METSÄNOMISTAJAT

Isäni kuoli tapaturmaisesti

joulun alla 1984 ja tila siirtyi

testamentin perusteella äidille-

ni. Vanhempani halusivat, että

tila siirtyisi mahdollisimman

kokonaisena seuraavalle su-

kupolvelle. Noudatimme van-

hempiemme tahtoa: sisarus-

ten ja äidin kanssa käytyjen

neuvottelujen päätteeksi me

kaikki kuusi sisarusta saimme

rantatontin ja minä sain ostaa

tilan muut maat ja rakennuk-

set äidiltäni.

Tarkoitukseni oli alun perin

muuttaa tilalle asumaan ja

hakea töitä Ristiinasta. Se ei

kuitenkaan onnistunut, ehkä

onneksi, sillä tilan hoitoa ja

niitä töitä, joita olen lähes

koko työurani tehnyt, ei olisi

ehkä voinut sovittaa yhteen.

Olen toiminut vuodesta 1986

vaativissa kuntien talousoh-

jauksen tehtävissä, Suonen-

joella kaupunginkamreerina,

Tuusulassa ja Järvenpäässä

talousjohtajana sekä viimei-

set kahdeksan vuotta Espoon

taloussuunnittelujohtajana.

Jäin vuosilomille tänä vuon-

na toukokuun alkupuolella ja

eläkkeelle elokuun alussa.

Olemme pitäneet Puolakan

vuonna 1925 rakennettua

päärakennusta ja muitakin

rakennuksia kunnossa niin,

että voimme käyttää sitä

kakkosasuntona ympäri vuo-

den. Mahdollisesti voimme

muuttaa sinne vakituisestikin

asumaan, kun vaimoni jää

lähivuosina eläkkeelle.

Vanhempani kasvattivat ti-

lalla pienessä mittakaavassa

lihakarjaa ja pelloilla viljeltiin

lähinnä heinää ja viljaa kar-

jan rehuksi. Mullikat myytiin

ennen omistajanvaihdosta ja

vuokrasin pellot lähialueen

viljelijälle. 90-luvun alussa en

enää saanut peltoja vuokratuk-

si, joten niihin istutettiin koi-

vuntaimia. Metsänhoitoyhdis-

tys hoiti metsitystyön ja siihen

saatiin tuohon aikaan valtion

avustusta. Koivut lähtivät hy-

vään kasvuun ja peltometsiä

on harvennettu tähän men-

nessä kaksi kertaa. Nyt näkyy

taas järvi tuvan ikkunasta.

Samanaikaisesti kun tilan

kauppahintaa

maksettiin,

hankimme perheelle asunnon

Suonenjoelta ja velkaa tuli

huomattavan paljon. Asun-

tokauppoja on tehty myös

sen jälkeen ja rahoitusta on

tarvittu. Isäni myi viimevuo-

sinaan metsää hyvin vähän,

joten lähtötilanteessa myytä-

vää oli kohtuullisesti. Hak-

kuumahdollisuuksia käytettiin

1980-luvulla varsin runsaasti

mutta harvennuksia ja pää-

tehakkuitakin on tehty sen

jälkeenkin ja tehdään jossain

määrin jatkossakin. Metsät

ovat pääosin entisiä kaskimaita

ja koivuvaltaisia. Viime vuosi-

na on päätehakkuiden jälkeen

istutettu lähes pelkästään kuu-

sen taimia. Noin kymmenen

vuotta sitten istutettiin parin

hehtaarin alueelle lehtikuusen

taimia, jotka ovat nyt hyvässä

kasvussa. Seuraan mielenkiin-

nolla niiden kehitystä.

Olen teettänyt kymmenvuo-

sittain ammattilaisilla metsä-

taloussuunnitelman, jonka

pohjalta metsiä on hoidettu.

