16 METSÄNOMISTAJA Teksti Satu Bredenberg I Kuvat Sasu Järnstedt Joskus tärkeimmät asiat elämässä tapahtuvat vahingossa ja ilman mitään muistikuvaa. Näin kävi hollolalaiselle Anne Rauhamäelle, kun hän ryhtyi metsänomistajaksi ja tilalliseksi. Suomalaisten tie metsänomistajaksi kulkee useimmiten sukupolvenvaihdoksen kautta eli tila peritään, saadaan lahjana tai osituksen kautta. Niin kävi Anne Rauhamäellekin, vaikka muistikuvat itse päätöksestä ryhtyä metsänomistajaksi ovat hatarat. – En ollut koskaan suunnitellutkaan, että haluaisin jotain maatilan pitoa ruveta elämässäni tekemään. Suuret päätökset elämässä tehdään väsyksissä ja vahingossa, Anne naurahtaa. Elettiin sumuista vauva-aikaa ja nuori pariskunta asui pääkaupunkiseudulla. Annen kotitilalla Hollolassa rampattiin joka viikonloppu, koska vauva piti saada hoitoon äidille. – Tuli sellainen olo, että täällä on kuitenkin jotain tekemistä ja Helsingin seudulla sitä ei oikein ollut, Anne muistelee metsänomistajaksi ja tilalliseksi ryhtymistään. Lukion opinnot päätettyään tie vei hänellä Helsinkiin Viikkiin opiskelemaan ympäristönsuojelutieteitä mielessä vankka päätös siitä, ettei peräkylälle astuta enää jalallakaan. Siltä reissulta löytyi kuitenkin elämänkumppani. Ja niin siinä vaan kävi, että noin 15 vuotta sitten tehdyssä sukupolvenvaihdoksessa Anne sai haltuunsa 35 hehtaaria metsää ja 40 hehtaaria peltoa. Työnjako oli alusta asti selvä: mies hoitaisi viljelyn ja Anne vastaisi tilan metsistä. Olihan hänellä metsätieteiden maisterin tutkinto erikoistumisalana ympäristönsuojelu. Puukauppaa joka toinen vuosi Puukaupat Anne on hoitanut 15 vuoden aikana hyvin monella tapaa: ainoastaan hankintahakkuita ei ole tehty, melkein kaikkea muuta kyllä. Puita on myyty valtakirjakaupalla mhy:n kilpailutuksella, energiapuukaupoissa on hyödynnetty paikallisia yrittäjiä ja muutaman kerran on kilpailutettu itse ja myyty suoraan metsäyhtiöille. – Sitten on tällaisia, että kun naapurilla on ollut hakkuut, on metsäasiantuntija kysynyt, pistetäänkö samaan? Varsinkin jos naapuri tekee hakkuun tilanrajalla ja omalla puolella kasvaa hakkuukypsää kuusikkoa, niin sen tietää, että seuraavalla myrskytuulella omalta puolelta on nurin puolet puista. Harvennuksissa Anne Rauhamäen kimmoke puun myynnille on aina metsänhoidollinen: kun metsä näyttää pusikoituvan tai kasvu hidastuvan, on puukauppojen aika. Pihapiirin vanhojen kilpikaarna- mäntyjen suoja on Anne Rauhamäen lempipaikkoja. – Kyllä minä tänne kuulun, hän toteaa tyytyväisenä. Omien arvojensa mukainen metsänomistaja
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=