METSÄNOMISTAJAT

19 säännöt, joiden mukaan yhdistyksen tarkoitus oli muun muassa ”oman palkkaamansa metsänhoitoammattimie- hen kautta kohottaa metsänhoitoa jäsentensä keskuudes- sa.” Ensimmäiseen johtokuntaan tulivat kuulumaan kun- nallisneuvos Kustaa Kiipula, tilanomistajat E. Pirilä, V. Keskivari, J. Anttila ja K. Ylöstalo sekä varajäsenenä Y. K. Sipilä. Johtokunta valitsi ensimmäisessä kokouksessaan 17.10.1910 puheenjohtajaksi E. Pirilän sekä sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi K. Ylöstalon. Maanviljelysseura vah- visti säännöt 14.11.1910. Toiminta aloitetaan Vuonna 1959 tehdyssä historiikissa todetaan: ”Vielä pe- rustamisvuoden joulukuun alusta lähtien päätti johto- kunta palkata yhdistykselle neuvojan. Paikka julistettiin auki ilmoittamalla siitä Uudessa Suomettaressa, Helsin- gin Sanomissa, Tapiossa ja Pellervossa.” Siitä seurasi joh- donmukaisesti vuoden 1990 historiikin mukaan: ”Sama- na vuonna [1910] joulukuun 1. päivänä tuli yhdistyksen palvelukseen neuvoja Juho Maunuksela Isosta-Kyröstä. Hänet valittiin yhdeksästä hakijasta. Ensimmäinen toimi- tuspaikka oli puheenjohtaja Pirilän tila Brusila Kerkkolan kylässä. Jäseniä 19, pinta-alan ollessa 2 360 hehtaaria.” Samassa historiikissa todetaan, että jäsenmäärä oli enim- millään vuonna 1970. Jäseniä oli 640 ja heillä oli yhteensä 18 705 hehtaaria metsää. Nuutilan talo Miksi juuri Nuutila oli talo, jossa metsänhoitoyhdistys perustettiin, sitä voi vain arvailla. Nykyisellä Nuutilan isännällä Kari Koskisella on siihen omat päätelmänsä. Perustajiin kuulunut L. Nuutila, Ludvig, oli Karin isoäi- din Annin isä. Ludvig oli hyvin edistyksellinen ja yhteisiä asioita edistävä mies. Hän kävi Hamppulan kansakoulua. Hän oli jo silloin päättänyt, että Napialasta ei niin pitkää matkaa kouluun hiihdetä, kun hänellä on asioihin vaikut- tamismahdollisuus. Matkaa oli linnuntietäkin liki kuusi kilometriä. Niinpä Nuutilan talon toinen pää tehtiin kan- sakouluksi Ludvigin tultua isännäksi. Kolmella kylällä oli yhteinen meijeri Uhkoilassa. Sii- nä olivat osakkaina ainakin Eskola, Heikkilä, Nuoritalo, Nuutila ja Keskivari. Meijerin paikka jäi nykyisen moot- toritien alle Tervajoen tuntumassa. Vuodesta 1911 alkaen talojen maito meni markkinoille Valion kautta. Näiltä kyliltä toimitettiin maitoa Pietariin. Ryttylästä lähti joka toinen päivä maitovaunussa maitoa jäillä kylminä pide- tyissä, neliskulmaisissa tonkissa. Kaikesta päätellen Nuu- tilassa oltiin hyvin kiinni niissä asioissa ja virtauksissa, joiden piirissä metsänhoitoyhdistyksiä perustettiin. Nuutilasta tuli metsänhoitoyhdistyksen palvelui- den vakituinen käyttäjä. Ludvigin pojan Paavon aikana 1930-luvulla yhdistyksen neuvoja Väinö Oksanen oli tii- viisti mukana talon metsien hoidossa. Paavon kaaduttua talvisodassa Oksasen toiminta Nuutilassa jatkui kiin- teänä. Paavon poika Pertti jatkoi tilan isäntänä vuodes- ta 1974 ja Kari vuodesta 2000. Metsänhoitoyhdistys tuli tuolloin 90 vuoden ikään ja tilalla aloitti neljäs sukupolvi. Yhteistyö paikallisen metsänhoitoyhdistyksen kanssa jatkuu edelleen. Ammattitaito ratkaisee. Metsänhoitoyh- distyksen asiantuntija vaihtuu joskus. Uuden asiantunti- jan kanssa mennään maastoon ja käydään metsät läpi. Ti- lakäynnillä varmistetaan, että jatkossa puhutaan samoista asioista. Nuutilan talo Napialassa vuonna 1912. Kuva: Janakkalan metsänhoitoyhdistys 1910–1990. Janakkalan metsänhoitoyhdis- tyksen perustavan kokouksen pöytäkirjasta 26.9.1910. Kuva: Janakkalan metsänhoitoyhdistys 1910–1990. KANTA-HÄME