METSÄNOMISTAJAT

16 Kuten tiedämme, päätehakkuun jälkeen järeästä tukkipuusta valmistetaan useimmiten pitkäikäisiä hiiltä sitovia lopputuotteita. Hakkuutähde ja jatkojalostukseen kelpaamaton puu voidaan puolestaan ohjata lämpölaitoksiin fossiilisia polttoaineita korvaamaan. Päästöoikeuksien hintojen noustessa ennätyskorkealle tasolle on päästöttömäksi laskettavanmetsäenergian merkitys kasvanut entisestään. Metsiin sitoutuvien suurten hiilimäärien mukana tulee tietenkin myös vastuuta. Hyvin kasvavat talousmetsät ovat viime vuosina sitoneet reilun kolmanneksen koko yhteiskuntamme tuottamista kasvihuonekaasuista. Samalla suomalainen metsätalous on ollut enemmissä määrin suurennuslasin alla juuri ilmastoasioissa. Keskustelun käydessä kuumana yksittäisen metsänomistajan rooli tuppaa jäämään usein piiloon suurten linjojen alle. Miljoonat sitoutuneet hiilidioksiditonnit koostuvat kuitenkin satojen tuhansien suomalaisten metsänomistajien vuosikymmeniä jatkuneesta työstä. Millä keinoilla metsänomistaja voi siis jatkossakin pitää huolen talousmetsänsä hiilensidontakyvystä? Tehokas metsänuudistaminen Avohakkuun jälkeen uudistamistoimet kannattaa tehdä rivakasti turhia välivuosia välttäen, jotta metsän hiilensidontakyky saadaan palautettua nopeasti. Maanmuokkaustoimissa turhan perusteellista maan kaivamista kannattaa kuitenkin välttää jo vesiensuojelullisistakin syistä. Jalostettua siemen- ja taimiainesta hyödyntämällä voidaan saavuttaa parinkymmenen prosentin kasvunlisäys verrattuna luonnontaimiin. Rehevillä mailla korostuu heinäämisen, varhaisperkauksen sekä varsinaisen taimikonhoidon merkitys, jotta taimet pääsevät heti alkuvaiheessa voimakkaaseen kasvuun. Rehevillä mailla Etelä-Suomessa avohakkuun jälkeen aiheutuneet päästöt voidaan saada sidottua nuoreen kasvavaan metsään alle 20 vuodessa. Rästikohteiden energiapuuhakkuut Hoitamattoman nuoren metsän energiapuuhakkuulla voidaan katsoa olevan monia ilmaston kannalta hyödyllisiä vaikutuksia. Hoitamattomana metsäkuvion puuston järeytyminen on hyvin hidasta, koska kasvutilaa vapautuu vain luonnollisen poistuman kautta. Energiapuuhakkuulla järeyskehitystä voidaan merkittävästi nopeuttaa. Päätehakkuuiässä järeästä tukkipuusta voidaan puolestaan valmistaa pitkäikäisiä puutuotteita. Rästikohteen energiapuuhakkuusta saadaan kerättyä kotimaista polttoainetta fossiilisia tuontipolttoaineita korvaamaan. Koko hakkuu- ja kuljetusketju on hyvin energiatehokas suhteessa pienpuusta saatavaan energiamäärään – dieseliä palaa keskimäärin vain muutama prosentti suhteessa lämpölaitoksen hakkeesta tuottamaan energiaan. Keskimääräiseltä energiapuukohteelta saadaan talteen 12 000 polttoöljylitraa vastaava energiamäärä hehtaarilta. Oikea-aikaiset varttuneen metsän hakkuut Metsäkuviolle voidaan laskea taloudellisesti optimaalinen kiertoaika korkokannan mukaan. Hiilensidonnan kannalta optimaalisen päätehakkuuajankohdan valinta on hieman monimutkaisempaa. Onko parempi jättää metsä hakkaamatta hiilipankiksi tai vaikkapa venyttää päätehakkuuajankohta mahdollisimman myöhäiseksi? Oma näkemykseni talousmetsien osalta on se, että taloudellinen tehokkuus ohjaa myös hiilensidonnan tehokkuutta. Metsän vuosikasvun hiipuessa myös hiilensidontakyky hiipuu. Tärkeintä on saavuttaa riittävä tukkiosuus puustossa, jotta puusta voidaan valmistaa pitkäikäisiä tuotteita. Mitä metsänomistaja voi tehdä hiilensidonnan edistämiseksi? Arto Pulkkinen | projektipäällikkö | Metsäkeskus Metsänomistajina voimme röyhistää rintaamme ja ajatella olevamme ajurin paikalla hiilensidonnan käytännön toimissa. Hehtaari luumäkeläistä rehevän maan kuusikkoa voi sisältää runkoon ja oksiin sitoutuneena 500 tonnia hiilidioksidia (co2-ekv). Tämä vastaa noin 60 suomalaisen vuosipäästöjä.

RkJQdWJsaXNoZXIy MjkzNDM=