KOTIMETSÄ

Koti

Metsä 2

/2016

Ensimmäiset matkalaiset nou-

sivat bussiin jo klo 6.00 Vääk-

systä. Lisää väkeä saatiin mu-

kaan Lahdesta ja Mäntsälästä

ja viimeiset tavoitettiin Helsinki-

Vantaan lentokentältä.

Lento Varsovaan oli lyhyt,

reilu puolitoista tuntia, joten

olimme perillä jo aamupäivän

aikana. Hotelliin pääsyä odo-

tellessa kävimme tutustumassa

Varsovan nähtävyyksiin: lähin-

nä Lazienkin puistoon Chopin

-patsaineen ja Chopinia soitta-

vine penkkeineen sekä viehättä-

vään vanhaan kaupunkiin, joka

toisen maailmansodan päätyttyä

oli raunioina, mutta on jälleen-

rakennettu vanhaan asuunsa.

Päivä oli pitkä ja kuuma, jo-

ten kävelyretken jälkeen hotellil-

le saapui varsin ryytynyt poruk-

ka, mutta kun nesteytys saatiin

tasapainoon, niin jaksettiin vielä

lähteä Zapiecek-ravintolaan päi-

välliselle.

Tarjolla oli perinteistä puola-

laista ruokaa: punajuurikeittoa

ja täytettyjä ”mykyjä”. Nämä

taikinan sisällä olevat kasvis- ja

lihanyytit tulivat matkan aika-

na tutuksi, samoin kuin ome-

najälkiruoat. Omenakausi oli

parhaimmillaan ja sato ilmeisen

runsas. Hotellin aulassakin oli

laatikoittain omenia tarjolla ho-

tellin vieraille.

Valtio omistaa

metsät

Seuraavana aamuna siirryim-

me bussilla metsäntutkimus-

laitokselle, jossa odotti todella

tuhti tietopaketti Puolan met-

sistä. 90 % Puolan metsistä on

valtion omistuksessa. Yksityis-

metsät ovat hyvin pieniä: alle

hehtaarin palstoja.

Professorit ja tohtorit toisensa

perään kävivät puhujanpöntössä

puhumassa Puolan yksityismet-

sistä, lainsäädännöstä, ilmaston-

muutoksesta, metsätuhoista ja

kirsikkana kakun päällä: tryf-

felin viljelystä. Huh huh!

Puolassa toimii metsänhoi-

toyhdistys, jonka jäseneksi voi

liittyä kuka tahansa. Metsän

omistaminen ei ole edellytys jä-

senyydelle. Jäsenmaksu on koh-

tuullinen: euron luokkaa per

vuosi. Metsänhoitoyhdistyksen

toiminta ja tarkoitusperä jäi vä-

hän hämärän peittoon johtuen

todennäköisesti kielimuurista tai

keskittymisen herpaantumisesta.

Illalla keilattiin! Mestaruus

meni Asikkalaan, mutta mitali-

sijat jaetaan todennäköisesti uu-

destaan kunhan doping-testien

tulokset saapuvat.

Täydellistä tammea

huonolaatuisen männyn

sijaan

Kolmantena päivinä pää-

simme tutustumaan Varsovan

yliopiston metsäntutkimuskes-

kukseen Rogowissa, sen arbo-

retumiin ja koeviljelmiin sekä

Kampinosin kansallispuistoon

Varsovan kupeessa.

Pääosa Puolan metsistä on

mäntyvaltaista. Mäntyjä on

istutettu kaikkialle, myös sille

sopimattomille kasvupaikoille.

Männyt ovat hyvin huonolaa-

tuisia.

Metsiä pyritään aktiivises-

ti muuttamaan sekametsiksi.

Lehtipuita, erityisesti tammea

suositaan. Metsää uudistaessa

taimia istutetaan 10 000 kpl/ha.

20-vuoden jälkeen harvennus-

hakkuita tehdään viiden vuo-

den välein. Tavoitteena on, että

sadan vuoden kuluttua hehtaa-

rilla kasvaa 200 kpl täydellistä

pitkää, oksatonta ja suorarun-

koista tammea.

Korvauksilla maatalous

kannattaa

Kampinosin kansallispuiston

alueella on paljon yksityisten

omistamia pieniä tiloja, joita

yritetään pikkuhiljaa ostaa val-

tiolle ja näin saada alue yhtenäi-

seksi ja suojeluun.

Kansallispuistossa elää paljon

villisikoja. Siat olivat möyrineet

tammien alustat tammenterhoja

etsiessään. Pienten tilojen pää-

asiallinen tulonlähde vaikutti

olevan valtion maksamat kor-

vaukset: helpoimman tilin teki,

kun istutti keväällä perunat ja

syksyllä haki korvaukset, kun

villisiat olivat pistelleet perunat

poskiinsa. Säästyi perunannos-

tolta, mutta tili tuli.

Pääsimme myös tutustumaan

sveitsiläis-puolalaiseen luomuti-

laan, jossa oli EU-varoin raken-

nettu hieno koulutuskeskus. Kes-

kuksessa oli luentosalit ja yöpy-

mispaikat opiskelijoille. Taisipa

siellä olla oma puusepänverstas

linnunpönttöjen tekijöillekin.

Itse maanviljelys ei ollut niin

mahtipontista. Oli vuohia, joiden

maidosta tehtiin juustoa omassa

juustolassa sekä leipomo – luo-

muleivälle tietenkin! Loppumat-

kasta vuohenjuuston ”tuoksu”

leijui ryhmämme ympärillä, kun

useimpien laukusta löytyi vuo-

henjuusto kotiin viemisiksi.

Yhteenvetona voisi sanoa:

Puola on mielenkiintoinen maa,

ja ohjelmaa oli niin paljon kuin

sitä kuuteen päivään sai mah-

tumaan. Ruoka ja juoma olivat

halpaa, joten rahaa jäi vielä ko-

timatkallekin.

Kiitos mukavasta matkasta!

Odottelen vielä palautetta mu-

kana olleilta.

Tarja Heinonen

Metsämatka Puolaan

Heinäkuun

viimeisenä

päivänä käynnistyi met-

sänomistajien vuosittai-

nen opintomatka. Tällä

kertaa kohteenamme oli

Puola, jonne suuntasimme

22 hengen voimin.

Matkalaisten ryhmäkuva Ibis Old Town –hotellin edessä.

Talo ellää tavallaan, luomutilallakin.

Matkalla yövyimme 1100-luvulla rakennetussa viehättävässä sikstii-

niläisluostarissa.

Oppaamme Satu ja luomuhevonen.