KOTIMETSÄ

Koti

Metsä 2

/2016

Kaikkien metsäkanalintujem-

me kannat heikkenivät 1960-lu-

vulta 80-luvun lopulle asti.

1990-luvulta lähtien metson, tee-

ren ja pyyn kannat ovat alkaneet

osittain elpyä. Vain riekkokanta

on vähentynyt edelleen, paitsi

Ylä-Lapissa.

Kanalintukannat vaihtelevat

myös muutaman vuoden syk-

leissä. Vuosittaista vaihtelua taas

aiheuttavat taudit ja loiset, poi-

kasvaiheeseen sattuvat sääolo-

suhteet ja petokannat.

Riistatiheiköillä

varmistetaan suoja

Riittävä suoja ja ravinto ovat

riistalintujen selviytymisessä

avainasemassa.

Jo uudistusalan raivauksessa

tai taimikonhoidossa kannattaa

säästää muutamia riistatiheiköi-

tä, vaikkapa 3-5 kpl hehtaarille.

Koko voi vaihdella muutaman

puun ryhmästä aarien kokoisiin

alueisiin. Näillä hallitusti hoita-

matta jätettävillä tiheiköillä ei

ole sanottavaa vaikutusta metsi-

kön taloudelliseen tuottoon.

Hyviä paikkoja riistatiheiköille

ovat erilaiset vaihettumisvyöhyk-

keet, kuten vesistöjen ja pienve-

sien suojakaistat, turve- ja kan-

gasmaan rajapinnat, kallioiden

laiteet sekä peltojen reunavyö-

hykkeet.

Sertifioinnin säästöpuuryhmät,

metsälain arvokkaat elinympä-

ristöt, kosteat painanteet ja ojien

varret ovat myös oivallisia. Hy-

vässä riistatiheikössä on monta

latvuskerrosta ja runsaasti var-

puja.

Harvennushakkuissa

edistetään sekapuustoja

Riistan tarpeet kannattaa pi-

tää mielessä myös hakkuissa.

Ennakkoraivauksessa vältetään

turhaa alikasvoksen raivaamista.

Työtä ja kustannuksia säästyy,

kun kaikkea alikasvosta ei sa-

hata pois.

Harvennushakkuissa suositaan

sekapuustoisuutta. Kuusisekoitus

männikössä ja koivu sekapuuna

ovat aina tervetulleita metsäka-

nalinnuille. Vähemmistöpuula-

jia pitäisi olla 20-30 prosenttia.

Leppiä ja jalopuita ei saa unoh-

taa elinympäristöä kohentavina

sekapuina.

Metson soidinpaikat ovat eri-

koiskohteita, jotka kannattaa

kartoittaa ja mahdollisuuksien

mukaan huomioida hakkuissa.

Tämä on haasteellisinta, sillä

niissä pitäisi pidentää kiertoai-

kaa ja uudistaa metsä suuria

avohakkuita välttäen.

Mustikkavarvusto tuottaa

ravintoa

Mustikkavarvustojen määrä

vaikuttaa ratkaisevasti kanalin-

tujen ravintomääriin. Mustikan

kukat, lehdet ja marjat ovat nii-

den suosimaa ravintoa. Lisäksi

poikasten ensimmäisinä elinviik-

koinaan tarvitsemaa hyönteisra-

vintoa on mustikkavarvustossa.

Metsätalouden vaikutusta

mustikkavarvustojen määrään

on arvioitava kokonaisuutena.

Ajoissa tehdyt harvennushak-

kuut päästävät mustikkakasvus-

tojen kehitystä edistävää valoa

varpukerrokseen.

Avohakkuussa

mustikka-

varvustot taantuvat, mutta har-

vennushakkuiden ansiosta kas-

vustot elpyvät merkittävästi ja

ravintomäärät lisääntyvät.

Riistanhoitoa edistävät met-

sänhoitosuositukset on julkaistu

Metsätalouden kehittämiskes-

kus Tapion työoppaassa. Met-

säkanalintujen elinympäristöistä

huolehtiminen ei vaadi suuria

uhrauksia. Kysymys on enem-

män asian muistamisesta ja huo-

mioon ottamisesta. Siinä riittää

haastetta metsäammattilaisille ja

metsänomistajille.

Mutta mikä onkaan palkitse-

vampaa kuin metsäpolulta pa-

keneva metsokukko, huuruisessa

koivikossa ruokaileva teeriparvi

tai metsäkana repussa virkistä-

vän metsästyspäivän päätteeksi.

Siitä riittää kerrottavaa niin ko-

tiväelle kuin kavereille.

Timo Leskinen

Kenttäjohtaja ja

riistavastaava

MTK Metsälinja

SEPPO TÄHKÄNEN

Seppo Tähkänen (53 v) on

syntyperäinen heinolalainen, jo-

ka päätyi metsäalalle isän mu-

kana.

Yksivuotinen metsurikoulutus

on alalle aikoinaan hankittu,

jonka jälkeen työnantaja on jär-

jestänyt säännöllistä kurssitusta.

Metsähommissa Seppo on

ollut jo 35 vuotta, joten met-

surityön muutokset on nähty

pitkältä ajalta.

Sepon mielestä mukavinta

hommaa on edelleen tukkien

kaato moottorisahalla, johon

työhön kuitenkin vähemmän

pääsee. Terveiset metsänomista-

jalle onkin ytimekkäästi ”Hyviä

puukauppoja!”.

Sepon työmaat ovat Nasto-

lassa metsäasiantuntija Tarja

Heinosen toimialueella.

