17 METSÄNOMISTAJA – Jonkinlaista puukauppaa, jos otetaan erilaiset energiapuut ja harvennukset huomioon, teen ehkä joka toinen vuosi, Anne kertoo. Hollolan tilalta ei riittäisi puuta myytäväksi niin usein, mutta pohjoisemmasta on hankittu vielä noin 100 hehtaaria metsää. Millaisia tunteita päätehakkuu herättää metsänomistajassa, kun vuosikymmeniä kasvanut metsä laitetaan sileäksi? – Riippuu siitä missä metsä on. Lähimaisemassa näkyvään metsään suhtautuu ihan eri tavalla. En halua katsella rumaa aukkoa olohuoneen ikkunasta. Mutta tietysti pohjoisessa olevat metsät eivät herätä niin paljon tunteita, Anne miettii. – En osaa pitää avohakkuun jälkeä kauniina, vaikka minulle on vakuutettu, että se on jotenkin kivan näköistä. Minusta ei. Oma metsäasiantuntija apuna Omiin metsänhoitoyhdistyksiinsä Anne on yhteydessä monin eri tavoin. Kun on ostettu uusi palsta, yhteyttä tulee pidettyä tiheämmin: on tutustumiskäyntiä metsään ja tarvittaessa metsäsuunnitelman tekoa. – Molemmin puolin ollaan yhteydessä. Ihan hyviä tyyppejä ovat. Ja lähimetsäasiantuntijaan on helppo pitää yhteyttä, kun häneen törmää yhteisissä harrastuksissa juoksubaanojen ja hiihtolatujen varrella. Oman metsäasiantuntijan kanssa käydään ja kierrellään metsässä harvennuksia ja seuraavia toimienpiteitä suunnitellessa. Anne haluaa olla itse mukana myös leimikon eli hakattavaksi suunnitellun metsäkuvion teossa. Myös mahdolliset arvokkaat säästettävät luontokohteet käydään yhdessä läpi. Monimuotoisuustekoja Ympäristöasioita Anne on pohtinut jo opiskeluaikoinaan paljon. Hän on yrittänyt löytää omien arvojensa mukaisen tasapainon. Hän pyrkii keskittymään metsänhoidossa ja ylipäätään elämässä siihen, mikä on järkevää. – En halua olla missään laatikossa. Olen taloudellista turvaa arvostava, metsätöitä itse tekevä mutta myös sillä tavalla luontoihminen, että virkistysarvot on ihan hirveän tärkeitä. Eli kaikkea tasapuolisesti. – Luontohan on itsessään monimuotoinen. Minusta tuntuu, että millään mitä minä teen, ei ole isossa mittakaavassa vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen. Luonto ottaa paikkansa ja puskee omaa voimaansa. – Paljon on tehty ja kaikenlaista kokeiltu. Yhdellä kuviolla tehtiin jatkuvan kasvatuksen hakkuu, on jätetty riistatiheiköitä, jätetty lahopuustoa rannan tuntumaan, hän kertoo. Kaikkea voi ja kannattaa hänestä kokeilla. Jatkuvan kasvatuksen kokeilukin Annen metsässä tehtiin viitisen vuotta sitten. – En osaa arvioida, oliko se hyvä vai huono, metsältä kun ei voi kysyä. Jos se kasvaa, näyttää voivan hyvin eikä siihen iske mitään tauteja, siinä mielessä voi arvioida, ei muuten. Rauhamäen tilalla ei ole virallisesti suojeltuja kohteita. – Harvennusta vaativa rantalepikko ei ole varsinaisesti suojelualue, mutta on toistaiseksi päätetty, ettei tehdä sille mitään. Se on jätetty lintujen valtakunnaksi. Annen oma lempipaikka metsässä on mäen päällä harjulla ja talon pihapiiri. – Talon ympärillä on vanhaa mäntymetsää, johon en missään mielessä tekisi mitään hakkuuta. Kyllä nämä kilpikaarnamännyt saavat tässä pihapiirissä kasvaa. Anne Rauhamäki toimii yrittäjänä ja kirjoittaa mm. lehtijuttuja. Löydät tästä lehdestä hänen tekemänsä jutun erikoispuiden kasvatuksesta. Päätöstään ryhtyä tilalliseksi ja metsänomistajaksi Anne Rauhamäki ei ole koskaan katunut. Omien arvojensa mukainen päätöksenteko metsänomistajana on tärkeää.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=