METSÄNOMISTAJAT

30 Melontaretkillä tulee vastaan monenlaista. Voimalaitokset, kosket, sillat ja muut rakennelmat muokkaavat usein matkasuunnitelmia ja pakottavat toisinaan kiertämään tai kantamaan ka- jakkia. Matkanjohtajan salaiset reitit Sujuva yhteistyö Liesjärven ja Tor- ronsuon kansallispuistoissa melon- ta- ja patikointiretkiin erikoistuneen Erärengin Jouni Palénin kanssa ei pakota omistamaan kajakkia. – Jouni vie sekä kajakit että miehet lähtöpisteeseen ja palauttaa kaikki kotiin. Toisaalta meloisin enemmän, jos kajakki olisi oma ja aina käytettä- vissä, kerran vuodessa vesille suun- taava Mikko pohtii. Hän toimii matkanjohtajana, jolta kysellään retken tulevista käänteistä. Ne pysyvät kuitenkin salassa, sillä vain Mikko tietää reitin ja sen var- rella olevat pysäkit. Muut retkueen jäsenet tietävät vain, mistä ja koska lähdetään. – Tutkin karttoja ja suunnittelen reittejä. Alkuun ahnehdimme hiukan liian pitkiä pätkiä. Nykyään vakiin- tunut päivämatka on 40–50 kilomet- riä. Matkan varrella pidämme tauon jokaisen sillan kohdalla ja odotamme hitaammin eteneviä, Mikko kuvailee. Kertaakaan perille ei ole päästy kom- melluksitta. Jokainen on vähintäänkin onnistunut kaatamaan kajakkinsa. – Kaaduin Kymijoen loppuvai- heen isossa koskessa niin, että kajak- ki vääntyi kivikossa kaksin kerroin. Sieltä oli tosi vaikea nousta pois. Seu- raavassa koskessa kaveri kaatui ja kovakuntoisena parkourharrastajana ui koko kosken läpi, Mikko muistelee virnistellen. Monipäiväiset reissut eivät ole pelkkää melan heiluttelua, vaan isommissa kaupungeissa piipahde- taan syömään ja ostoksille. Luonnon tarjoamat ihmeet katsotaan, jos ne osuvat suoraan reitille. – Tässä työssä tulee nähtyä metsä niin monesta suunnasta, että pysäh- tymiseen vaaditaan aikamoinen näh- tävyys. Esimerkiksi Kymijoen mah- tavat kalliojyrkänteet ja Paimionjoen syvät uurteet pääsi nauttimaan kaja- kissa istuen. Perinteisesti vetinen juhannus Perinteiset juhannuksen melonta- retket maistuvat liikunnallisille mie- hille. Juhannusyön rellestäminen ja mökkeily vaihtuvat hapekkaaseen ulkoiluun. – Säät ovat aina suosineet meitä. Juhannuksena on paljon muitakin liikkeellä vesistöjen lähellä. Päivät nautiskelemme mahtavissa jokimai- semissa, iltaisin siemailemme virkis- tävää olutta ja yövymme teltassa tai riippumatossa, Mikko kertoo. – Mitä muuta ihminen kaipaa! Etelä-Suomesta löytyy useita pieniä, lyhyitä jokia. Pitkät, uudet melonta- kohteet ovat turhan kaukana. Ensi ke- sänä haaveissa onkin Turun saaristo. – Pieni raapaisu siitä on jo saatukin Paimionjoki-retkillä. Suomenlahden saaristo voisi olla mukavaa seutua, ja Lapin erämaajoetkin kiehtoisivat, Mikko pohtii. Keskikesän juhlaa odotellessa Mik- ko ystävineen harrastaa parkouria, punttien nostoa, juoksua ja muita kuntoa nostattavia lajeja. Seuraaval- lakin reitillä riittää varmasti haas- teita, elämyksiä ja upeita maisemia. Minne Super Human Teamin tie vie, sen tietää aikanaan vain yksi mies.