Uusin suunnitelma on vuo-

delta 2013. Metsänhoitoyh-

distys on ollut minulle hyvä

ja tärkeä yhteistyökumppani

koko isännyyteni ajan. Olen

hoitanut kaikki metsäkau-

pat valtakirjalla yhdistyksen

kanssa sekä hoidattanut tähän

vuoteen saakka istutukset ja

raivaustyöt yhdistyksen am-

mattimiehillä. Minulla on ollut

vakituiset yhteistyökumppanit,

jotka tunnen ja joiden työn

jälki mielestäni on oikein hy-

vä. Ainoastaan talossa tarvit-

tavat polttopuut olen hakenut

metsästä ja pilkkonut. Viime

keväänä, kun jäin vapaalle, is-

tutin muutamia tuhansia kuu-

sentaimia omana työnä yhdes-

sä poikieni kanssa. Olemme

myös syksyn aikana peranneet

taimikoita itse.

Metsä on ollut minulle

erittäin tärkeä koko elämäni

ajan. Olen lapsesta saakka

kerännyt marjoja ja sieniä ja

viettänyt muutenkin paljon

aikaa kotimetsissä. Jatkossa,

kun aikaa on runsaasti, tulee

oma työskentely metsässä li-

sääntymään. Ajankohtaista on

myös mietiskellä, miten tilaa

hoidetaan sen jälkeen, kun

minusta aika jättää.

En edes harkinnut ero-

amista metsänhoitoyhdistyk-

sestä, kun jäsenyys muuttui

vapaaehtoiseksi. Uskon että

metsänhoitoyhdistysten rooli

edunvalvojana ja jäsenilleen

myymät palvelut ovat tär-

keimmän luonnonvaramme

hyvä hoidon ja monipuolisen

hyödyntämisen turvaamiseksi

välttämättömiä jatkossakin.

Haluaisin osaltani huolehtia

siitä, että oma yhdistyksemme

on jatkossakin toimintakykyi-

nen ja kehittyy tehtäviensä ja

toimintaympäristönsä muu-

toksen mukaan. Sen vuoksi

olen asettunut ehdolle met-

sänhoitoyhdistyksen valtuus-

ton vaalissa.

Haluan myös rohkaista

kaikkia metsänomistajia käyt-

tämään yhdistyksen palveluja.

Myös niitä, jotka asuvat omis-

tamansa metsäalueen ulko-

puolella. Jo pientäkin aluetta

kannattaa hoitaa ja hyödyn-

tää. Mikäli oman metsäalueen

hoitaminen ei ole mahdollista,

rohkaisen myymään sen jolle-

kin paikalliselle, mieluummin

rajanaapurille lisäalueeksi, jol-

loin metsän hyvä hoito var-

mistuu. Metsätilat ovat pitkän

ajan kuluessa perinnönjako-

jen ja muiden toimenpiteiden

seurauksena pirstoutuneet jär-

kevän hoidon kannalta liian

pieniksi. Toivon että metsän-

omistajat ja perikunnat tekevät

jatkossa sellaisia ratkaisuja,

joilla hoidettavia aloja voidaan

suurentaa.

Pekka Heikkinen

Ehdokas numero 22

Metsänhoitoa ja talousohjausta

Tarinaa metsänhoidon ja palkkatyön yhteensovittamisesta

Puolakka on kahden jär-

ven kannakselleHeramä-

entien päähän sijoittuva

keskikoikoinen, vajaan

55 hehtaarin maatila,

joka on ollut Heikkisen

suvun hallussa ainakin

vuodesta 1721, pian kol-

mesataa vuotta. Tila on

siirtynyt isältä pojalle

lähes samankokoisena,

ainoastaan kaksi pientä

saarta myytiin 1960-lu-

vulla suvun ulkopuolelle

kesämökkitonteiksi.

Pääkaupunkiseudulla asuva etämetsänomistaja

Hyvä metsänhoitoyhdistyksen jäsen! Tiesitkö, että palvelemme sinua metsäasioissa myös

Helsingin keskustassa Simonkadulla.Varaa aika metsäneuvojillemme Katille tai Annamarille.

Olet myös tervetullut Metsänomistajien Palvelutoimiston järjestämiin tapahtumiin.

Lisätietoa:

www.mhy.fi/palvelutoimisto

tai

palvelutoimisto@mhy.fi,

puh. 040 720 3160

Metsänomistajat

PALVELUTOIMISTO