Vapaa-aikaan kuuluu koiran

kanssa lenkkeily, metsänhoito

ja eränkäynti.

Mari Sarvaala

Salpatiiminmetsurit

Mhy Päijät-Hämeellä on

palkkalistoilla 18 metsuria ja

lisäksi töitä tekevät yrittäjä-

metsurit ja erilaiset metsurital-

lit. Yhdistyksen palkkalistoilla

olevien metsurien keski-ikä on

yli 50 vuotta, mutta nuoria

kolmekymppisiäkin löytyy.

Metsureiden toimenkuva on

muuttunut vuosien saatossa.

Harvoin metsurilla on enää

moottorisaha kädessä, taval-

lisimmin työvälineinä on rai-

vaussaha ja istutussesongin

aikana keväällä pottiputki on

jokapäiväinen kaveri. Kesä ja

syksy kuluvat taimikonhoidos-

sa, talvella tehdään enemmän

ennakkoraivauksia hakkuille.

Esittelemme metsurimme

seuraavissa lehdissä. Tässä

ovat eteläosien taimikoiden

taikojat.

JUHA AALTONEN

Juha Aaltonen (50 v) on syn-

typeräinen hollolalainen, joka

päätyi metsäalalle verenperin-

tönä.

Aikanaan koulutukseksi on

hankittu metsätalousteknikon

paperit, mutta käytännön met-

sätyö on 30 vuoden aikana opet-

tanut parhaat niksit.

Eri työlajeista Juha pitää eni-

ten haastavista erikoishakkuu-

kohteista.

Juha työskentelee pääasiassa

metsäasiantuntija Antero Leh-

den alueella Kärkölässä ja toi-

vookin tapaavansa metsänomis-

tajia myös työmailla.

Vapaa-aika Juhalla kuluu pal-

lopeleissä tenniksen ja sulkapal-

lon merkeissä. Lisäksi kiinnos-

tava harrastus on oluiden teko

täysmäskäysmenetelmällä.

JUHA HONKANEN

Juha Honkanen (47 v) on syn-

tynyt Lahdessa, mutta kotiutu-

nut naapurikuntaan Hollolaan.

Metsäkoulusta hankitun met-

suriopin jälkeen tie on tuonut

metsänhoitoyhdistyksen palve-

lukseen. Työhistoriaa Juhalle on

kertynyt noin 25 vuotta.

Juhan mielestä keväiset istu-

tusurakat uuteen kasvukauteen

heräävää luontoa seuratessa

ovat mukavaa vaihtelua raivaus-

sahahommiin. Hän kannustaa

metsänomistajia hoitamaan

metsiä, sillä tekemättömät met-

sänhoitotyöt pistävät edelleen

silmään.

Juha työskentelee yhdessä

metsuriparina Pasi Mäkelän

kanssa pääasiassa Hollolan alu-

eella metsäasiantuntija Mikko

Heikkisen työmailla.

Juhan harrastuksena on ka-

lastus ja muuten vapaa-aikaa

tulee vietettyä perheen ja koiran

kanssa.

PASI MÄKELÄ

Pasi Mäkelä (48 v) on Orive-

den ja Kuhmoisten kautta muut-

tanut Lahteen 6-vuotiaana, jossa

nykyisin asuu.

Aina metsissä viihtynyt Pa-

si meni sattuman kautta met-

säkouluun ja metsurikurssille.

Sillä tiellä hän on nyt ollut 26

vuotta. Kaikki työlajit metsässä

kelpaavat, vaihtelu työstä toi-

seen virkistää.

Pasi toivoo näkevänsä met-

sänomistajia työmailla, niin

saadaan yhdessä vaihdettua nä-

kemyksiä metsistä.

Pasi työskentelee yhdessä

metsuriparina Juha Honkasen

kanssa pääasiassa Hollolan alu-

eella metsäasiantuntija Mikko

Heikkisen työmailla.

Vapaa-aika kuluu Kuhmoisis-

sa mökillä puuhastellessa.

JORMA PAUKKUNEN

Jorma Paukkunen (61 v) on

Muhokselta lähtöisin, mutta jo

vuosikymmeniä Hollolassa asu-

nut. Koulutus Jormalla on am-

mattikoulusta autoalalle, mutta

veri veti metsään Muhoksen

mhy:lle. Metsurin oppi on han-

kittu erilaisilta työhön liittyviltä

kursseilta.

Metsurinhommissa Jorma on

ollut 30 vuotta, joista 22 vuotta

eteläisessä Päijät-Hämeessä. Nyt

hän työskentelee metsäasiantun-

tija Thomas Liljan ohjauksessa

Hämeenkoskella.

Työlajeista raivaussahatyöt

ovat Jormasta mukavampia,

kun ikää on karttanut, koska

hakkuut kuormittavat enem-

män. Hän toivoo, että nuoret

metsät tulisi hoidettua ajallaan

ja kiittelee niitä metsänomistajia,

joiden metsiä on saanut hoitaa.

Vapaa-aika kuluu kesällä

moottoripyörällä ajellen ja muu-

ten kotona rentoutuen.

Reijo Ikonen

Huomioi metsäkanalinnut metsänkäsittelyssä

Metsien käsittelyllä voidaan

vaikuttaa kanalintukantojen

kehitykseen yleensä ilman

lisäkustannuksia. Riistalin-

tujen tarvitsema suojan ja

ravinnon

varmistaminen

onnistuu, kunhan se vain

muistetaan.