Koti
Metsä 2
/2016
23
luontoon tonttien ulkopuolelle.
Kasvi leviää erityisen helposti
joki- ja puronvarsia myöten.
Jättipalsami on yksivuotinen
mehevävartinen ruoho. Kukat
ovat useimmiten vaaleanpunai-
sia, mutta Suomessa on tavattu
useita värimuotoja tumman-
punaisista valkoisiin. Jättipal-
samiyksilöt voivat olla suuria,
jopa yli kolmemetrisiä. Tosin
jopa pienet, alle 10 cm korkeat
yksilöt kukkivat ja muodosta-
vat siemeniä.
Sinkoavat siemenet
riesana
Jättipalsamin hedelmä on
litumainen kota, joka repeää
kypsänä herkästi singoten sie-
menet lähiympäristöön. Sieme-
net sinkoutuvat jopa seitsemän
metrin päähän. Se uudistuu
vain siemenistä, joten siemeniä
ei saa päästää muodostumaan.
Jättipalsamin siemenet ovat ly-
hytikäisiä, ja suurin osa niistä
itää heti seuraavana vuonna.
Torjunta onnistuu kitkemäl-
lä viimeistään kukinta-aikana,
ennen siementen kypsymistä
tai niittämällä, koska juuristo
on hyvin pinnallinen. Jos sie-
mentäviä yksilöitä ei päästetä
syntymään, kasvi häviää pai-
kalta hyvinkin nopeasti. Kas-
vin siemenet kulkeutuvat hel-
posti mullan ja kenkien muka-
na uusille kasvupaikoille, joten
siemeniä sisältäviä kasvinosia
kannattaa käsitellä varoen.
Maasta juurineen kitketyt
jättipalsamit saattavat jatkaa
kasvua etenkin kosteilla pai-
koilla tai kompostissa kukkien
ja siemeniä muodostaen. Jos
kasvin katkaisee, se kasvattaa
hanakasti uusia versoja. Var-
minta on pakata kasvit jäte-
säkkiin ja polttaa ne.
Vieraslajeja ei saa levittää
Suomen luontoon
Luonnonsuojelulaki kieltää
vierasperäisten lajien levittämi-
sen luontoon, jos on olemassa
vaara, että niistä voi syntyä
pysyvä kanta.
Vieraslajien esiintymien hä-
vittämisessä tarvitaan kaikkien
aktiivisuutta. Haitallisten vie-
raslajien esiintymät ja niiden
hävittäminen ovat viime kädes-
sä maanomistajan vastuulla,
mutta paikallisesti järjestettä-
villä talkoilla ja naapuruston
yhteistyöllä päästään usein
laajojen esiintymien osalta par-
haaseen tulokseen.
Teksti ja kuvat:
Mari Sarvaala
Energiapuun käyttö on ollut
voimakkaassa kasvussa viime
vuosina erityisesti eteläisessä
Suomessa, jossa voimalaitokset
ovat alkaneet käyttää puupohjai-
sia polttojakeita joko varsinaise-
na tai seospolttoaineena.
Jotta kehitys jatkuisi suotui-
sasti myös tulevina vuosina, tu-
lee energiapuun saatavuuden olla
määrältään riittävää ja energia-
puuositteiden tarjonta tasaista
sekä laadultaan että hinnaltaan
kysyntää vastaavaa.
Suomen metsäkeskus on yh-
dessä metsänhoitoyhdistys Päi-
jät-Hämeen ja Lahden alueen
kehittämisyritys Ladecin kanssa
saamassa rahoituksen hankkee-
seen, jossa selvitetään energia-
puun riittävyyttä, maakunnal-
lisia energiavirtoja ja luodaan
energiapuun kuljetus- ja väli-
varastoinnin logistiikalle kehit-
tymistavoitteita ja päämääriä
eteläisessä Suomessa.
Terminaalivarastoinnin
kehittäminen
Voimalaitosten omilla piha-
alueilla energiapuun varastoin-
titilat ovat pienehköjä suhteessa
kuukausittaiseen voimalaitos-
käyttöön. Siksi käyttö-ja toimi-
tusvarmuuden ylläpitämiseksi
tarvitaan hyvillä logistisilla yh-
teyksillä olevia energiapuuosit-
teiden ”syöttövarastoja” niin
Uudellemaalle kuin Päijät- ja
Kanta-Hämeeseen.
Mhy Päijät-Hämeen hankeosi-
ossa keskitytään terminaaliva-
rastoinnin kehittämiseen. Hank-
keessa sijoitetaan olemassa ole-
vat terminaalit kartta-aineistoon
sekä selvitetään terminaalien
omistus- ja hallinnointioikeu-
det, vuokrasopimukset ym. vel-
voitteet. Terminaalit luokitellaan
saavutettavuuden, käytettävyy-
den, varastointikapasiteetin ja
varustelutason mukaan huomi-
oiden ympäristöasiat (mm. me-
lun torjunta) ja hyönteistuholain
velvoitteet.
Terminaaleista selvitetään va-
rastoerien kiertonopeus, varas-
tokirjanpidon seuranta- ja hal-
linta sekä mietitään kesäaumojen
hyödyntämismahdollisuudet ura-
koitsijoiden työn vuodenaikais-
vaihtelun tasaamiseksi.
Terminaalien kustannusana-
lyysin perusteella pyritään löy-
tämään 3-5 uudelle suurtermi-
naalille logistisesti optimaalinen
paikka.
Hanke on kaksivuotinen ja
rahoitus on varmistumassa EU:n
Manner-Suomen maaseuturahas-
tosta.
