

6
Auli Paukkusen normaa-
liin päivään kuuluu mm.
ostolaskujen
käsittelyä,
palkanlaskentaa, urakoitsi-
joiden tilejä ja puhelimeen
vastaamista. Vuonna 1980,
jolloin Auli aloitti työt silloi-
sessa Savitaipaleen metsän-
hoitoyhdistyksessä, tehtiin
pitkälti samoja hommia. –
Kun aloitin keväällä 1980,
niin metsänhoitoyhdistyk-
sessä ei ollut ollut sitä en-
nen ketään pelkästään toi-
mistohommissa. Kirjanpito
oli ollut aiemmin pankissa.
Alkuun olimme enemmän
tai vähemmän sormi suus-
sa, kun aloimme miettiä,
mitä oikeastaan piti tehdä,
Paukkunen kertoo.
Tilejä ja
tukkilistoja
Silloinen Savitaipaleen
metsänhoitoyhdistyksen
toimisto sijaitsi nykyisen
kunnantalon vastapäätä.
Yhdessä isossa huoneessa
työskentelivät Paukkusen
lisäksi Eino Hölsä, Risto
Huttunen, Markku Kämppi
ja Veli-Pekka Kylliäinen. -
Miesten työaika kului isoksi
osaksi puiden leimaamises-
sa. Myös metsänuudistustöi-
den organisointi oli tärkeä
osa silloista työtä. Metsu-
reitakin meillä oli. Minä
tein kirjanpidon, maksoin
palkat ja laskin tukkilistoja
mekaanisella laskukoneella.
Puhelimeen vastaaminen
oli silloin erityisen tärkeää,
kännyköitä kun ei tieten-
kään ollut.
Savitaipaleella metsänhoi-
toyhdistyksellä on perintei-
sesti ollut vahva asema. –
Mielestäni meillä on ollut
koko ajan hyvät suhteet
myös kaikkiin sidosryhmiin,
ja puun ostajien kanssa yh-
teistyö on sujunut hyvin.
Myös työkaverit ovat aina
olleet mukavia ja edelleen
tykkäämme ”höhötellä”
yhdessä. Työ itsessään on
monipuolista ja välillä tulee
kaikenlaisia yllättäviä ti-
lanteita. Kahta samanlaista
päivää ei pääse syntymään,
Paukkunen toteaa. Vuosi-
en varrella Paukkuselle on
kertynyt paljon ns. hiljaista
tietoa asiakkaista ja siinä
sivussa myös itse metsästä. –
Meille kerrotaan paljon hy-
vin henkilökohtaisiakin asi-
oita. Asiakkaiden luottamus
on äärimmäisen tärkeää.
SaiPa ja Lappi
osa elämää
Kun työpäivä on ohi, Auli
suuntaa usein liikunnallisten
harrastusten pariin tai kirjan
ääreen. Hiihto ja lenkkeily
ovat lähellä sydäntä, samoin
SaiPa. Jääkiekkoa käymme
katsomassa lähes viikoittain.
Toisinaan kesäisin 20 km:n
yhdensuuntainen työmatka
taittuu polkupyörällä. –
Joka syksy käymme myös
vaeltamassa Lapin erämais-
sa mieheni kanssa. Tyttä-
remme asuu Enontekiöllä,
joten Lapissa tulee käytyä
muutenkin.
Auli Paukkusen työura
metsänhoitoyhdistyksessä
on jatkunut kunnioitetta-
van pitkään. Vuosien var-
rella on tapahtunut yhtä
sun toista ja asiakkaat ovat
tulleet tutuiksi, parhaimmat
jo kolmannessa polvessa. –
Asiakkaat ovat mukavia.
Sukupolvet ovat vaihtuneet,
osassa tiloja on jo kolmas
polvi omistajana. Vaikka
metsänomistajien keski-ikä
nousee, niin minusta kyllä
välillä tuntuu, että asiakkaat
vaan nuortuvat, Paukkunen
naurahtaa. Muutaman ker-
ran jotkut vuosien varrella
tutuiksi tulleet vanhemmat
metsänomistajat ovat tulleet
toimistolle ja Aulin nähdes-
sään kysyneet hämmästy-
neen iloisesti ”Vieläks siä
oot täällä?”.
Suvi Kokkola
toiminnanjohtaja
Mhy Mänty-Saimaa
Seppo Vesakoivu
Tekniikka ja työtavat ovat kehittyneet, mutta perustyö on säilynyt pitkälti samana. Auli Paukkusen
työssä riittää silti edelleen vaihtelua.
Hallitus ja toimihenkilöt v. 1983. Vas. mt. Veli-Pekka Kylliäinen,
työnjohtaja Markku Kämppi ja Risto Huttunen, Toivo Valsi, Reino
Suutari, Veikko Jurvanen, Veikko Aapro, Mikko Jurvanen, Veikko
Hujala, mt Eino Hölsä ja toimistonhoitaja Auli Paukkunen. Lähde:
Savitaipaleen Metsänhoitoyhdistyksen historiikki
”Vieläks siä oot täällä?”
Mhy Mänty-Saimaan Sa-
vitaipaleen toimistolla
metsänomistajia terveh-
tii ensimmäisenä tuttu
kasvo. Auli Paukkunen
on tänäkin aamuna aja-
nut töihin kotoaan Le-
miltä ja avannut tietoko-
neen. Kun hän keväällä
1980 aloitti työt silloi-
sessa Savitaipaleen met-
sänhoitoyhdistyksessä,
ei avattu tietokonetta.
Mekaaninen laskukone
sen sijaan oli kovassa
käytössä.