Previous Page  6 / 28 Next Page
Information
Show Menu
Previous Page 6 / 28 Next Page
Page Background

6

Auli Paukkusen normaa-

liin päivään kuuluu mm.

ostolaskujen

käsittelyä,

palkanlaskentaa, urakoitsi-

joiden tilejä ja puhelimeen

vastaamista. Vuonna 1980,

jolloin Auli aloitti työt silloi-

sessa Savitaipaleen metsän-

hoitoyhdistyksessä, tehtiin

pitkälti samoja hommia. –

Kun aloitin keväällä 1980,

niin metsänhoitoyhdistyk-

sessä ei ollut ollut sitä en-

nen ketään pelkästään toi-

mistohommissa. Kirjanpito

oli ollut aiemmin pankissa.

Alkuun olimme enemmän

tai vähemmän sormi suus-

sa, kun aloimme miettiä,

mitä oikeastaan piti tehdä,

Paukkunen kertoo.

Tilejä ja

tukkilistoja

Silloinen Savitaipaleen

metsänhoitoyhdistyksen

toimisto sijaitsi nykyisen

kunnantalon vastapäätä.

Yhdessä isossa huoneessa

työskentelivät Paukkusen

lisäksi Eino Hölsä, Risto

Huttunen, Markku Kämppi

ja Veli-Pekka Kylliäinen. -

Miesten työaika kului isoksi

osaksi puiden leimaamises-

sa. Myös metsänuudistustöi-

den organisointi oli tärkeä

osa silloista työtä. Metsu-

reitakin meillä oli. Minä

tein kirjanpidon, maksoin

palkat ja laskin tukkilistoja

mekaanisella laskukoneella.

Puhelimeen vastaaminen

oli silloin erityisen tärkeää,

kännyköitä kun ei tieten-

kään ollut.

Savitaipaleella metsänhoi-

toyhdistyksellä on perintei-

sesti ollut vahva asema. –

Mielestäni meillä on ollut

koko ajan hyvät suhteet

myös kaikkiin sidosryhmiin,

ja puun ostajien kanssa yh-

teistyö on sujunut hyvin.

Myös työkaverit ovat aina

olleet mukavia ja edelleen

tykkäämme ”höhötellä”

yhdessä. Työ itsessään on

monipuolista ja välillä tulee

kaikenlaisia yllättäviä ti-

lanteita. Kahta samanlaista

päivää ei pääse syntymään,

Paukkunen toteaa. Vuosi-

en varrella Paukkuselle on

kertynyt paljon ns. hiljaista

tietoa asiakkaista ja siinä

sivussa myös itse metsästä. –

Meille kerrotaan paljon hy-

vin henkilökohtaisiakin asi-

oita. Asiakkaiden luottamus

on äärimmäisen tärkeää.

SaiPa ja Lappi

osa elämää

Kun työpäivä on ohi, Auli

suuntaa usein liikunnallisten

harrastusten pariin tai kirjan

ääreen. Hiihto ja lenkkeily

ovat lähellä sydäntä, samoin

SaiPa. Jääkiekkoa käymme

katsomassa lähes viikoittain.

Toisinaan kesäisin 20 km:n

yhdensuuntainen työmatka

taittuu polkupyörällä. –

Joka syksy käymme myös

vaeltamassa Lapin erämais-

sa mieheni kanssa. Tyttä-

remme asuu Enontekiöllä,

joten Lapissa tulee käytyä

muutenkin.

Auli Paukkusen työura

metsänhoitoyhdistyksessä

on jatkunut kunnioitetta-

van pitkään. Vuosien var-

rella on tapahtunut yhtä

sun toista ja asiakkaat ovat

tulleet tutuiksi, parhaimmat

jo kolmannessa polvessa. –

Asiakkaat ovat mukavia.

Sukupolvet ovat vaihtuneet,

osassa tiloja on jo kolmas

polvi omistajana. Vaikka

metsänomistajien keski-ikä

nousee, niin minusta kyllä

välillä tuntuu, että asiakkaat

vaan nuortuvat, Paukkunen

naurahtaa. Muutaman ker-

ran jotkut vuosien varrella

tutuiksi tulleet vanhemmat

metsänomistajat ovat tulleet

toimistolle ja Aulin nähdes-

sään kysyneet hämmästy-

neen iloisesti ”Vieläks siä

oot täällä?”.

Suvi Kokkola

toiminnanjohtaja

Mhy Mänty-Saimaa

Seppo Vesakoivu

Tekniikka ja työtavat ovat kehittyneet, mutta perustyö on säilynyt pitkälti samana. Auli Paukkusen

työssä riittää silti edelleen vaihtelua.

Hallitus ja toimihenkilöt v. 1983. Vas. mt. Veli-Pekka Kylliäinen,

työnjohtaja Markku Kämppi ja Risto Huttunen, Toivo Valsi, Reino

Suutari, Veikko Jurvanen, Veikko Aapro, Mikko Jurvanen, Veikko

Hujala, mt Eino Hölsä ja toimistonhoitaja Auli Paukkunen. Lähde:

Savitaipaleen Metsänhoitoyhdistyksen historiikki

”Vieläks siä oot täällä?”

Mhy Mänty-Saimaan Sa-

vitaipaleen toimistolla

metsänomistajia terveh-

tii ensimmäisenä tuttu

kasvo. Auli Paukkunen

on tänäkin aamuna aja-

nut töihin kotoaan Le-

miltä ja avannut tietoko-

neen. Kun hän keväällä

1980 aloitti työt silloi-

sessa Savitaipaleen met-

sänhoitoyhdistyksessä,

ei avattu tietokonetta.

Mekaaninen laskukone

sen sijaan oli kovassa

käytössä.