15 METSÄSERTIFIOINTI Säästöpuut ja tekopökkelöt metsän monimuotoisuuden tukipilareina Teksti ja kuva Sanna Tuominen | Metsänhoitoyhdistyksen Palvelu MHYP PEFC-metsäsertifiointi edellyttää, että metsätalouden toimissa jätetään säästöpuita, lahopuuta, riistatiheikköjä sekä tehdään tekopökkelöitä. Säästöpuiden valinta: Jätä hakkuun yhteydessä metsään esimerkiksi vanhoja, järeitä haapoja, raitoja tai muita lehtipuita. Suosi puita, joilla on erityistä merkitystä monimuotoisuudelle, kuten kolopuita tai palokoroisia puita. Säästä myös säästöpuuryhmän alikasvusto suojaksi eläimille. Tee tekopökkelöitä: Katkaise joitakin puita 2–4 metrin korkeudelta jäljitelläksesi luonnollista lahopuuta. Tämä on helppo ja edullinen tapa lisätä pystylahopuuta metsään. Jätä läpimitaltaan eri kokoisia puita tekopökkelöiksi. Jo läpimitaltaan 10 cm tekopökkelöt ovat hyödyllisiä esimerkiksi metsätiaisille. Sijoita puut oikein: Sijoita säästöpuut ja tekopökkelöt ryhmiin esimerkiksi vesistöjen suojavyöhykkeille tai vaikeasti uudistettaviin kohtiin, kuten kivikkoihin. Tämä helpottaa niiden säilyttämistä tulevissa hakkuissa ja tarjoaa paremman suojan eläimille. Kaatuiko säästöpuu seuraavassa myrskyssä? Älä huoli, sillä silloin säästöpuu toteuttaa tehtäväänsä vain hieman nopeammin. Säästöpuun perimmäinen tarkoitus on tuottaa ajastaan lahopuuta metsään. Sitä ennen se kaunistaa maisemaa ja tuottaa vaikkapa siemenmateriaalia tulevia sukupolvia varten. Älä siis tee kaatuneesta säästöpuusta polttopuita vaan jätä se toteuttamaan tärkeää tehtäväänsä. vollisuus on myös tiedottaa hakkuuoikeuden haltijaa tiedossaan olevista erityiskohteista ja välittää mahdolliset viranomaisohjeet hakkuusta vastaavalle taholle. Säästöpuut, kuolleet puut & tekopökkelöt, tiheiköt, sekapuustoisuus Auditoinneissa havaittiin kohteita, joilla ei ole ollut riittävästi lahopuuta tai sitä korvaamaan tehtyjä tekopökkelöitä. Elävät ja kuolleet säästöpuut sekä tekopökkelöt tuleekin jättää metsään, eikä niitä tule korjata hakkuun jälkeen polttopuiksi. Omatoimisessa taimikonhoidossa tulee kiinnittää huomiota sekapuustoisuuden ja tiheiköiden säilyttämiseen. Vesiensuojelu ja suojakaistat Vesiensuojelun suunnittelu ja toteutus vaativat asiantuntemusta. Ojien perkausten ja vettä johtavien maanmuokkaustoimenpiteiden suunnittelu onkin perusteltua teettää aiheeseen perehtyneellä ammattilaisella, joka osaa arvioida ojitustarpeen, määrittää tilanteeseen sopivat vesiensuojeluratkaisut sekä hakea tarvittavat luvat. Vähäistä suuremmat ojitus- ja ojitusmätästyshankkeet vaativat aina ilmoituksen alueelliseen ELY-keskukseen. Ilman huolellista suunnittelua riskinä on, että kiintoaines ja maassa olevat ravinteet pääsevät kulkeutumaan vesistöihin heikentäen niiden tilaa. Vesistöjen ja lähteiden varteen sekä avosoiden vaihettumisvyöhykkeille on jätettävä suojakaista, jonka tarkoituksena on turvata veden laatua, varjostaa uomaa ja säilyttää rannan elinympäristöjä. PEFC-sertifioinnissa suojakaistan leveyden tulee olla keskimäärin vähintään 10 metriä. Lähiympäristöltään luonnontilainen tai sen kaltainen pienvesielinympäristö voi täyttää metsälain 10 § mukaisen arvokkaan elinympäristön määritelmän, jolloin sen rajauksessa noudatetaan metsälain tulkintaa. Säästöpuut ovat puita, jotka jätetään hakkuun yhteydessä pysyvästi metsään kasvamaan, kuolemaan ja lahoamaan. Ne voivat olla eläviä, kuolleita tai kuolemassa olevia puita. Lahova koivu on oivallinen pesäpuu koloissa pesiville linnuille.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=