholm toteaa. Työvuosia on vielä jäljellä, joten katse suuntautuu uusia, avoimena olevia haasteita kohti. Pitkä työhistoria ja rautainen kokemus kulkevat mukana jatkossakin. – Olen tehnyt päivittäin työssäni sen, mihin olen pystynyt. Mhy-taipaleeni alkuaikoihin osui äärimmäinen myyrätuhotalvi. Männiköitä oli kaluttu ja kuusentaimia syöty tikuiksi. Täydennystaimia istutettiin urakalla. Mietin, mihin oikein olin pääni pistänyt, hän muistelee. Muutaman vuoden kuluttua luonto oli viisaudessaan korjannut tuhot. – Ihminen on kovin pieni tekijä luonnon jatkuvassa kiertokulussa. Metsä kehittyy ja muuttuu koko ajan. Ihmisen on turha olettaa olevansa valmiissa maailmassa, Lindholm muistuttaa. Metsän vahva kutsu kesti liki 40 vuotta – Metsänomistajat ovat olleet työni suola ja hyvä työyhteisö on kannatellut kaikkina aikoina, Ari Lindholm kiittelee ja suuntaa uutta kohti.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=