KOTIMETSÄ

Koti

Metsä 1

/2016

Sertifiointi vaatii lisää

säästöpuita

Metsäsertifioinnin uudet vaa-

timukset kiristivät säästöpuukri-

teeriä oleellisesti. Nyt kriteerin

14 mukaan metsätalouden toi-

menpiteissä jätetään metsäluon-

non monimuotoisuuden tur-

vaamiseksi pysyvästi säästö- ja

runkolahopuustoa keskimäärin

vähintään 10 kappaletta heh-

taaria kohti.

Säästöpuut ovat eläviä,

maamme luontaiseen lajistoon

kuuluvia puita, ja runkolaho-

puustolla tarkoitetaan rinnan-

korkeusläpimitaltaan yli 20 cm

paksuja keloja ja muita kuol-

leita pystypuita, pökkelöitä ja

maapuita.

Säästöpuita pitää jatkossa jät-

tää joka hakkuualalle, mutta

ne voidaan, ja kannattaakin,

keskittää leimikossa ryhmiksi.

Säästöpuu aina

ja ikuisesti

Säästöpuiden tehtävä on pitää

yllä metsäluonnon monimuotoi-

suutta. Eli toimia elinympäristö-

nä hyönteisille, kääville, jäkälille

ja pieneliöille. Ne voivat myös

olla pesäpuita linnuille tai pitää

yllä niin sanottua lahopuujat-

kumoa alueella. Niillä on toki

oikein valittuina ja sijoitettuna

myös maisemallista arvoa.

Säästöpuilla on siis monen-

laisia tehtäviä, olivat ne sitten

pystyssä tai kaatuneita. Sääs-

töpuita ei saa korjata alueelta

pois milloinkaan. Ne on tarkoi-

tettu jäämään metsään aina ja

ikuisesti. Ensin pystyssä, sitten

kaatuneina, palvellen tilanteen

mukaan eri eliöiden kotipuina.

Säästöpuuryhmä on

suositeltava

Säästöpuuryhmät ovat muka-

vampia katsella kuin yksittäiset

säästöpuut. Ryhmänä niillä on

myös paremmat edellytykset säi-

lyä pystyssä tuulien tuivertaessa.

Säästöpuuryhmät kannattaa

sijoittaa metsätalouden kannal-

ta toisarvoisiin, mutta luonnon

monimuotoisuutta edistäviin

paikkoihin. Tällaisia ovat kal-

liot ja kivikot, kosteat painan-

teet ja soiden sekä vesistöjen

reunavyöhykkeet. Jos leimikossa

on metsälain mukainen erityi-

sen tärkeä elinympäristö, sääs-

töpuut sopii hyvin keskittää sen

ympärille.

Säästöpuuryhmä pitää jättää

kokonaan käsittelemättä. Sitä

ei harvenneta, raivata, muoka-

ta, eikä istuteta ja ympärille

jätetään noin kahden metrin

koskematon vyöhyke.

Ennakkoraivaus tuottaa tässä

suhteessa ongelmia. Siinähän

käydään yleensä raivaussahalla

läpi koko alue. Ja jos raivaaja

jättäisikin jonkun alueen sääs-

töpuuryhmä mielessään rai-

vaamatta, mistä sen tunnistaa

hakkuukoneen kuljettaja, joka

nykyisin käytännössä valitsee

säästöpuut. Kuitunauhan käyttö

voisi olla avuksi.

Pienialaista

kulotusta

Säästöpuuryhmien poltto olisi

huomattavasti laaja-alaisia ku-

lotuksia helpompi tapa pitää

huolta palolajien elinolosuh-

teista ja sertifioinnin kulotus-

kriteerin täyttymisestä. Kunhan

palon leviämisen estämisestä ja

turvallisuudesta pidetään huol-

ta, se saattaa olla suorastaan

mukavaa hommaa ja onnistuu

pienemmällä porukalla.

Ellei hakkuussa ole huomi-

oitu polttoa, säästöpuuryhmän

sisään tuodaan ja levitetään

hakkuutähteitä ympäröivältä

hakkuuaukealta, jotta palami-

nen tehostuisi.

Puuryhmän ympärille kaive-

taan palokuja ja varmistetaan

sammutusveden saanti. Poltet-

tava säästöpuuryhmän on ol-

tava tarpeeksi kaukana aukon

reunasta, sähkölinjoista, teistä

ja rakennuksista.

Kätevää on polttaa säästöpuu-

ryhmä juuri ennen uudistusalan

istutusta. Tällöin istuttajat voi-

vat huolehtia myös jälkivartioin-

nista. Poltto on syytä toteuttaa

aina kulotukseen perehtyneen

ammattilaisen johdolla.

Heli Mutkala-Kähkönen

Kenttäpäällikkö

MTK, Metsälinja

SIIRRY OSOITTEESEEN

www.mhy.fi/vaalit

Vastaanottaja

maksaa

postimaksun.

Mottagaren

betalar portot.

Metsänhoitoyhdistys

Tunnus 5014704

00003 VASTAUSLÄHETYS

tajat

SIIRRY OSOITTEESEEN

www.mhy.fi/vaalit

Vastaanottaja

maksaa

postimaksun.

Mottagaren

betalar portot.

Metsänhoitoyhdistys

Tunnus 5014704

00003 VASTAUSLÄHETYS

tajat

SIIRRY OSOITTEESEEN

www.mhy.fi/va

lit

Vastaanottaja

maksaa

postimaksun.

Mottagaren

betalar portot.

Metsänhoitoyhdistys

Tunnus 5014704

00003 VASTAUSLÄHETYS

Metsänomistajat

VALTUUSTO-

VAALIT

4.–25.11.2016

Metsänhoitoyhdistysten

ASETU EHDOLLE!

Metsänomistajat

Kerra

säästöpu

u –

aina säästöpuu

Metsiin alettiin

jo v

iime

vuosituhannella j

ättää

hak-

kuissa säästöpuita. Metsä-

sertifiointi ja metsänhoi-

tosuositukset ohjeistivat

säästöpuuasiaa.

Säästö-

puiden tarkoitus on ensi-

sijaisesti toimia eliölajien

elinpaikkoina, ei niinkään

maiseman kaunistajina tai

linnunlaulupuina,

kuten

usein ajatellaan.

Säästöpuiksi jätetään

• petolintujen pesäpuut

• järeät katajat

• vanhat palokoroiset puut

• aiemman puusukupolven järeitä puuyksilöitä

• muodoltaan poikkeuksellisia puuyksilöitä

• jaloja lehtipuita

• kookkaita haapoja

• puumaisia raitoja, tuomia ja pihlajia

• tervaleppiä

• kolopuita

Ellei lueteltuja tai järeää runkolahopuustoa ole, jätetään sääs-

töpuiksi biologisen monimuotoisuuden kannalta hyödyllisiä,

rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 10 cm paksuja puita, joilla

on hyvät edellytykset kehittyä vanhoiksi puiksi.

Mänty on kestävä säästöpuu: puuryhmällä on paremmat edellytykset

säilyä pystyssä tuulien tuivertaessa.

Mari Sarvaala