6 TOIMINNANJOHTAJAN PALSTA Jarmo Haimila Metsänhoitoyhdistyksissä on toukokuisin aina ollut niin sanotusti heinäntekoaika, eli vapusta juhannukseen on niin kauan kuin muistan - ja jo kauan aiemminkin - ollut kiireistä. Mutta vaivihkaa ja vähän huomaamattakin on käynyt niin, että metsänhoitoyhdistyksessä on aina kiire. Nykyisin ei voi mitään työtä jättää odottamaan sitä, että hoidan tämän pois siten, kun tulee vähän rauhallisempi ajankohta. Vihdoin - liki neljän vuosikymmenen mittaisen metsänhoitoyhdistysurani kokemuksella – olen oppinut, että hiljaista aikaa ei tule. Puukauppaa käydään, tilakauppaa tehdään, sukupolvenvaihdoksia suunnitellaan ja toteutetaan, toimintaamme ohjaavia järjestelmiä päivitetään ja uudistetaan, laatu- ja ympäristöjärjestelmiä otetaan käyttöön, päivitetään ja auditoidaan, metsänomistajaketjun strategioita hiotaan ja sidosryhmäverkostoa ja heidän järjestelmiään ja organisaatiorakenteitaan puretaan ja kasataan uudelleen ja erinäisiä muutosprosesseja on limittäin ja lomittain alati kiihtyvällä tahdilla. Hallittu kaaos on kaiketi aika hyvä termi kuvaamaan menoa niin metsänhoitoyhdistyksissä kuin varmaan laajemminkin metsätaloudessa. Ja kovasti pomppuiseksihan on meno mennyt tällä kuluvalla vuosikymmenellä koko maailmassa muutoinkin. Mutta kaiken tuon keskellä meillä menee kuitenkin ihan hyvin. Kun on paljon liikettä, niin aina siitä jotakin syntyy. Metsänomistajajäsentemme metsien hyödyntämisaste on edelleen jotakuinkin tasan 100 %, eli vaikka suhdanne hetken niiasi, ei se metsänhoitoyhdistyksen arjessa näy mitenkään. Vaikka valtaosa metsänhoitoyhdistystenkin toteuttamasta, jäsentemme metsissä tehdystä työstä tehdään urakoitsijoidemme ja muiden metsäpalveluyrittäjien toimesta, niin juuri nyt, tätä kirjoittaessani, meitä työsuhteisia työntekijöitäkin on 26 henkilöä. Metsät tuovat taloudellista turvaa paitsi metsänomistajille, myös meille kaikille, jotka parhaamme mukaan koetamme tuottaa lisäarvoa metsänomistajajäsenillemme. Ei sovi väheksyä sitä kaikkea hyvää, mitä metsät tuottavat niin koko toimialueemme yhdyskuntatalouksille ja koko valtiotaloudelle. Kantorahatulot vuonna 2025 - joista toisaalla tässä lehdessä tarkemminkin – nousivat uuteen ennätykseensä, eli n. 3,7 miljardiin euroon, josta yksityismetsien osuus n. 84 %, eli n. 3,1 miljardia. Vaikka todennäköisesti aivan noihin lukemiin ei tänä vuonna ylletäkään, ei näköpiirissä ainakaan vielä tätä kirjoittaessani ole mitään romahdusta odotettavissa. Puun kasvu on jo alkanut, ja jo huomenna Suomen metsissä on taas alun toista miljoonaa kuutiota enemmän puuta kuin tätä lukiessasi. Tämä jää helposti huomiotta silloin, kun kauhistellaan metsien hakkuita. Koska metsänomistajilla on viime aikoina ollut hyvä syy hymyillä matkalla pankkiin, on luonnollista, että meillä metsänhoitoyhdistyksessäkin tapahtuu paljon positiivisia juttuja. Meille on tullut viime aikoina uutta työvoimaa erityyppisiin tehtäviin ja heillä kaikilla on paitsi jo valmista osaamista, myös intoa ja halukkuutta oppia koko ajan uutta ja palvella metsänomistajia aina vaan monipuolisimmin ja laadukkaammin. Ellei tässä urani viimeisen vuoden aikana mitään ikäviä yllätyksiä tapahdu, niin hyvillä mielin ja kepein askelin lähden vanhuuseläkkeelle. Vielä ei kuitenkaan ole jäähyväisten aika; meillä on vielä yli puoli vuotta aikaa yhdessä tehdä tästäkin vuodesta ihan pirun hyvä metsävuosi. Aurinkoista ja hilpeää kesää kaikille! Kiireitä pitelee Metsänhoitoyhdistyksen kuulumisia Kuva: Tommi Viitala
RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=