6 VAALIT Yhteisten metsäasioiden äärellä Teksti ja kuvat Anne Rauhamäki ǀ Jalkautus Kärkölän ja Hämeenkosken rajamailla tien varressa kasvaa komea tammimetsikkö ja vieressä nousee uusia tammentaimia maiseman koristukseksi. Niiden istuttaja Aapo Ylä-Sulkava löytyy viereisestä talosta ja on luvannut kertoilla urastaan metsänhoitoyhdistyksen valtuutettuna. Ylä-Sulkavan tilalla on 100 hehtaaria peltoa, joka on pääosin luomunurmena, ja metsää vähän enemmän. Ruokittavana on luomulihakarjaa, paitsi nyt, kun Ylä-Sulkava viettää ”lihatonta lokakuuta” ja pitää vähän lomaa vesiurheilun merkeissä jossakin lämpimien ja suotuisten tuulten maisemissa. – Tilan kokoluokka on riittävä, elättävä ja sopivasti työllistävä, varsinkin kun toimintaa on vähän selkeytetty viime vuosina ja jätetty turhia rönsyjä pois. Ylä-Sulkavasta piti tulla viulunsoiton opettaja. Jossain vaiheessa opinnot alkoivat kuitenkin tökkiä ja hän palasi kotinurkille, jossa oli tarjolla raivaussahahommia vanhempien metsissä. – Niitä tein pari talvea ja totesin, että tämähän on kivaa. Siinä yhdistyy urheilu, kehon käyttäminen ja kättensä jäljen näkeminen. Saa olla luonnossa ja tehdä fyysistä työtä. – Ja voi että tuntui kevyeltä kävellä kaupungilla pikkukengillä, kun oli koko talven tarponut hangessa metsurikamppeet päällä! Metsätaloutta talous edellä Vanhemmat olivat onneksi tehneet raakatyön, eli lisää maata Ylä-Sulkavan ei ole 19 vuoden tilanpidon aikana tarvinnut hankkia. On siis voinut keskittyä tilan kehittämiseen muista lähtökohdista. – Metsä on toiminut jonkin verran pankkina, vaikka periaatteessa sekä Kärköläläinen Aapo Ylä-Sulkava on maanviljelijä, metsänomistaja, musiikkipedagogi ja metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen valtuuston jäsen. – Verot ja infrat ovat tärkeitä, mutta niin ovat luonnon monimuotoisuus ja hiilensidontakin, muistuttaa mhy-valtuutettu Aapo Ylä-Sulkava.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=