KOTIMETSÄ

Koti

Metsä 2

/2016

Vieraslajit ovat eliöitä, eläi-

miä tai kasveja, jotka ovat

levinneet luontaisilta levinnei-

syysalueiltaan uusille alueille

ihmisen mukana. Leviäminen

voi olla tietoista kuten puu-

tarhakasvit kaupan mukana ja

uusien riistalajien tuonti tai ta-

hatonta kuten salamatkustajat

tavarankuljetuksissa ja laivo-

jen painolastivesissä. Ihmisen

mukana kulkeutuminen auttaa

lajia ylittämään sen leviämi-

selle luontaiset esteet, kuten

valtameren, vuoriston tai ko-

konaisen mantereen.

Suurin osa uusille alueille

levinneistä vieraslajeista hävi-

ää itsestään. Osa asettuu elä-

mään etenkin erilaisiin ihmisen

muokkaamiin kulttuuriympä-

ristöihin, kuten joutomaille ja

ratavarsille. Pieni osa, arviolta

10 %, vieraslajeista pystyy le-

viämään ja lisääntymään myös

luonnonympäristöissä: vesis-

töissä, kosteikoissa, lehdoissa

ja niityillä.

Haitallisiksi vieraslajeiksi

kutsutaan lajeja, jotka kilpaile-

vat alkuperäisen lajiston kans-

sa aiheuttaen jopa paikallisia

alkuperäislajien häviämisiä tai

aiheuttavat muutoin selkeitä

haittoja mm. ekosysteemeille.

Jättiputki on polttava

jättiläinen

Jättiputket ovat alun perin

Aasiasta, mistä ne ovat levin-

neet muihin maanosiin koris-

tekasveina. Jättiputkia on use-

ampia lajeja, joista yleisin Suo-

messa on kaukasianjättiputki.

Jättiputki valtaa nopeasti

alaa ja sen kasvineste yhdes-

sä auringonvalon vaikutuksen

kanssa aiheuttaa palovammo-

jen tapaisia iho-oireita, jotka

paranevat hyvin hitaasti.

Runsaasti siemeniä

Jättiputket kasvavat suuriksi:

1,5- 4,5 metriä korkeiksi ja

varret 5-10 cm paksuiksi. Nii-

den lehdet voivat olla metrin

mittaisia ja kukinto on suuri-

kokoinen, jopa 15–25 sentti-

metriä leveä. Jättiputket tuot-

tavat hyvin runsaasti siemeniä,

jopa kymmeniä tuhansia, jotka

leviävät helposti.

Jättiputken kukinnon sie-

menaiheet voivat säilyttää itä-

vyytensä, vaikka kukintovarsi

katkaistaisiin. Siemenet ovat

itämiskykyisiä ainakin 5-8, jo-

pa 10 vuotta. Vanhat juurakot

versovat kasvuun heti lumien

sulettua, ja siementaimet il-

mestyvät näkyviin parin viikon

kuluessa. Kaukasianjättiputki

kuolee kukittuaan ja lisääntyy

ainoastaan siemenestä. Nor-

maaleissa olosuhteissa se elää

kolme vuotta tuottaen kukin-

non ja siemenet viimeisenä

elinvuotenaan.

Jättiputket ovat erittäin kil-

pailukykyisiä ja niitä esiintyy

monenlaisille kasvupaikoilla,

kuten metsissä, pelloilla ja

rannoilla. Jättiputken parhail-

la kasvupaikoilla syntyy ns.

jättiputkimetsiä, joiden alueel-

ta jättiputket tukahduttavat

kaiken muun kasvillisuuden.

Etenkin vesistön varrella jätti-

putkella on hyvät mahdollisuu-

det levitä, koska vesi kuljettaa

jättiputken siemeniä helposti

uusille kasvupaikoille.

Muista suojavaatetus

torjunnassa

Jättiputken varmimmat tor-

juntatulokset saadaan yhdis-

tämällä kemiallinen torjunta

sekä mekaaniset menetelmät.

Torjunta-aine tappaa kasvit

juurineen ja siementaimet pois-

tetaan mekaanisesti kun niitä

ilmestyy. Kitkiessä pitää olla

peittävä suojavaatetus palo-

vammojen estämiseksi.

Lupiini syrjäyttää

tienvarsiketoja

Lupiini eli komealupiini on

Pohjois-Amerikasta Euroop-

paan tuotu laji, joka syrjäyt-

tää alkuperäisiä lajeja, kuten

niittykasveja ja haittaa niillä

eläviä hyönteisiä. Lupiini re-

hevöittää maaperää sitomal-

la typpeä ilmasta juurinysty-

röidensä bakteerien avulla.

Rehevöityminen heikentää

alkuperäisten, köyhässä maa-

perässä kasvavien niittykasvien

elinmahdollisuuksia. Lupiini

on myrkyllinen sisältämiensä

alkaloiden vuoksi.