Mari Sarvaala
Projektipäällikkö
Metsänomistaminen on tilallamme
elinkeino. Pyrimme maksimoimaan siitä
tulevaa tuottoa, kuten ajatukseen yrittä-
jyydestä kuuluu. Metsäyrittäjyys pohjaa
talonpoikaiseen perusarvoon - ylisuku-
polvisuuteen. Sen ydin on, että metsä-
tilaa hoidetaan ja kehitetään niin, että
seuraava sukupolvi saa tilan aikanaan
vähintään yhtä tuottavassa kunnossa,
mitä itse olemme sen saaneet. Siihen
kuuluu myös elinympäristön vaaliminen
ja riistan huomioiminen.
Mitä on tuottava toiminta? Kysymys
on jäänyt mieleeni lapsuudesta, kun
kunnan eläinlääkäri kyseli sitä kahvi-
pöydässä. Enhän sitä silloin tiennyt,
että oikea vastaus on yhteyttäminen.
Kaikki elollinen perustuu siihen. Tästä
juontuu myös metsätalouden kannatta-
vuuden perusta: kasvupaikanmukainen
metsänhoito.
Kannattavuuden laskeminen tuntuu
monesti vaikeaselkoiselta. Korkokan-
tavaatimuksella ja aikahorisontilla on
kovin suuri vaikutus.
Ylisukupolvisessa ajattelussa pääoman
tuottoprosentti vaatimus ei ole keskeisin
kriteeri. Karrikoiden voidaan sanoa, että
jos tavoitellaan kovin paljon yli viiden
prosentin tuottoa, tullaan laskelmissa
siihen tulokseen, että metsät kannattaisi
myydä maapohjineen pois.
Toisaalta, jos pääomalle ei aseta min-
käänlaista tuottotavoitetta, venyisivät
kiertoajat siihen saakka, kun luonnon-
poistuma ylittäisi vuotuisen arvokasvun.
Meidän tilalla onkin päädytty siihen,
että tuottoa pyritään maksimoimaan
kuvioittain kasvupaikanmukaisella met-
sänhoidolla. Mahdollisimman nopea
tukkipuun tuottaminen on meidän te-
hokkuusmittarimme, jonka perusteella
uudistamisajankohtaa pohditaan kuvi-
oittain.
Hoitohakkuut ajallaan,
päätehakkuissa pelivaraa
Metsänkasvatuksen menetelmistä kiis-
tellään usein liikaa. Alaharvennus vai
yläharvennus tai jollakin kuviolla jopa
jatkuva kasvatus ei ole kovin ratkaise-
vaa. Ajoitus on tärkeää. Harvennushak-
kuuta ei voi siirtää kovin monta vuotta,
vaikka hintataso tuntuisi heikolta. Har-
vennushakkuussa työjälki painaa mones-
ti enemmän kuin yksikköhinta.
Päätehakkuun suhteen on enemmän
pelivaraa. Meidän tilalla on päädytty
tasaiseen vuosittaiseen puunmyyntiin.
Hinnalla spekuloidaan vuoden sisällä.
Kullekin vuodelle katsotaan tukin
kysynnän perusteella sopivimmat pää-
tehakkuuleimikot metsäsuunnitelman
perusteella. Jos hintataso on poikkeuk-
sellisen hyvä, voidaan hakkuusuunnite
ylittää ja vastaavasti hinnan painuessa
voidaan suunnitetta tilapäisesti pienen-
tää.
Kannattavuuden kannalta keskeistä
on kilpailuttaa leimikot ja saada puusta
mahdollisimman hyvä hinta. Kilpailutus
tuo suoraa tuloa viivan alle. Olem-
me havainneet, että katkonnalla, joka
pohjautuu erilaisiin mitta- ja laatuvaa-
timuksiin, on iso merkitys. Tukkipuu
on kolme kertaa arvokkaampaa kuin
kuitupuu. Siksi käytämme puukaupassa
aina metsänhoitoyhdistyksen ammatti-
laista apuna tarjousten vertailussa.
Kustannustietoisuus: satsaukset
viljavuuden mukaan
Kustannusten hallinta vaikuttaa myös
kannattavuuteen. Kustannuksia pitää
vahtia, mutta ei saa säästää väärässä
paikassa.
Meillä satsataan hyvän taimikon ai-
kaansaamiseen. Viljavilla pohjilla ei pa-
noksia säästetä, kun taas karuilla ja soi-
silla mailla etsitään edullisia menetelmiä.
Kuviokoolla on myös vaikutusta. Ko-
netyö on kallista eikä turhasta siirtelystä
kannata maksaa. Taimikonhoidossa ei
viivytellä. Varhaisperkaus on useimmilla
kuvioilla kiertoajan tärkein työ.
Kannattavuudesta huolehtimiseen
kuuluu myös yhteiskunnallinen vaikut-
taminen ja kysynnän luominen.
Metsänomistajien etujen puolusta-
minen kannolta Brysseliin on iso osa
kannattavaa metsätaloutta. Oman met-
sänhoitoyhdistyksen jäsenyys on iso osa
meidän tilan kannattavuuden perustaa.
Mikko Tiirola
Metsävaltuuskunnan pj,
MTK
Tuottavuutta ja kannattavuutta
Teppo Laine
Energiapuu terminaaleihin
Energiapuun käyttömääri-
en voimakas kasvu tulevina
vuosina erityisesti Päijät-
Hämeessä ja Uudellamaalla
lisää tarvetta keskitettyihin
energiapuun jalostus- ja va-
rastointialueisiin.
Energiapuun ja hakkeen varastointi terminaaleihin tulee entistä tär-
keämmäksi kun Etelä-Suomen isot voimalaitokset valmistuvat käyttä-
mään puuta polttoaineena.
Jättipalsamin viehkeä kukinto
kasvattaa sinkoavia siemeniä.




