14 Metsuri Jussi Kanervo heittäytyy vapaallakin puiden maailmaan, omaan arboretumiinsa. Koko touhu alkoi talon laajennuksesta. Kanervo oli tehnyt töitä päivät ja ahertanut rakennustyömaalla kaikki illat parin vuoden ajan. – Kaipasin hengähdystä ja jotain muuta ajateltavaa. Tätini vihjasi, että Ilolan arboretumissa on kiinnostavia puita. Suuntasin sinne heti. Minulta löytyi juuri kanadanhemlokin verran maksuksi kelvannutta käteistä rahaa, Kanervo muistelee nauraen. Oksistaan ja latvastaan sirosti nuokkuvan kanadanhemlokin viereen hakeutui japaninhemlokki ja pikkuhiljaa erilaisia puita on kertynyt kaikkiaan 73. Tuulisella tontilla on tilaa ideoille ja inspiraation hetkille reilut 8 000 neliötä. Niitä täyttämässä on myös avovaimo Saija Lantee, jonka bravuuria ovat hyötykasvit ja kukkivat kukat. Hän myös selvittää tarkkaan kunkin kasvin ideaalit kasvuolosuhteet, joista isäntä ei suuremmin piittaa. Avovaimon ”viimeinen aamen” päättää lopullisen kasvupaikan. – Minä vain ostan puun, istutan sen ja seurailen sitten sen kasvua. Jos se ei lähdekään kasvamaan, ostan tilalle uuden, ehkä samanlaisen tai jonkin muun. Kaikki harrastukset maksavat jotain, Kanervo kuittaa. Mieleen on jäänyt viime kesän asuntoautoreissu Karigasniemelle. Kaksikko päätti tiukasti matkan alussa, että yhtään taimea ei osteta. – Pysähdyimme ensimmäisenä päivänä Elimäellä Mustilian arboretumissa. Sieltä tarttui mukaan amurinlehmus ja nyt pihasaunan vieressä Silmäniloa ja mielenrauhaa arboretumista – Arboretumissa touhutessa näkee oman kädenjälkensä. Viiden vuoden päästä täällä näyttää jo ihan toiselta, Jussi Kanervo toteaa ja auttaa Saija Lanteeta kohokukkapenkin rakentamisessa. Valkoinen paimenkoira Dakota hyörii mukana touhuissa. Rusokirsikka kukkii keväällä ensimmäisenä.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=