Lupiinia tavataan koriste-

kasvina puutarhoissa ja sieltä

karanneena etenkin tienvarsil-

la, joutomailla, ratapenkereillä

sekä tienvarsiniityillä. Helposti

siemenistä lisääntyvää kasvia

on levitetty puutarhoihin ja

mökeille, joista se on edelleen

karkaillut pitkin tienvarsia li-

sääntyen voimakkaasti Etelä-

ja Keski-Suomessa.

Kaunis katsella,

vaikea hävittää

Lupiini on monivuotinen

hernekasvi, joka kasvaa noin

1–1,5 metriä korkeaksi. Lupii-

nin kukinto on terttumainen ja

pitkä. Se voi olla väriltään sini-

nen, violetti, vaaleanpunainen

tai valkoinen. Kukinnon väri

voi vaihdella myös samassa yk-

silössä. Lupiinin sormilehdyk-

käiset lehdet ovat pitkäruotiset

ja sen juuristo on voimakkaasti

haaroittunut. Lupiini kukkii

kesä-heinäkuussa.

Lupiini leviää tehokkaasti

siemenistä, joita yksi kasvi voi

tuottaa jopa sata kappaletta.

Lupiini hävittäminen on erit-

täin hankalaa, sillä maaperän

siemenvarastosta nousee uusia

lupiineja useiden vuosien ajan.

Lupiinin hävittäminen vaatii

pitkäjänteisyyttä, torjuntatyö

vie vuosia. Lupiinin kukinnot

kannattaa leikata pois he-

ti kukkimisen jälkeen, ennen

siementen kypsymistä.

Laajoja lupiinikasvustoja voi

pitää kurissa niittämällä. Niit-

tojäte tulee korjata pois maa-

perän liiallisen rehevöitymisen

välttämiseksi. Pelkästään niit-

tämällä kasvi ei häviä, mutta

ainakin sen leviäminen hidas-

tuu ja jopa estyy. Silloin kun

lupiineja on vähän, kannattaa

ne kaivaa yksitellen juurineen

ylös maasta.

Jättipalsami leviää

kosteikoissa ja

rantametsissä

Jättipalsami on luontoon

puutarhoista levinnyt haital-

linen vieraslaji. Luontoon le-

vitessään se valtaa kasvualaa

tukahduttaen kaiken muun

kasvillisuuden. Suomessa jät-

tipalsami kasvaa usein asutuk-

sen läheisyydessä, koska se on

alun perin tuotu koristeeksi ja

mehiläiskasviksi puutarhoihin.

Jättipalsami on levinnyt

1800-luvun lopulta alkaen ih-

misten avustuksella eri puo-

lille maata jo Perä-Pohjolaa

myöten. Pihoilta se kulkeutuu

edelleen reheviin ja kosteisiin

kasvupaikkoihin, mm. tunki-

oille, rannoille, ruovikoihin ja

pellonlaitoihin. Monet kasvus-

tot ovat saaneet alkunsa, kun

puutarhajätteitä on kuljetettu

Älä kasvata vieraslajeja tiluksillasi

Haitalliset vieraslajit le-

viävät kulovalkean tavoin

teiden penkoille ja metsiin.

Tehokkaalla

torjunnalla

niistä voi kuitenkin päästä

eroon. Jokaisen maanomis-

tajan täytyy pitää ainakin

oma tontti siistinä. Lupiini,

jättipalsami ja jättiputki

eivät ansaitse paikkaansa

Suomen luonnossa.

Omakohtaista kokemusta

vieraslajeista on lupiinista ja

jättipalsamista. Jättiputkimet-

sänkin olen nähnyt.

Lupiinia on revitty, niitetty ja

kitketty useita vuosia mökillä.

Niitän lupiinit kolme kertaa

kesässä: kesäkuussa ennen kuk-

kimista, heinäkuussa kukinta-

ajan jälkeen ja vielä kerran

syksyllä kun lehdet ovat taas

versoneet. Näin talveksi ei jää

juuri mitään kasvustoa.

Sitkeä työ on auttanut ja

perinteinen ketokasvillisuus on

korvannut lupiinin niin niityl-

lä kuin valoisassa koivikossa.

Maassa tietenkin on siemen-

pankki, jota ei kannata myllätä

esiin.

Jättipalsami tuli kotipihaan

muilta mailta tuotujen multa-

kuormien mukana. Sitä on kui-

tenkin vasta muutamia versoja,

jotka on heti kitketty pois, kun

irtoavat helposti pinnallisen

juuriston ansiosta. Nyt joutuu

vahtimaan useampia vuosia,

ettei niitä tule lisää.

Järkyttävin kokemus jätti-

palsamista oli kesän Suomi-

kierrokselta, kun muokattu ja

vastaistutettu kuusentaimikko

kukoisti punaisenaan jättipal-

samia. Voin vain kuvitella, mi-

ten paljas maanpinta kasvattaa

lisää siemenlinkoja ensi kesänä.

Mari Sarvaala

Sitkeys palkitaan

Jättiputken katkaistut varret ja maahan jääneet juurenpätkät versoavat

uuteen kasvuun.

Lupiinin eri kasvuvaiheet: lehdet, kukinto ja siemenpalot.

Laaja jättipalsamikasvusto tukahduttaa kaiken alleen.