Previous Page  19 / 24 Next Page
Information
Show Menu
Previous Page 19 / 24 Next Page
Page Background

19

si lupia pyritään kohdenta-

maan tiheiden kantojen alu-

eille ns. lupapankin avulla.

Näitä alueita ovat Vainikan

mukaan perinteisesti olleet

ainakin Kuivanen ja Rantti.

Hirvikantaa on säädelty

Suomessa jo pitkään. Ta-

voitteena on pitää kanta sel-

laisena, ettei hirvieläinkanta

metsästyksen johdosta vaa-

rannu. Samalla hirvieläinten

aiheuttamat vahingot täytyi-

si pystyä pitämään kohtuul-

lisella tasolla. Käytännössä

säätelyä toteutetaan alueta-

solla. Riistakeskus järjestää

vuosittain maakuntatasolla

sidosryhmäneuvottelut, jois-

sa eri järjestöt ovat katta-

vasti edustettuina. Tämän

jälkeen kokoontuvat ns. alu-

eelliset Riistaneuvostot, jois-

sa on edustettuina metsäs-

täjien lisäksi Metsäkeskus,

maanomistajat sekä ELY-

keskus. Näissä neuvotteluis-

sa päätetään ns. tavoitetihe-

ys (hirveä/ 1000 ha). Tämän

lisäksi maakunnissa on 3-4

hirvitalousaluetta, joihin

määritellään vielä erikseen

tavoitetiheydet. Tavoitetihe-

yksien määrittämisessä ovat

apuna Luonnonvarakeskuk-

sen tuottamat arviot hirvi-

kantojen tiheydestä. Arviot

perustuvat osin metsästäjien

itsensä ilmoittamiin havain-

toihin sekä ns. takaisinlas-

kentaan edellisvuoden saa-

liin perusteella.

Metsästysseurojen rooli

keskeinen

MTK:n kenttäjohtaja Timo

Leskisen mukaan viimeisim-

missä Etelä-Savon alueiden

neuvotteluissa tavoitetihey-

deksi määriteltiin 2,5 – 3,0

hirveä/ 1000 ha ja Kaakkois-

Suomen neuvotteluissa 2,5

- 3,1 hirveä/ 1000 ha. - Ko-

kemus on osoittanut, että

mikäli kanta nousee selväs-

ti yli kolmen, tuhoja alkaa

tulla. Nykyinen hirvituhojen

korvausjärjestelmä toimii

heikosti. Moni tuho ei ylitä

korvauskynnystä, eikä näin

ollen ylitä tilastointikynnys-

tä. Se ei silti tarkoita sitä,

ettei vahinkoja olisi. Taimi-

koiden korvausjärjestelmää

ollaan onneksi uudistamassa,

Leskinen pohtii.

Pääsääntöisesti riistaneu-

vostoissa huomioidaan hy-

vin sidosryhmien näkemyk-

set. Tavoitteita tärkeämpää

on kuitenkin se, miten

paikalliset metsästysseurat

asian mieltävät. – Vaikka

maakuntatasolla pohditaan-

kin sopivaa hirvikannan ve-

rottamista, niin seurat lopul-

ta hakevat varsinaiset luvat.

Riistakeskuksen riistapäälli-

köt eivät voi myöntää enem-

pää lupia, kuin mitä niitä on

haettu, Leskinen toteaa.

Suvi Kokkola

toiminnanjohtaja

Mhy Mänty-Saimaa

Hirvelle maistuvat sekä koivu että mänty.

Seppo Vesakoivu