METSÄNOMISTAJAT

33 Hollolan Hämeenkoskella toteutet- tiin keväällä harvinaisempi lehtojen hoidon toimenpide Metsäkeskuksen myöntämällä Kemera-tuella. Koh- teena oli kuiva lehto jyrkässä harju- maastossa. Tiheänä kasvanut männikkö har- vennettiin ensin ja samalla tuotettiin lahopuuta korkeita kantoja jättäen. Kohteen valoisuus lisääntyi reilusti, joka lisäsi välittömästi lehtokasvilli- suutta. Aikaisin keväällä poltettiin hak- kuussa kokoon kerätyt risukasat. Poltossa oli tavoitteena saada aikaan runsaasti hiiltynyttä puuta ja aktivoi- da maan siemenpankkia. Hiiltynyt puu tarjoaa elinympäristön siitä riip- puvaisille lajeille, joista osa on uhan- alaisia. Poltto toteutettiin kevyenä, jotta lehdon multakerros ei vaurioitu. Lehdon hoitoa polttaen Teksti ja kuva: Tiina Mansikkamäki | Mhy Päijät-Häme tuotti reilusti latvapuuta ja oksia. Mutta havut eivät jääneet Arto Mäki- niemen riesaksi. – Metsäkeskus maksoi puun kor- juun ja puu meni hankintakauppana. Taloudellisesti saman olisi saavutta- nut pystykaupassa, mutta plussaa oli juuri hakkuutähteiden pois keräämi- nen, hän summaa. Tikat apuun? Kymmenisen vuotta lehtojenhoi- tohankkeita tehnyt Olli Lukanniemi kertoo, että lehtilahopuuta sisältävät lehdot tarjoavat tärkeän elinympäris- tön esimerkiksi kirjanpainajan touk- kia syöville tikoille. – Jos tällaisen linnun saa pesimään lähelle kuusimetsäänsä, se on aika- moinen hyöty metsänomistajalle. Lukanniemen mukaan lehdon hoi- totoimia on syytä tehdä 5–7 vuoden välein, ettei kuusi valtaa alaa uu- delleen. Hän näkeekin lehtojen hoi- tohankkeet maanomistajille ennen kaikkea sysäyksenä monimuotoi- suuden suuntaan. Eläähän metsien uhanalaisista lajeista lähes puolet en- sisijaisesti tässä luontotyypissä. – Lehtojen hoidon toimenpiteillä ei heikennetä luonnon monimuotoi- suutta yhtä paljon kuin avohakkuilla. Tien oikealla puolella näkyy pimeä kuusikko, jollainen vasenkin puoli oli ennen lehdon hoitohanketta. Metsänomistaja Mika Hämäläinen sytyttää hakkuutähdekasoja.